Auer-käräjillä Turussa alkoi tänään tiistaina Anneli Auerin lasten kuuleminen. Ensimmäisinä päivinä vuorossa on hänen neljästä lapsestaan nuorin.
MTV Uutisten rikostoimittaja Rebekka Härkönen seurasi tänään oikeudenkäsittelyä Turun käräjätalolla. Oikeudenkäynti alkaa kello 9. Tiedot päivittyivät tähän juttuun.
Syyttäjä vaatii Auerille ja hänen ex-miesystävälleen Jens Kukalle rangaistusta 18 seksuaali- ja väkivaltarikoksesta, joiden epäillään kohdistuneen Auerin lapsiin. Molemmat syytetyt ovat jo suorittaneet rangaistuksensa kyseisistä rikoksista.
Auerin nuorin lapsi saapui tänään oikeuden kuultavaksi henkilökohtaisesti. Hänet tuotiin saliin takakautta, ettei hän päätyisi vahingossa salin ulkopuolella olevan median kuviin.
Auerin lapset ovat toivoneet, ettei heidän henkilöllisyyttään paljasteta suurelle yleisölle.
Syytetyt eivät tiettävästi olleet tulossa henkilökohtaisesti paikan päälle Turun oikeustalolle. Auer saapui kuitenkin oikeustalolle itsekin kuulemaan nuorimman lapsensa kuulemista.
Etäällä asuva Kukka on aiemmin kertonut seuraavansa istuntoa etäyhteyden kautta. Auerille oikeus ei antanut siihen lupaa, sillä hän asuu niin lähellä, että hänellä on oikeuden mukaan mahdollisuus seurata oikeudenkäyntiä salissa.
Tänään oli seitsemäs pääkäsittelypäivä.
Seuranta alkaa videon alla.
15:51
Miksi media julkaisee Anneli Auerin lasten intiimitietoja? MTV:n rikostoimittajat vastaavat. Katso video.
Kello 16.24
Oikeudenkäynti on päättynyt.
MTV päättää seurantansa tältä päivältä tähän.
Huomenna oikeus jatkaa haastatteluvideoiden katsomista. Ensin katsotaan Auerin nuorimman lapsen haastattelua Jukka S. Lahden murhaan liittyen, sitten on vuorossa ammattilaisten hänelle tekemät haastattelut liittyen tässä vyyhdissä käsiteltäviin väkivalta- ja seksuaalirikosasioihin.
MTV seuraa oikeudenkäyntiä huomennakin paikan päällä.
Kello 16.21
Haastatteluvideon katsominen jatkuu oikeussalissa. Haastattelussa käydään läpi samoja asioita, joita lapsi on jo kertonut isänsä murhayöstä.
Lapsi puhuu niin hiljaa, ettei hänen puheestaan saa mitään selvää.
Oikeudenkäynti päättyy tältä päivältä.
Kello 16.07
Psykologi jatkaa videoitua haastattelua. Suuressa nojatuolissa istuu edelleen Auerin nuorin tytär, joka oli haastatteluhetkellä 7-vuotias.
Haastattelussa käydään edelleen läpi yksityiskohtia lapsen aiemmin kertomasta. Nyt psykologi kysyy tytöltä, miten sijaisvanhemmat tiesivät kysyä kynttilöistä, joita isosisko oli lapsen mukaan sytytellyt vaarallisiin paikkoihin talossa.
– En mä tiedä, lapsi vastaa videolla.
Psykologi kysyy, tuleeko lapselle lisää asioita mieleen vanhimman siskonsa tekemisistä sijaisperheessä. Tyttö alkaa kertoa puukoista, saatanasta ja kirosanoista. Hän kertoo myös kaupasta varastamisesta.
Pikkutyttö puhuu videolla niin hiljaa ja epäselvästi, ettei hänen sanoistaan saa selvää, kun hän kuvailee siskonsa tekemisiä.
Psykologi kysyy, uhkasiko isosisko tyttöä jollakin tavalla, kun tämä kielsi häntä kertomasta asioista ulkopuolisille. Tyttö vastaa, mutta vastaus on sama kuin ennenkin tästä asiasta, eikä siihen liity uhkaamista.
Psykologi kysyy, onko Anneli uhannut seurauksilla, jos tyttö kertoo asioista eteenpäin. Tytön vastauksesta ei saa selvää.
Kello 15.46
Pikkuinen tyttö kertoo videolla, että hänen äitinsä ja isosiskonsa järjestivät "varmaan kaksi" murhajuhlaa sen jälkeen, kun perheenisä oli kuollut väkivaltaisesti vuonna 2006.
Tyttö kertoo psykologille jälleen kaikista tapahtumista, joista on kertonut jo. Psykologi tenttaa häneltä yksityiskohtia ja tyttö vastailee.
Tyttö kuvailee, miten isosisko kielsi häntä kertomasta kuulemastaan kenellekään ja äiti kannusti isosiskoa. Äiti myös kielsi tytön mukaan itse kertomasta tapahtumista kellekään.
Psykologi kysyy, milloin tyttö alkoi kertoa näistä asioista ensimmäistä kertaa sijaisvanhemmilleen.
Auerin puolustusasianajaja Markku Fredman on kertonut aiemmin MTV:lle, että haastatteluvideoita lapsista on kuvattu yhteensä yli 50 tuntia. Ilmeisesti ne kaikki on tarkoitus katsoa oikeudessa.
Kun aikuistunut lapsi on käynyt henkilökohtaisesti oikeussalissa kuultavana, oikeuden on tarkoitus katsoa läpi ammattilaisten tekemät haastatteluvideot kyseisestä lapsesta. Videot on kuvattu loppukesästä 2011, kun kaikki kolme Auerin nuorinta lasta olivat alkaneet kertoa itseensä kohdistuneista kammottavista tapahtumista äidin luona asuessaan.
Kello 15.19
Tyttö kertoo jälleen, että isosisko on kertonut, että äiti ja tämä sisko heittivät hiekalla ja kivillä Jukkaa, eli perheenisää. Nyt tyttö kertoo myös, että äiti ja isosisko olivat raahanneet Jukkaa maassa.
Tyttö kertoo, että äiti on kertonut hänelle samoista asioista.
