Kiinnostus itsenäisiin adoptioihin kasvussa

Lautakunnan mukaan itsenäinen adoptio voi tulla kyseeseen silloin, kun nimetty lapsi on hakijan lähisukulainen tai lapsi on tullut hakijan luokse muussa kuin adoptiotarkoituksessa ja ollut vakiintuneesti hakijan hoidettavana.

– Vakiintuneisuudella tarkoitetaan yhtäjaksoista, korkeintaan vähäisiä katkoksia sisältävää tosiasiallista ja pääasiallista vastuuta lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Pelkkä taloudellinen vastuu ei täytä säännöksen edellytyksiä, adoptiolautakunnan ylitarkastaja Jonna Salmela kertoo ottamatta kantaa kyseiseen tapaukseen.

Ikosen uusperhe palasi Suomeen lokakuussa, mutta 15-vuotias So joutui jäämään maahan, sillä hänellä ei ollut passia. Perhe on lähettänyt hänelle rahaa, jotta hänen ei tarvitsisi palata kadulle. So tuli Ikosen perheeseen vuoden 2011 syksyllä, kun hänen vuokranantajansa ei laskenut häntä sisälle. Perhe huolehti pojasta Thaimaassa vuoden ajan.

Epäonninen prosessi takana

Perhe käynnisti adoptioprosessin myös Thaimaassa, joka kuitenkin epäonnistui. Tuolloin perhe hankki selvityksiä lapsen tilanteessa. Suomen adoptioviranomaiset eivät ole ottaneet kantaa asiakirjojen aitouteen. Hakija on vastuussa selvitysten hankkimisesta itsenäisissä adoptioissa.

– He vastasivat meille, että antamiemme tietojen valossa meillä ei ole mahdollisuutta saada adoptiolupaa Suomesta, perheen äiti Kati Ikonen sanoo.

Adoptiolautakunnan Salmela korostaa, että sähköpostiviesti ei ole päätös. Sen voi saada vain hakemalla adoptiolupaa.

– Adoption tarkoituksena on vahvistaa lapsen ja vanhemman suhde adoptoitavan ja adoptiovanhemman välille. Jos nuori on esimerkiksi lähes täysikäinen, niin täytyy tarkasti harkita voiko tällaista lapsi-vanhempi-suhdetta muodostua ylipäätänsä, Salmela kertoo prosessista yleisellä tasolla.

Ikoset eivät ole menettäneet toivoa. He harkitsevat vielä adoptioneuvontaan lähtemistä ja adoptioluvan hakemista Suomessa, vaikka ovatkin saaneet jo tiedusteluissa kielteistä viestiä.

Uusi laki tiukensi kontrollia

Kesällä voimaan tullut uusi adoptiolaki on tiukentanut merkittävästi itsenäisiin adoptioihin koskevaa sääntelyä. Hakijan tulee saada adoptioneuvontaa ja adoptiolautakunnan lupa myös itsenäisissä adoptioissa.

– Viranomaiskontrolli on tärkeää kansainvälisissä adoptioissa, koska se vähentää väärinkäytösten ja lapsikaupan riskiä, Salmela sanoo.

Salmelan mukaan ensin on selvitettävä, voisiko lapsi jäädä asumaan lähtömaahansa esimerkiksi siellä asuvien sukulaistensa luokse. Kansainvälinen adoptio on vasta viimeinen vaihtoehto.

Uuden adoptiolain tultua voimaan kiinnostus ilman palvelunantajaa tapahtuvia adoptioita kohtaan on selvästi kasvanut.

– Näin on todettavissa eri sähköposti- ja puhelintiedustelujen perusteella.

– Odotusajat kansainvälisissä adoptioissa ovat viime vuosina selvästi pidentyneet. Houkutus prosessin nopeuttamiseen on olemassa, Salmela kuvaa.

Salmelan mukaan itsenäinen adoptioprosessi ei ole välttämättä palvelunantajan kautta etenevää prosessia nopeampi eikä luvan saaminen ole itsestään selvää. Lupaprosessi kestää vuodesta kahteen vuotta.

– Ilman palvelunantajaa tapahtuvien adoptioiden tarkoitus on mahdollistaa ne harvinaiset tilanteet, joissa yksittäisen lapsen edun mukaista on tulla adoptoiduksi tiettyyn perheeseen eikä palvelunantaja voi toimia tässä asiassa, Salmela sanoo.

45 minuuttia: Tsunamiorpo ei päässyt uuden perheensä kanssa Suomeen

Tuhoisasta tsunamista yli 8 vuotta – suomalaisia yhä tunnistamatta