45 minuuttia: Tsunamiorpo ei päässyt uuden perheensä kanssa Suomeen

Kati Ikonen kertoo, että So-pojasta tuli perheenjäsen vahingossa. Perheen samanikäinen tyttö Janina oli tavannut pojan, jota vuokraemäntä ei laskenut sisään. Pojalle jäi mahdollisuus nukkua ulkona pahvilaatikossa.

– Sanoimme pojalle, että hän voi jäädä meille yöksi, Kati Ikonen kertoo.

Nukutun yön jälkeen poika jäi perheeseen. Hän kävi töissä ja osallistui Ikosten Thaimaan kodissa ruoanlaittoon ja lasten hoitoon. Kati Ikonen kertoo, että hän mietti aluksi pojan tarkoitusperiä, mutta ajatukset hälvenivät nopeasti.

– Välillä mietin öisin, että mahtaako mökki olla tyhjä, kun heräämme. So oli kuitenkin hyvin varauksellinen ja arka, Ikonen muistelee.

Paperiton lapsi

Myöhemmin lääkärikäynnin yhteydessä Kati Ikoselle selvisi, ettei pojalla ole isää, äitiä tai kansallisuutta. Pojasta tai esimerkiksi hänen iästään ei ollut saatavilla mitään tietoa.

So oli kadottanut vanhempansa vuonna 2004 tsunamin tultua. Hän oli paennut tuhoja ja kulkenut pitkän matkan Ranongista Myanmarin rajalta Phuketin saarelle.

– Kun tsunami tuli, menin kotiin, mutta en löytänyt ketään. Oli yö, yritin etsiä, mutta ketään ei näkynyt. Sitten päätin tulla tänne, se ei ollut tarkoitus, mutta kun erityistä määränpäätä ei ollut, päädyin tänne, So kertoo 45 minuuttia -ohjelmalle Thaimaassa antamassaan haastattelussa.

Pojalla ei ollut syntymätodistusta, sillä hän oli syntynyt kotona. Moni muukin entisen Burman rajalla syntyneistä lapsista on vailla papereita ja koulutusta.

Juristi vei rahat

Ikoset palasivat Suomeen viime lokakuussa, mutta poika joutui jäämään maahan, koska hänellä ei ole passia. Perhe oli palkannut pojan asiaa hoitamaan thaimaalaisen juristin, joka kuitenkin katosi prosessin ollessa loppusuoralla. Perhe oli maksanut hänelle tuhansia euroja.

– Juristilta saadut valtion virallisen adoptiokontakti DSWD:n paperit ja kopio So:n passista näyttivät virallisilta, Kati Ikonen kertoo Helsingissä muutama kuukausi kotiin paluun jälkeen.

Heille huijaus valkeni vasta kotimatkalla Phuketin lentokentällä, jonne juristin piti toimittaa asiakirjat. Mies ei saapunut paikalle.

– Sanoin So:lle, että enää ei pystytä tekemään mitään. Hän soitti kaverilleen ja lähti meidän tutun luokse Katalle (Kata Beachille) asumaan, Kati Ikonen kertoo kyynel silmässä.

Myöhemmin Ikoset huomasivat, että kyse on myös kulttuurieroista. Thaimaassa rahaa ei tulisi koskaan maksaa etukäteen.

So ei halua elää yksin

So kertoo, että hän olisi halunnut tulla perheen kanssa Suomeen. Hän ehti jo haaveilla koulunkäynnistä ja ravintolan perustamisesta Suomessa.

– Yksin asuminen on kurjaa. Teen vain töitä ja elän päivän kerrallaan. Syön vain silloin, kun siihen on varaa, So kertoo Thaimaassa.

– Kyllä sitä toivoo, että löytyisi keino, millä tavalla So saisi paperit ja pääsisi tulemaan tänne Suomeen, Kati Ikonen sanoo.

Ikosen perhe on pyytänyt apua Suomen adoptioviranomaiselta asiassa. Sähköpostilla saadut vastaukset eivät ole antaneet toivoa.

Adoptiolautakunta ei voi ottaa kantaa yksittäistapaukseen. Ylitarkastaja Jonna Salmela kuitenkin kertoo, että sähköpostiviesti ei ole päätös. Sen voi saada vain hakemalla adoptiolupaa.

Katso perheen tarina tänä iltana 45 minuuttia –ohjelmassa klo 20.05.

Kiinnostus itsenäisiin adoptioihin kasvussa

Tuhoisasta tsunamista yli 8 vuotta – suomalaisia yhä tunnistamatta