Psykologi pyytää lasta kertaamaan aiemmin kertomiaan asioita, kuten missä kaikkialla hän on kuullut siskonsa ja äitinsä keskinäisiä puheita.
– Mä uskalsin mennä sinne sohvan taakse, kun ne ei huomannut mua, tyttö kuvailee.
Psykologi pyytää tyttöä näyttämään, miten hän hiipi kuuntelemaan näitä. Tyttö nousee tuolistaan ja näyttää.
Psykologi kysyy, mikä tytön sai hiipimään.
– Mä halusin kuunnella Annelin puheita, tyttö vastaa.
Kello 15.11
Nyt vuorossa on seuraava ammattilaisten Auerin nuorimmasta lapsesta kuvaama haastatteluvideo. Pikkuinen tyttö istuu taas samassa suuressa nojatuolissa.
Pikkutytön koulu on alkanut, hän on aloittanut ensimmäisen luokan.
Haastattelussa jatketaan taas samalla aiheella. Psykologi kertoo kysyvänsä tarkemmin viimekertaisista asioista. Hän pyytää tyttöä kertomaan uudestaan sen, kun Auer ja vanhin sisko kertoivat isovanhemmille murhanneensa perheenisän.
Tyttö toistaa tarinan, jonka kertoi aiemmin.
Kello 15.01
Oikeudenkäynti jatkuu.
Kello 14.38
Oikeus pitää nyt tauon.
Kello 14.37
Psykologi kertoo lapselle, että tämä on hyvin jaksanut kertoa kaikesta. Hän kysyy vielä yhden kysymyksen lapselta.
Psykologi kysyy lapselta, tietääkö tämä miksi tämän äiti joutui sairaalaan sen jälkeen, kun perheenisä kuoli. Tyttö ei osaa vastata.
Psykologi kysyy, mitä Auer on kertonut murhayöstä lapsille. Tyttö puhuu aivan pikkuisella äänellä ja toistaa aiemman tarinansa puukolla lyömisestä sekä kivien ja hiekan heittämisestä.
Psykologi kysyy, onko tyttö lukenut lehtijuttuja isänsä murhasta. Tyttö vastaa, ettei ole lukenut. Hän alkaa kertoa, miten vanhin sisko alkoi kertoa hänelle tapahtumista, mutta tyttö pisti korvat lukkoon.
Haastatteluvideo loppuu.
Kello 14.32
Psykologi pitää tauon ja kysyy lapselta, haluaako tämä poistua huoneesta vaikka juomaan jotakin. Pikkutyttö ei halua. Hän istua jököttää suuressa nojatuolissa siihen saakka, että psykologi palaa huoneeseen.
Psykologin kysymykset jatkuvat. Tyttö kertoo jutelleensa näistä asioista monta kertaa sijaisvanhempiensa kanssa. Sijaisvanhemmat ovat myös kuvanneet lasten kertomuksia videoille.
Psykologi kysyy äidin antamista rangaistuksista.
– No sitten kuumana kesäpäivänä mä joutusin menee ulos talvivaatteissa, tyttö kertoo.
Tyttö palaa kerta toisensa jälkeen siihen, mitä hänen äitinsä ja siskonsa ovat tehneet tai puhuneet.
– Mä kuulin, kun isosisko kuiskasi Annelille, että viillellään sitä (toiseksi nuorinta siskoa), tyttö kertoo.
Tyttö kuvailee kaikki tilanteet, joissa keskusteluja on käyty ja asioita tapahtunut.
– Mä näin, kun ne teki tänne (reiteen) ja siltä otettiin housut pois, tyttö kuvailee, miten näki siskonsa viiltelyä.
Nyt tyttö kertoo valkoisista naarmuista omassa kädessään.
– Ne käski tulla keittiöön ja teki siihen mun käteen naarmuja. Mä sanoin, että mä en halua valkoisia naarmuja ja sitten ne otti vettä ja pyyhki sillä, tyttö kertoo.
Tyttö videolla näyttää psykologille, mihin naarmut tehtiin.
Kello 14.21
Pikkutyttö luettelee kaikenlaisia kepposia, joita hänen vanhin siskonsa pyysi häntä tekemään.
Kun psykologi kysyy, missä tyttö itse haluaisi asua, tämä vastaa, että sijaisvanhemmillaan.
– Koska siellä on hyvä olla, tyttö sanoo.
Psykologi kysyy, mitä tyttö ajattelee siitä, että lasten äiti haluaisi heidät luokseen asumaan.
– Mäe en haluais.
Tyttö kertoo, että nämä tapahtumat ovat painaneet häntä. Tyttö kuvailee, miten hänen sijaisisänsä on kysynyt, onko vanhin siskoista laittanut kynttilöitä vääriin paikkoihin.
Kello 14.17
Psykologi kysyy, mitä kaikkea tyttöä on pyydetty tekemään.
– Siellä (sijaisvanhempien luon) isosisko pyysi, että mä varastaisin tulitikkuja ja kynttilöitä. Että se voisi polttaa sen talon, tyttö kertoo.
Tyttö kertoo, miten isosisko sytytti tuikkuja seinien vierustoihin ja tyttö puhalsi ne sammuksiin. psykologi kysyy, miksi vanhin sisko muutti pois sijaisvanhempien luota.
– Sijaisvanhemmat ei jaksanut pitää sitä, kun se teki niitä juttuja, tyttö kertoo.
Hän kertoo, miten sisko pyyhki kakkaa ympäriinsä ja pyysi häntä varstamaan puukkoja ja kirjoja.
– Että mä toisin puukkoja sille ja tekisi niitä naarmuja ja tappais (sisarusten nimet). Se kertoi, tyttö kertoo.
Tyttö sanoo kertoneensa sijaisvanhemmille, että vanhin sisko teki pahojaan ja yritti polttaa talon.
– Isosisko haluais varmaan olla vankilassa, ainakin se on sanonut niin. Se haluais olla varas, niin kuin se onkin, tyttö sanoo.
Kello 14.10
Pikkuinen tyttö kertoo videolla, miten hänen äitinsä ja vanhin siskonsa piirsivät keittiössä pirunkuvia, 666-merkkejä ja muita saatananpalvontaan liittyviä kuvia.
