Karaokea musaluokkaan – professori haluaa lopettaa koulun laulukokeet

Myös piinaaviksi koetut laulukokeet haluttaisiin lopettaa, koska niillä voi olla jopa aikuisikään jatkuvia traumaattisia vaikutuksia.

Kasvatustieteen professori Antti Juvonen Itä-Suomen yliopistosta on tuskastunut peruskoulun laulukokeisiin.

– Laulukoe on tutkimusten mukaan kaikkein traumaattisin kokemus. En näe mitään perustetta sille, että laulukokeita pidetään varsinkaan koulussa, Juvonen tykittää.

Laulunumero muistetaan

Musiikinopettaja Sanna Tikka Savonlinnan normaalikoulusta tunnistaa tunteen.

– Jostakin syystä musiikin ja erityisesti aiemmin annettu laulun numero muistetaan todella pitkään, Tikka huokaa.

– Laulukoe jännittää, mutta ei se ihan kamalaa ole, arvioi Tikan oppilas Sandra Kosonen normaalikoulun 7A-luokalta.

– On ne kokeet jotenkin onnistuneet, vaikka en ole laulussa kovin hyvä, vahvistaa luokkakaveri Ville Pellikka.

Sanna Tikka kertoo pitävänsä laulukokeita minitunteina, joissa työskennellään esimerkiksi pareittain. Tarkoituksena on harjoitella yhdessä kokeessa laulettavaa laulua.

– Ei ole järkevää mennä kylmiltään laulamaan jotain kappaletta.

Kotitalouskin ahdistaa

Myös monissa muissa taito- ja taideaineissa oppilaat ovat saaneet ahdistavia kokemuksia.

- Liikunta ja musiikki ovat erityisesti semmosia aineita jotka aiheuttavat paljon traumoja ihmisille. Mutta niitä on havaittu jopa kotitaloudessa, Juvonen listaa.

Tuhannet suomalaiset aikuiset muistavat edelleen kuinka he jäivät koulun liikuntatunnilla aina viimeiseksi, joka valittiin johonkin joukkueeseen.

– Sen muistaa ikänsä. Koulun pitäisi kasvattaa tasapainoisia ihmisiä, joilla on taito- ja taideaineista onnistumisen elämyksiä.

Juvonen hämmästee, että opettajat pitävät kokeita jopa kitaran otteista vain siksi, että olisi joku peruste antaa musiikin numero.

– Siinä häntä heiluttaa koiraa, Juvonen tulkitsee.

Kaikille pitää taputtaa

Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella tulevia opettajia kouluttava professori Juvonen haluaisikin vapauttaa suomalaiset taitoaineiden ahdistuksesta, ja tuoda kouluun karaoke -asennetta.

– Olisi tarpeen saada sinne musaluokkaan karaokebaarista tuttu toisten kannustamisen meininki. Että kuka tahansa voi mennä laulamaan ja jokaiselle taputetaan, ja kaikki on hetken aikaa staroja siinä lavalla, Juvonen suosittelee.

Juuri julkaistussa artikkelissaan Juvonen pureutuu yhdessä kahden taidekasvatuksen professorin kanssa karaoken maailmaan. Tutkimuksessa selvitettiin karaoken merkitystä laulajille.

– Tulokset osoittavat, että karaoken avulla pääsee irti arjesta, saa jotakin uutta, voi pitää hauskaa ja rentoutua sekä kannustaa toisia.

Onnistumisen pakko tuskallista

Juvonen haluaisi lisäksi luopua kokonaan taito- ja taideaineiden numeroarvostelusta. Kehitystä pitäisi seurata oppilaan omaan tasoon nähden eikä niin, että tietyn numeron saadakseen pitää yltää tietylle tasolle.

– Taito- ja taideaineita ei pitäisi arvostella lainkaan.

Suomalaisen koulumaailman synti on Juvosen mielestä arvostelu- ja suorituskeskeisyys.

– Opettajat ovat paljon vartijana. Parhaimmillaan he tuottavat harmoniaa ja hyvinvointia, pahimmillaan tuhoja. Opettaja ei saa murskata oppilaan itsetuntoa ja minäkäsitystä.

Ennen kaikkea taito- ja taideaineissa pitäisi Juvosen mukaan pyrkiä kasvattamaan tasapainoisia ihmisiä, joilla on kyky nauttia musiikista ja muista taiteista.

– Tavoite ei ole kasvattaa uusia Sibeliuksia. Ne kyllä löytyvät joukosta muutenkin, Juvonen huomauttaa.

Vertailu toisiin turhaa

Musiikinopettaja Sanna Tikka toivoo, että taideaineiden arvostelussa päästään ainakin sanalliseen arviointiin ja vähitellen pois numeroista.

– Itse lähtisin siitä, että arvioinnissa näkyisi jokaisen oppilaan oma kehitys, olipa se tapa mikä tahansa.

Oppilaat ovat tottuneet numeroarvosteluun, mutta osa kaipaa uudistuksia.

– No vaikka silleen, että onko jossain hyvä tai erinomainen tai jotain, Jenni Hyytiäinen Savonlinnan normaalikoulusta pohtii.

– Eipä se eroa paljon muustakaan kouluarvioinnista minun mielestä, että siinähän arvostelee numeroilla, Ville Pellikka puuskahtaa.

– On se vähän vaikeata, kun toiset harrastaa jotain soitinta ja osaa jo valmiiksi. Toisaalta numeroon lasketaan mukaan se jos yrittää, Sandra Kosonen miettii.

Opettajakoulutusta uudistettava

Juvosen mielestä taito- ja taideaineissa opettajan pitäisi olla hyvin hienovarainen ja antaa tilaa oppilaille.

– Kun pikkuoppilas tulee kouluun, hän osaa laulaa, piirtää, leikkiä ja hyppiä. Lapsi on silloin omalla mukavuusalueellaan. Mutta koulussa oppilas joutuu heti pois mukavuusalueelta, kun hänelle aletaan opettaa paikallaan pysymistä.

Opettajankoulutuksessa tämä pitäisi ottaa Juvosen mielestä huomioon ja viedä myös opettajat pois omalta mukavuusalueelta.

– Jos opettajalla ei ole näitä kokemuksia, voi olla vaikea asettua lapsen asemaan, Juvonen pohtii.

Savonlinnassa opettajankoulutusta aiotaan uudistaa niin, että oppilaille jäisi taito- ja taideaineista onnistumisen elämyksiä, ei painajaisia.