Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia. Tammi. 2017. 288 s.
Bulevardi. Nimikkonovellin nimikin kertoo, että nyt ei olla heinälatojen agraari-Suomessa.
Parikymppinen Tove Jansson (1914-2001) kulki Euroopassa. Pariisilla oli hänelle oma tärkeä sijansa. Opiskelihan hän siellä taidekoulussa. Jansson oli lahjakas kuvan ja tekstin yhdistäjä, ne kulkivat käsi kädessä ja täydensivät toisiaan, kuten yhä vain toisiinsa rakastunut pariskunta.
Tämän kokoelman novelleista suuren osan Jansson kirjoitti 1930-luvulla. Niissä on aistittavissa ikkunoita Eurooppaan aukaissut Tulenkantaja-henkinen suurkaupunkien elämänrytmin valon ja varjon kuvaus.
Ne eivät kuitenkaan ole hurmioituneita koneromanttisia kertomuksia Olavi Paavolaisen tai Mika Waltarin tyyliin. Mittana on ihminen, psykologisella otteella.
Pariisi, riehakas, haikea ja iltavalaistu
Janssonin urbaanissa ympäristössä on ihminen, yksinäisenä, uteliaana, kateellisena, ulkopuolisena, illan pimeydessä pääkatujen valoissa, kujien ja sisäpihojen ja pienten asuinhuoneiden varjoissa. Mutta myös elämänhaluisena, nuorena, elämää tutkivana.
Novellissa Quatz’ Arts taidealan opiskelijoiden riehakas ”nasutus”- kulkue matkaa läpi Pariisin. Hieman kuin Felliniä ennen valkokankaan Felliniä. Nimikkonovellissa eräs monsieur Chatain lähtee vaivihkaa seuraamaan kahvilasta poistuvaa nuortaparia. Ah, joiltakin nuoruus on jo ohi. Novellissa Viulu syövyttävä kateus ja kilpailu muuttuvat ystävyydeksi ja rakkaudeksi.