– Mä menin sinne katsomaan. Kerran kun me käytiin siellä Halisissa käymässä, niin mä näin sellaisen kirjeen, johon isosisko oli kirjoittanut, että mä haluaisin tappaa sijaisisän, tyttö kertoo.
Tytön mukaan sisko oli kirjoittanut kirjeen äidilleen ja kysynyt, että voisiko äiti vastata hänelle. Tytön mukaan äiti oli vastannut, että "en voi".
Tyttö kuvailee myös äitinsä vanhimmalle siskolle kirjoittamaa tappotarinaa. Hänen mukaansa kirjekuorissa luki, ettei kukaan muu saa avata niitä. Tyttö kertoo oppineensa lukemaan ehkä 5- tai 6-vuotiaana.
Tyttö kertoo menneensä äitinsä huoneeseen, koska Anneli oli kieltänyt menemästä sinne. Ovessa oli lukenut tytön mukaan "pääsy kielletty", mutta tyttö oli kertomansa mukaan ottanut lapun pois ovesta.
Kello 13.57
Psykologi kysyy, mitä mummi ja vaari reagoivat siihen, että Auer ja isosisko kertoivat murhanneensa Jukan.
Pikkuinen tyttö videolla ei vastaa kysymykseen vaan toistelee samaa tarinaa, miten hänen äitinsä ja isosiskonsa kertoivat hiekan ja kivien heittämisestä ja vasaralla lyömisestä isovanhemmille.
Psykologi pyytää tyttöä kertomaan, millaista heidän Turun Halisten kotona oli. Tyttö kertoo, miten hänen vanhin siskonsa näytti isän tuhkille "pirunmerkkejä".
– Näillä kahdella sormella, tyttö näyttää.
Psykologi pyytää kertomaan millaista oli, kun äiti oli kotona. Tyttö kertoo, miten vanhin sisko pani hänen syykseen asioita ja hän sai tukkapöllyä.
– Jos se antoi tukkapöllyä, niin piti mennä kanssa seisomaan nurkkaan, tyttö kertoo ja tarkentaa, että rangaistuksen antoi äiti.
Tyttö kertoo, miten hänen veljensä pantiin ulos pakkaseen seisomaan.
– Ja sitten kun siellä Halisissa oli Jukan murhajuhlat, veli pantiin ulos pakkaseen seisomaan ja sitä heiteltiin jääpuikoilla, tyttö kertoo.
– Me haettiin niitä (jääpuikkoja) oven kautta, mentiin sisälle ja sieltä heiteltiin niitä. Mäkin heitin.
Tyttö kertoo, että heidän piti viedä äidille ja vanhimmalle siskolle aamupalaa, iltapalaa ja muuta ruokaa. Juhlat jatkuivat hänen mukaansa koko päivän. Juhlien jälkeen äiti ja isosisko menivät sohvalle ja katsoivat Simpsoneita.
Kello 13.48
Oikeuspsykologi kysyy pikkutytöltä, mitä muuta tämä on kuullut.
– Isosisko on sanonut, että hän on lyönyt Jukkaa päähän vasaralla, kun Anneli meni ulos, tyttö kertoo.
– Mä ajattelin, että se on totta. Isosisko sanoi, että usko se.
Psykologi kysyy, kuinka monta kertaa vanhin sisko on kertonut näistä asioista pikkutytölle. Tyttö vastaa, että muutaman kerran ja luettelee paikat, joissa sisko on näin kertonut.
Tytön mukaan myös äiti puhui hänelle näistä muutaman kerran. Tyttö kertoo, että häntä on kielletty puhumasta näistä asioista. Tytön mukaan isosisko ja äiti olivat suunnitelleet isän murhaa jo vuosi ennen isän kuolemaa.
Tytön mukaan hänen äitinsä ja siskonsa olivat kertoneet myös mummille, että he olivat murhanneet Jukan.
– Ja että se oli hauskaa, tyttö selittää.
Tieto oli mennyt myös vaarille.
Kello 13.39
Pikkutyttö kertoo nojatuolissaan istuen, miten hänen äitinsä ja vanhin siskonsa ovat viillelleet muitakin eläimiä, kuten kissoja.
– Varmaan joka ilta. Ei ihan joka ilta. Ne palvoi saatanaa ja antoi sille uhreja. Ne kertois siitä, pikkutyttö videolla kertoo pienellä äänellä.
Hänen äänensä muuttuu vieläkin pienemmäksi, kun hän kertoo isänsä murhasta ja äitinsä sekä isoimman siskonsa osallisuudesta siihen. Hän kertoo, miten kuulleensa vanhimmalta siskoltaan, miten äitinsä ja isosiskonsa lyövän puukolla isäänsä.
– Se kertoi kotona tietokoneen lähellä, miten heitti kivillä Jukkaa. Ja sitten Anneli kertoi, miten se heitti hiekkaa Jukan silmiin ja kivillä muuten vaan, pikkutyttö kuvailee.
Pikkutyttö kertoo isosiskonsa ja äitinsä keskusteleen isänsä murhasta.
– Hyvä kun murhattiin Jukka, tyttö kertoo.
Hän kertoo isosiskonsa sanoneen, että se (murhaaminen) "oli tosi hauskaa".
Kello 13.28
Lapsi kertoo videolla tietävänsä, miksi on oikeuspsykologin haastattelussa.
– Siksi, että mä kertoisin, mitä oikeasti tapahtui, tyttö vastaa.
Hänen äänensä muuttuu taas pieneksi, kun hän vastailee oikeuspsykologin kysymyksiin. Tyttö kertoo kuulleensa tulostaan haastatteluun sijaisvanhemmiltaan, jotka olivat sanoneet, että hänen täytyy kertoa se, mikä on oikeasti totta.
– Me oltiin Halisissa kesällä. Sitten Anneli ja isosisko lähti sieltä ja tuli takaisin sellaisen häkin kanssa, missä oli lintu. Sitten Anneli otti siitä linnusta kiinni ja isosisko poikkas sen puukolla, tyttö kertoo.
Tytön mukaan lintu oli papukaija. Tilannetta ei nähnyt tytön mukaan kukaan muu. Tytön mukaan hän on nähnyt tällaista neljä, viisi tai kuusi kertaa.
