Gertrude Stein: Pariisi Ranska. Aviador. 2022. 117 s. ( suom. Ville-Juhani Sutinen)
Yhdysvaltalaisen, pariisilais-ranskalaistuneen Gertrude Steinin (1874-1946) Pariisi Ranska saattaisi olla parhaimmillaan ääneen luettuna.
Suomentaja Ville-Juhani Sutinen on tehnyt työnsä mainiosti, vaikka esipuheessaan hän tuokin esiin käännöksen haasteet ja kommervenkit, kuinka saada ”teksti virtaamaan luonnollisesti”.
Sen verran tämän arvion tekijältä kesti aikaa päästä rattaille rytmin kanssa, että lukiessa pulpahti mieleen, josko teoksen tunnelma ja maailma, poukkoilevuus ja yksinkertaisuus avautuisivat luettuna. Jännää on, että tyylillinen asioiden toisto tuo mieleen arabian kielen ilmaisun.
Yhdysvaltalaiset Ranskassa ja Pariisissa on moderni klassikkoteema, erityisesti aikakausi 1800- ja 1900-lukujen taitteesta eksistentialismin ja Boulevard Saint-Germainin kahviloiden 1950-luvulle.
Stein asui vuosikymmeniä Ranskassa, ja toisen maailmansodan aikana Ranskan maaseudulla. Juutalaisena hän paitsi säilyi hengissä, eli sota-ajan ihan hyvin Vichyn Ranskassa. Steinille antisemitistinen Pétainin Ranska oli ihan ok.
Pariisi Ranska ilmestyi 1940, joten tämän opuksen sivuilla hän ei joudu tilittämään suhdettaan Pétainiin saati yhteistyöhön natsi-Saksan kanssa.
Pariisi Ranska on muutenkin hieman hankala määritellä. Stein aloittaa toteamuksella, että oli nelivuotias käydessään ensimmäistä kertaa Pariisissa. Varsinaista kronologiaa teoksessa ei ole. Kerronnan punainen lankakin on lankakerä, jossa on monta lankaa, kuten moderni 1900-luku. Eikä vain Pariisia, vaan myös maaseutua.