– Muutaman kerran se on ollut lintu ja joskus myös pieni hiiri, tyttö kertoo.
Taas tyttö kertoo, että pieni hiiri oli häkissä ja äiti ja sisko ottivat hiiren häkistä, viilsivät sitä veitsellä ja katkaisivat hiiren. Tyttö kuvailee hiiren häkkiä pieneksi matkahäkiksi. Tytön mukaan Anneli myi häkin kirpputorilla.
– Ne haki ne jostain eläinkaupasta. Isosisko sanos, että ne osti sieltä ne, tyttö kertoo.
– Kerran ne jahtas koiraa meidän pihalla. Ne hiipis ovesta ulos, ne yritti ottaa kiinni sen, mutta se lähti pakoon. Sitten ne lähti autoon, mutta ne ei saanut sitä kiinni.
Kello 13.19
Nyt alkoi Auerin nuorimmasta tyttärestä kuvatun haastatteluvideon katsominen. Haastattelua tekee oikeuspsykologi.
Pikkuruinen 7-vuotias tyttö istuu nojatuolilla, hänen jalkansa eivät yletä lattiaan. Lapsi räplää ujosti sormiaan sylissään.
Psykologi kertoo miten haastattelu etenee. Hän kertoo, että haastattelu kuvataan ja hän kysyy asioista, jotka ovat totta. Hän tekee lapsille kysymyksiä selvittääkseen, erottaako lapsi totuuden valheesta. Pikkuinen tyttö vastailee hiljaisella äänellä psykologille. Hän tuntuu erottavan valheen totuudesta.
Oikeuspsykologi kertoo lapselle, ettei tämän tarvitse keksiä asioita vaan hän voi sanoa, ettei osaa vastata.
Toimitus huomauttaa, että tilanne on erittäin poikkeuksellinen, sillä yleensä tällaiset oikeudenkäynnit käydään salattuina eli suljettujen ovien takana. Yleisö ei juuri koskaan pääse havainnoimaan sitä, miten lapsia haastatellaan ammattilaisten toimesta silloin, kun heidän epäillään joutuneen väkivalta- ja seksuaalirikosten kohteeksi.
Pikkuinen tyttö reipastuu kertoessaan, että hän asuu Santeri-papukaijan kanssa. Tyttö kertoo, että papukaija asuu häkissä, mutta saa joka päivä olla vapaana.
Tyttö kertoo, ettei harrasta tällä hetkellä mitään, mutta on harrastanut joskus kuoroa.
Kello 13.11
Oikeus on saanut videojärjestelmänsä toimimaan. Oikeudenkäynti jatkuu.
Kello 13.05
Oikeus pitää teknisen tauon. Videoita ei saada näkymään oikeussalissa.
Kello 12.56
Oikeuden on tarkoitus katsoa nyt videotallenteita, joissa lapset kertovat heihin kohdistetuista rikoksista oikeuspsykologian ammattilaisten haastatteluissa.
Ensimmäisenä vuorossa ovat Auerin nuorimmasta tytöstä kuvatut haastatteluvideot.
Kello 12.53
Oikeudenkäynti jatkuu.
Anneli Auer ja todistajana kuultu Auerin nuorin tytär eivät ole enää oikeussalissa paikalla.
Kello 11.50
Tytön kuuleminen päättyy. Oikeus vetäytyy nyt lounastauolle. Oikeudenkäynti jatkuu kello 12.45.
Kello 11.37
Syyttäjä viittaa Auerin lasten uusiin esitutkintakertomuksiin sen jälkeen, kun he peruivat puheensa lapsuuden aikaisista kokemuksistaan.
Syyttäjän mukaan tyttö on kertonut poliisille aiemmin, että sai Fredman käyntikortin äidiltään. Myöhemmin tyttö on kertonut poliisille, ettei muista, saiko käyntikortin äidiltään vai antoiko äiti sen ensin hänen siskolleen ja tyttö sai sen siskoltaan, mutta käyntikortti oli alun perin äidiltä perin.
Kello 11.33
Auerin puolustaja kysyy tytöltä tämän arvista. Tyttö kertoo luulevansa, että tietää lähes kaikkien arpiensa alkuperän. Mikään niistä ei ole hänen mukaansa syntynyt väkivallan seurauksena.
Viime viikolla oikeudessa katsottiin sijaisvanhempien lapsista kuvaamia haastatteluvideoita. Fredman kysyy, mistä puheet eläimien uhraamisesta ovat syntyneet.
– Mä en tiedä, tyttö vastaa.
Hän ei myöskään muista, että lapsia olisi seisotettu pakkasessa tai heitetty terävillä kynillä.
Gummerus kysyy, onko tytöllä mitään mielikuvaa lapsista pieninä kuvatuista haastatteluvideoista. Tyttö muistaa, että heidän kanssaan on keskusteltu näistä asioista, videoiden kuvaamista hän ei muista.
Kello 11.26
Syyttäjä kysyy tytöltä, mitä tämä ajattelee siitä, että on lapsena kertonut, että hänen onnellisinta aikaa elämässä on ollut se, kun hän muutti sijaisperheeseen.
– Varmaan olen tarkoittanut sitä, kun muutin laitoksesta pois, tyttö vastaa.
Tyttö on lapsena kertonut, että hänen elämänsä surullisinta aikaa oli elämä äidin luona, jossa hänestä ei huolehdittu.
– No toihan ei ole totta. Olin vielä sijaisvanhempieni vaikutuspiirissä ja yritin pitää kiinni niistä tarinoista, tyttö vastaa.
Syyttäjä kysyy, että kun lapset oli haastateltu oikeuspsykologien toimesta, palasivatko sijaisvanhemmat koskaan lasten rikostarinoihin.
– En muista, että olisimme keskustelleet niistä, tyttö sanoo.
Tyttö kertoo, ettei hänellä ole mitään kontaktia Jens Kukkaan.
Syyttäjä kysyy, tunsivatko sijaisvanhemmat Jens Kukkaa. Tyttö ei tiedä.
Syyttäjä kysyy, onko lasten kertomuksia sijaisvanhemmilla kuvattu.
– Mä en itse muista sitä, mutta oon kuullut jostain, että on kuvattu, tyttö vastaa.
Syyttäjä kysyy, tietääkö tyttö, miksi hänen vanhin siskonsa muutti pois sijaisperheestä niin nopeasti.
– Silloin en tiennyt. Mutta nyt ajattelen, että siskoni oli sen verran vanhempi, että hän tiesi, ettei se ollut normaalia, tyttö vastaa.
Kun vanhin sisko ei ollut enää sijaisperheessä, tyttö muistelee, että sijaisvanhemmat alkoivat puhua negatiivisesti isosiskosta.
– Se jatkui ihan loppuun asti eli siihen saakka, kun asuin siellä, tyttö kertoo.
Tyttö kertoo, että sijaisvanhempien suhtautuminen hänen äitiinsä ja isosiskoonsa vaikuttivat myös hänen suhtautumiseensa heihin.
– En enää uskaltanut puhua heistä, tyttö sanoo.
Syyttäjä tenttaa uudestaan tyttöä siitä, kun tämä raapi itseään. Tyttö ei muista tarkasti, mistä hän raapi itseään.
– Oisko se ollut itse asiassa veneellä, olin menossa nukkumaan ja yksin, tyttö muistelee.
Kello 11.13
Syyttäjä kysyy tytöltä, miksi sisarukset ovat kuvailleet niin paljon oloistaan sijaisvanhemmilla.
– Koska se antaa taustaa siihen, että missä oloissa ne tarinat ovat syntyneet, tyttö sanoo.
Syyttäjä kysyy, miksi tyttöä alkoi itkettää, kun hän kertoi lähdöstään sijaisperheestä.
– Koska se oli ihan hirveä tilanne, kun sijaisisä alkoi huutaa. Sosiaalityöntekijä pelasti mut siltä. Ja olihan se liikuttavaa, kun olin ollut siellä niin pitkään, tyttö sanoo.
Syyttäjä kysyy, oliko sijaisvanhemmilla muita uskonnollisia tapoja kuin iltarukoukset.
– Sijaisisä käytti kyllä aika uskonnollista kieltä, tyttö sanoo.
Syyttäjä kysyy, oliko äidin luona asuessa rangaistuksena tukkapöllyä.
– Mulla ei ole omia muistikuvia, mutta myöhemmin oon kuullut ainakin veljeltäni, että oli, tyttö vastaa.
Syyttäjä kysyy, onko tyttö altistunut pienenä millekään seksuaalissävytteiselle.
– En, tyttö vastaa ja lisää sijaisvanhemmistaan jotakin, joka ei kuulu kunnolla salin takaosaan, jossa toimittajat istuvat.
Kello 11.06
Tyttö kertoo saaneensa tietää äitinsä ja Kukan kohtalosta, kun muutti pois sijaisvanhemmiltaan. Hän kertoo tietäneensä "jotain" heidän tuomiosta, kun asui sijaisvanhemmillaan.
– Mun mielestä mä luulin siellä, että äiti istui murhasta, tyttö kertoo, eikä muista, milloin sai tietää äitinsä seksuaalirikostuomiosta.
Tyttö kertoo, että sai tietää ensin äitinsä tuomiosta ja joskus tämän jälkeen sai ajatuksen, että haluaisi muuttaa lapsuuden aikaisia kertomuksiaan.
Tyttö kertoo miettineensä itsekin jo aiemmin, että haluaisi tuoda totuuden esiin. Mutta sitten hänestä seuraava sisko toi saman ajatuksen esiin.
Syyttäjä tenttaa tytöltä, vaikuttiko joku muu hänen päätökseensä muuttaa kertomustaan. Tyttö sanoo useita kertoja, että oli ajatellut asiaa ensin itse ja sitten asia tuli puheeksi myös siskon kanssa.
Syyttäjä kysyy, miksi tytölle annettiin hänen äitinsä asianajajan käyntikortti.
– Mulle sanottiin, että voisin ottaa yhteyttä tuomion purkuun liittyen häneen, tyttö sanoo.
Tyttö kertoo olleensa paljon yhteydessä vanhimpaan siskoonsa ja äitiinsä
– Alussa vähän harvemmin ja sitten vähän useammin. Vähän vaihtelee nykyisin. Äidin kanssa ollaan syöty ja käyty Espanjassa kaksi kertaa, tyttö kertoo.
Syyttäjä kysyy, kuka matkan maksoi.
– Ekalla kerralla en maksanut itse. Seuraavasta äiti maksoi osan ja itse maksoin osan. Tosi ihanaa, että ollaan nykyisin yhteydessä, tyttö sanoo.
Syyttäjä kysyy, vaikuttavatko nämä asiat tytön haluun muuttaa kertomusta.
– Ei, tyttö vastaa.
Syyttäjä kysyy, onko tyttö ollut yhteydessä veljeensä. Tyttö kertoo olleensa koko ajan.
Tyttö kertoo, että veli piti hyvänä asiana sitä, että siskot alkoivat puuhata purkuasiaa.
Kello 10.52
Syyttäjä jatkaa uhriasemassa olevan Auerin nuorimman tyttären haastattelua. Syyttäjä kysyy, miten Jens Kukka tuli kertomuksiin mukaan, jos tyttö ei muista miestä ollenkaan.
– Sijaisvanhemmat kyselivät hänestä minulta. Mä en muista, mitä ne kysyivät hänestä, tyttö sanoo.
Syyttäjä kysyy, mikseivät sijaisvanhemmat kyselleet (peitepoliisi) "Seposta" mitään häneltä.
– Mä en tiedä.
Syyttäjä kysyy tytöltä, onko hänellä jokin ajatus siitä, miksi sijaisvanhemmat kyselivät tällaisia asioita.
– En osannut silloin ajatella tällaista. Enkä vieläkään ihan ymmärrä tätä. Mutta selkeästi heillä oli jotakin äitiä vastaan, he puhuivat todella pahasti äidistä, tyttö vastaa.
Syyttäjä kysyy, että oliko sijaisvanhemmilla jotakin myös Kukkaa vastaan.
– En tiedä.
Tytöllä on nykyisin oma käsityksensä kaikesta.
– En usko, että he ovat mieleltään täysin terveitä. Ei kai kukaan täysin järjissään olevan painosta lapsista tällaisia tarinoita, tyttö sanoo.
Tyttö kertoo syyttäjälle muistavansa olleensa lapsena lääkärintarkastuksessa. Hän kertoo raapineensa itseään, jotta häntä olisi uskottu paremmin.
– Sijaisvanhempani pyysivät toistamaan niitä juttuja niin monta kertaa, että ajattelin, että mun pitää tehdä niistä tarinoista uskottavia, tyttö sanoo.
Syyttäjä toteaa, että aika pienenä tyttö on osannut ajatella tällaisia.
Kello 10.43
Nyt on Kukan puolustajan Kaarle Gummeruksen vuoro haastatella tyttöä.
Tyttö kertoo, että kun sijaisvanhemmat lähtivät kylään, sisarusten piti mennä metsään, eivätkä he saaneet poistua sieltä.
Nyt syyttäjä saa esittää kysymyksiä tytölle. Syyttäjä kysyy tytön muistikuvista hänen isänsä kuoleman jälkeen ja Turun Halisiin muuton jälkeen.
– Suurin osa muistikuvista on joo hataria, mutta sitten on yksittäisiä selkeitäkin muistikuvia. Esimerkiksi, kun äiti oli tehnyt pannukakkua ja mä halusin maistaa sitä, tyttö kertoo.
Syyttäjän kysellessä tyttö tarkentaa, että kuudenteen luokkaan saakka piti mennä nukkumaan kello kuusi illalla. Ja seitsemännellä luokalla piti mennä huoneeseen kuudelta ja nukkumaan kello 21.
Syyttäjä kysyy, milloin ja missä tyttö alkoi ensimmäistä kertaa kertomaan pahoinpitely- ja hyväksikäyttörikoksista.
– Mä en muista milloin, tyttö vastaa.
Tyttö kertoo, että keskusteluista oli monta kertaa ja ne lähtivät liikkeelle aina siten, että sijaisvanhemmat kysyivät, että oliko jotain tapahtunut. Tyttö muistelee, että keskusteluja on ollut veneen lisäksi myös sijaisvanhempien kotona.
Syyttäjä kysyy, keskusteltiinko näistä asioista hotellissa. Tyttö sanoo, ettei ole varma.
– Kaikissa niissä hotelleissa oli ahdistava tunnelma ja se oli tuota aikaa. Mentiin myös mökille ja sielläkin sijaisvanhemmat syyttivät minua jostakin, tyttö kertoo.
– Mä en oikein muista yksityiskohtia niistä, olen yrittänyt unohtaa ne. ja niitä oli myös niin paljon. Muistan, että saatananpalvonnasta puhuttiin, tyttö vastaa.
– Ainoa tarkka kysymys, minkä muistan oli, että sijaisisä kysyi minulta, että onko mun suuhun laitettu jotain.
Syyttäjä kysyy, että muistaako tyttö sitä, minkälaisia asioita hän lisäili kertomuksiin. Tyttö ei osaa vastata.
Syyttäjä kysyy, miten hän osasi niin pienenä tyttönä keksiä seksuaalisia asioita.
– Ne tuli siitä, kun sijaisvanhemmat kyseli niitä minulta.
Syyttäjä kysyy, miten tyttö pystyi muistamaan oikeuspsykologille saakka sijaisvanhempiensa kyselemiä asioita.
– Ne kyseli multa niitä niin monta kertaa, tyttö vastaa.
Kello 10.25
Tyttö kertoi olleensa todella masentunut ja ahdistunut kaikkien sijaisperheessä viettämiensä vuosien jälkeen.
– Kyllä elämä oli silti paljon parempaa kuin aiemmin, tyttö kertoo.
Tyttö pääsi samaan laitokseen sisaruslauman toiseksi nuorimman siskon kanssa. Sisko otti yhteyttä vanhimpaan siskoon ja Aueriin, tämän jälkeen nuorinkin sisaruksissa oli yhteydessä heihin.
– Tuntui tosi liikuttavalta nähdä vanhin sisko vuosien jälkeen. Se tuntui tosi siskolta, tyttö sanoo ja puhkeaa jälleen kyyneliin.
Nykyisin sisarukset ovat tytön mukaan todella läheisiä.
Jossain vaiheessa tyttö otti yhteyttä äitinsä Auerin asianajajaan Markku Fredmaniin.
– En muista tarkalleen, keneltä sain hänen käyntikortin, mutta joltain sain sen. Olin alkanut olla avoimempi kavereiden ja oman perheeni kesken ja puhua näistä asioista, tyttö kertoo.
Tyttö sanoo, ettei kukaan ole painostanut tai lahjonut häntä ottamaan yhteyttä äitinsä asianajajaan.
– Tämä purkuhakemus oli tosi hyvä ja tarpeellinen asia tehdä, tyttö sanoo.
Tyttö kertoo, että äidin tuomion takia hän joutui sijaisvanhemmilleen asumaan.
– Se oli tosi traumatisoivaa ja vaikutti mielenterveyteeni. Podin syyllisyyttä tästä. Mä toivon, että äidin tuomio puretaan, koska ne jutut on yksinkertaisesti valheellisia, tyttö vetoaa tuomioistuimeen.
Kello 10.16
Lähdettyään sijaisperheestä tyttö pääsi laitokseen asumaan. Hän kertoi oppineensa lähtönsä jälkeen monia uusia asioita, joita ei ollut saanut tehdä sijaisperheessä.
– Kuten bussilla liikkuminen. Sain myös enemmän rahaa käyttööni, tyttö kertoo.
Sosiaaliviranomaiset tekivät tytön kertomuksen perusteella rikosilmoituksen poliisille sijaisvanhempien toiminnasta.
Kello 10.12
Tyttö kertoo, että sisarukset eivät voineet keskustella vapaasti myöskään sosiaaliviranomaisten kanssa.
– Sijaisvanhemmat olivat joko läsnä niissä tapaamisissa. Ja tiesimme, että he saisivat kuulla kaiken myöhemmin, tyttö kertoo.
Tyttö puhkeaa äkisti kyyneliin oikeussalissa. Hän kertoo lähteneensä perheestä yhden päivän varoitusajalla, koska koki olonsa sijaisperheessä niin ahdistaviksi.
– Mä olin pitkään halunnut lähteä pois sieltä sijaisperheestä, tyttö kertoo.
– Sijaisisäni suuttui tosi paljon ja alkoi huutamaan. Mutta ei olla sen jälkeen palattu niihin asioihin.
Kello 10.08
Tyttö kertoo, että sijaisperheessä piti rukoilla iltarukous. Tytön mukaan säännöt tekivät lapsista tosi pelokkaita.
– Elettiin pelossa. Totta kai se rajoitti meidän elämää, tyttö kertoo.
– Kyllä me joskus sanottiin vastaan, mutta se päättyi siihen, että me itkettiin.
Fredman kysyy, mitä tyttö ajattelee tällä hetkellä siitä, että mikä sai heidät noudattamaan sijaisvanhempien sääntöjä.
– Se oli lamaannuttavaa. Kyllä mä haaveilin muusta, tyttö sanoo.
Tyttö kertoo keskustelleensa sisarustensa kanssa sijaisvanhempien säännöistä ja rajoituksista.
Oikeuspsykologisten keskusteluiden jälkeen sisarukset eivät enää puhuneet isänsä kuolemasta ja muista asioista.
– Muistan, että me sovittiin, että ei enää puhuta ja haudataan tää aihe, tyttö sanoo.
Kavereilleenkin tyttö puhui asioista vasta todella paljon myöhemmin. Tyttö kertoo, että suurin syy hiljaisuuteen oli syyllisyys.
– En saanut tietää äidille ja Kukalle tulleita seurauksia tarinoistamme koko sinä aikana, kun asuin sijaisvanhempieni kanssa. Mulla ei ollut puhelinta tai tietokonetta, millä olisin päässyt nettiin lukemaan uutisointia, tyttö kertoo.
Hänen mukaansa perheessä oli tietokone, mutta sen käyttö oli tiukasti sijaisvanhempien hallussa. Äitiinsä ja vanhimpaan siskoonsa hän ei ollut enää yhteydessä.
Kello 10.00
Tyttö ei muista, että olisi ollut mitään sellaista, minkä hän olisi kiistänyt tapahtuneen sijaisvanhemmilleen.
Fredman kysyy, miksei tyttö kertonut oikeuspsykologeille asioiden oikeaa laitaa.
– Mua pelotti mun sijaisvanhemmat.
– Muhun ei ole kohdistettu seksuaalirikoksia, hyväksikäyttöä tai väkivaltarikoksia, tyttö sanoo.
Tyttö kertoo, ettei hänellä ole paljon muistikuvia alkuajoista sijaisvanhempiensa luota. Jossain vaiheessa hänen yhteys muihin sukulaisiin loppui.
– En muista, missä vaiheessa tämä tapahtui. Tiesin, että sijaisvanhempani eivät halua, että olemme yhteydessä heihin, tyttö kertoo.
Tyttö kertoo, että hänellä on isovanhemmistaan, tädeistään ja muista sukulaisista vain todella hataria muistikuvia lapsuudestaan. Serkkujaan hän ei muista ollenkaan.
– Sijaisäidilläni kävi muutaman kerran pari sukulaista, tyttö kertoo.
Kello 9.55
Tytön mukaan oli tosi paljon sellaisia tilanteita, joissa sijaisvanhemmat kyselivät, oliko jotain tapahtunut.
– Niistä ei päässyt ohi, jos ei kertonut jotain. Aloin sitten itse keksiä näitä tarinoita, tyttö kertoo.
Tytön muistikuvien mukaan kaikki nämä tilanteet olivat sellaisia, että hän joutui olemaan yksin kuulustelutilanteessa. Tytön mukaan myös muut sisarukset joutivat tällaisten kohteeksi.
Tyttö muistaa, että sijaisvanhemmat kyselivät häneltä isän murhaan liittyviä asioita, saatanapalvontaan liittyviä asioita ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä asioita.
Jossakin vaiheessa oikeuspsykiatrinen keskus alkoi haastatella lapsia. Tyttö kertoo, että hän yritti uskotella itselleen, että hänen kertomansa asiat olisivat olleet totta, jotta hän olisi voinut paremmin kertomaan niistä.
– Tarinani eivät perustuneet omiin kokemuksiini. Sijaisisäni kysyi niin monta kertaa, että onko jokin asia tapahtunut ja se oli niin pitkä tilanne, ja painostava, että lopulta myönsin, että oli tapahtunut. ja kun se ei riittänyt hänelle, aloin keksiä siihen itse lisää. Ja jossain vaiheessa tuntui, että en voinut enää perääntyä, niin jatkoin niitä, tyttö kuvailee.
– Sijaisvanhemmat kysyivät niistä niin monta kertaa, että ne menivät yksi yhteen.
Kello 9.47
Tyttö muistaa, miten kävi tapaamassa äitiään vankilassa.
Kesällä 2011 sisarukset lähtivät veneilemään sijaisvanhempiensa kanssa. Tyttö kertoo, että he kävivät joka kesä veneilemässä.
– Siellä oli samat säännöt kuin muutenkin, eli esimerkiksi sukat piti vaihtaa aina, kun tuli sisään. Ja öisin meidän lasten hytin ovi oli kiinni ja piti pyytää lupa päästä vessaan. ja jos oli kuukautiset, piti istua muovipussin päällä, tyttö kertoo.
Nukkumaanmenoajat olivat vähän väljemmät tytön mukaan. Tytön mukaan kaikki kolme sisarusta nukkuivat samassa hytissä.
– Yhdellä ekoista kerroista veneellä sijaisvanhemmat alkoivat syytellä minua, että olisin viillellyt seiniä ja levittänyt ulostetta seiniin. He usein syyttivät meitä sellaisista asioista, joita ei oltu tehty. Ja syyttely jatkui niin kauan, että oli pakko myöntää, tyttö kertoo.
Rangaistukseksi sijaisvanhemmat syöttivät lapsille kaurapuuroa ja nuudelia, jotka oli valmistettu liian vähällä vedellä.
Fredman kysyy, mitä muita rangaistuksia perheessä oli.
– Pahin ja yleisin oli herkkulakko. Se ei tarkoittanut todellakaan pelkkää herkkulakkoa, vaan sijaisvanhemmat eivät puhuneet mitään sille, jolla oli herkkulakko. Meidän muidenkin piti syrjiä sitä herkkulakkolaista, emmekä saaneet lohduttaa häntä, tyttö kertoo.
Rangaistuksia sai pikkuasioista.
– Jos oli vahingossa osunut koulurepulla kotihousuihin ja tällaisista. Niitä syitä oli niin paljon, etten muista kaikkia ja ne olivat kaikki sijaisvanhempien keksimiä, tyttö kuvailee.
– Oli ihan tavallista, että joku meistä oli aina jonkun rangaistuksen kohteena.
Kello 9.37
Tyttö kertoo, että joskus perheessä katsottiin yhdessä televisiota. Mihinkään ei saanut lähteä ilman lupaa.
Tyttö kertoo, että perheessä kontrolloitiin tarkasti sitä, missä sai istua tai olla.
Tiukka kontrolli haittasi kaverisuhteita.
– Kaverit saivat tulla kylään joskus, mutta niille oli samat säännöt. Sohvalla ei saanut istua ja oli tietyt tuolit, missä sai istua, tyttö kertoo.
Kello 9.34
Tyttö muistikuvat äidin vangitsemista seuraavista tapahtumista ovat hajanaiset ja huonot. Ensin sisarukset sijoitettiin laitoksiin, sitten he muuttivat enonsa eli Auerin veljen ja tämän puolison luokse.
Tyttö kertoo, ettei hänellä ole paljon muistikuvia vanhimmasta sisarestaan ajalta, jolloin lapset asuivat sijaisvanhempien luona. Hän ei muista ongelmia, joiden takia vanhin sisarus joutui muuttamaan perheestä pois.
Tyttö muistaa sijaisperheajat hyvin kontrolloituina.
– Tosi nopeasti siellä alkoi tulla enemmän ja enemmän sääntöjä. Esimerkiksi mun piti mennä kuudelta nukkumaan, tyttö kuvailee.
– Me ei saatu liikkua siellä vapaasti ilman sijaisvanhempia. Ei käydä suihkussa tai mennä katsomaan kaappeihin tai jääkaappeihin.
Myöhempinä vuosina tyttö kertoo, että sijaisvanhemmat asensivat liiketunnistimen portaisiin. lapset joutuivat huutamaan ja kysymään, että saavatko he tulla alakertaan.
Tiukka kello kuuden nukkumaanmenoaika jatkui yläasteelle saakka.
Kello 9.28
Tyttö kertoo, ettei hänellä ole muistikuvia äitinsä Anneli Auerin miesystävistä, kuten Jens Kukasta ja (peitepoliisi) "Seposta".
– Muistan, että käytiin Jensin luona, mutta en muista häntä itseään, tyttö kertoo.
Kun äiti pidätettiin isän murhasta, tyttö kertoo olleensa hämmentynyt.
– En ymmärtänyt, mitä tapahtuu.
Tyttö oli tässä vaiheessa noin viisivuotias.
– En tajunnut, miten iso asia se voisi olla tai kuinka kauan äiti olisi poissa. Muistan, että mulla oli ikävä äitiä, tyttö kertoo.
Kello 9.24
Auerin puolustaja Markku Fredman haastattelee tyttöä. Tyttö oli 2,5-vuotias, kun hänen isänsä Jukka S. Lahti kuoli murhan uhrina.
Tyttö kertoo, ettei muista mitään Ulvilasta, ensimmäiset muistikuvat ovat ajalta, kun perhe muutti isän kuoleman jälkeen Turun Halisiin.
Tyttö kertoo muistavansa naapurin lapsia ja jotain yksittäisiä muistikuvia sisaruksistaan.
– Ei ole mitään ikäviä muistoja sieltä, tyttö sanoo.
Tyttö kertoo olleensa eniten toiseksi nuorimman sisaruksensa kanssa, koska tämä oli eniten hänen ikäisensä.
Kello 9.20
Auerin nuorin tytär on nyt salissa. Hänet on tuotu saliin takakautta.
Nyt on hänen vuoronsa todistaa. Tyttö vaikuttaa rauhalliselta, hän on parikymppinen ja pitkä nuori nainen.
Tytöllä on pitkät tummat hiukset.
Kello 9.17
Oikeus kutsui yleisön saliin. Oikeudenkäynti jatkuu julkisena.
Kello 9.10
Oikeudenkäynti alkoi suljetuin ovin. Mediaa ei siis päästetty saliin.
Kello 8.56
Paikalle saapui myös Anneli Auer itse. Hän kertoi haluavansa tulla paikan päälle seuraamaan, kun hänen nuorin lapsensa saapuu oikeuden eteen.
Auer kertoo tavanneensa nuorimman tyttärensä viimeksi viikko sitten, kun he kävivät yhdessä lasten isovanhempien luona.
Kello 8.32
Hyvää marraskuista huomenta Turun oikeustalolta!
Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa on alkamassa Auer-käräjien seitsemäs päivä. Oikeus odottaa paikalle runsaasti mediaa ja jakaa tikettejä, joilla saa paikan salista.
Mediaa saapui paikalle jo hyvissä ajoin, kun oikeustalo avautui kello 8.
Rebekka Härkönen työskentelee MTV Uutisten rikostoimituksessa rikos- ja oikeustoimittajana.
Härköseen voit olla yhteydessä rikos- ja oikeusaihealueen juttuvinkkeihin ja silminnäkijähavaintoihin liittyen. Härkönen ottaa mieluusti myös vastaan ajankohtaisia valokuvia sekä videoita esimerkiksi onnettomuus-, rikos- ja viranomaisoperaatiopaikoilta.
Härkönen on syntyjään helsinkiläinen mutta asunut ja työskennellyt parin vuosikymmenen ajan Turussa, joten Varsinais-Suomen asiat tuntuvat läheisiltä. Toiselta ammatiltaan Härkönen on rikoskirjailija.
Erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat tavallisten ihmisten oikeudet, yhteiskunnan järjestelmävirheet, viranomaisväärinkäytökset ja järjestäytynyt rikollisuus.
YHTEYSTIEDOT:
Puhelinnumero: 050 4777 174 (Parhaiten tavoittaa WhatsApp-viestillä tai perinteisellä tekstiviestillä.)
