Auer-käräjät jatkuivat tänään keskiviikkona Turussa Anneli Auerin kolmannen lapsen kuulemisella. Aikuistunut poika saapui Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen henkilökohtaisesti.
MTV Uutisten rikostoimittaja Rebekka Härkönen seurasi tänään oikeudenkäsittelyä Turun oikeustalolla. Tiedot päivittyivät tähän juttuun.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus on nyt kuullut todistajina kolmea Auerin nuorinta lasta. Kaikki hänen lapsensa ovat nykyisin aikuisia.
Tänään oikeudessa kuultu poika on nyt 26-vuotias. Epäiltyjen rikosten aikaan hän oli 8–9-vuotias.
Auerin toiseksi nuorin tytär todisti viime viikon torstaina oikeudessa. Sitä edeltävällä viikolla oikeus kuuli Auerin nuorinta tytärtä.
Aikuistuttuaan Auerin kolme nuorinta lasta peruivat puheensa lapsuuden aikaisista tapahtuvista ja väittävät nyt, ettei mitään rikoksia koskaan tapahtunut. Lasten mukaan kertomukset äidin ja vanhimman siskon kauheista teoista syntyivät sijaisvanhempien painostuksesta.
Auerin vanhin tytär on alusta saakka kertonut, ettei perheen lapsiin ole koskaan kohdistettu syytteiden mukaisia vakavia väkivalta- ja seksuaaliväkivaltatekoja.
Auer ja hänen ex-miesystävänsä Jens Kukka (aiemmalta nimeltään) ovat suorittaneet jo tuomionsa väkivalta- ja seksuaalirikoksista, joista syyttäjä vaatii heille nyt rangaistusta. Syyttäjän mukaan rikosten uhreja ovat Auerin lapset. Auer tuomittiin aikoinaan 7,5 vuoden ja Kukka 10 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Jos oikeus tuomitsee heidät syyllisiksi, he eivät joudu enää vankilaan, syyttäjä tyytyy aiempaan tuomioon. Jos oikeus vapauttaa heidät syytteistä, he ovat oikeutettuja hakemaan korvauksia syyttömänä vankilassa istumastaan ajasta.
Päivittyvä tekstiseuranta alkaa videon alla
22:45
Rikostoimittajat: Auerin lapsilta järkyttäviä väitteitä sijaisperheestä, voivatko sijaisvanhemmat joutua rikosvastuuseen?
Kello 16.38
MTV:n tekstiseuranta päättyy tältä päivältä. Päivittyvä tekstiseuranta jatkuu huomenna.
Kiitän mielenkiinnosta. Rankasta aiheesta huolimatta mukavaa illanjatkoa!
Kello 16.36
Video päättyi. Myös oikeudenkäynti päättyy tältä päivältä.
Videoiden katsominen jatkuu huomenna torstaina.
Kello 16.32
Poika arvelee kuulleensa sorkkaraudan äänen isänsä murhayönä. Hän kertoo, ettei ole kuitenkaan nähnyt sorkkarautaa. Toisen veitsistä hän on nähnyt.
– Isosisko oli kesästä lähtien sanonut, että tuolta tulee murhaaja. Tuolta tulee rosvo. Tuolta tulee tappaja, poika kertoo.
Psykologi kysyy, mitä poika on ajatellut siitä, että hänen äitinsä vapautettiin.
– Mua pelottaa, kun ne on tehnyt sen. Se on on Halisissakin sanonut monta kertaa, että se on tehnyt täydellisen rikoksen. Ja että se voisi mummin ja vaarinkin murhata. Se ei ole mulle kertonut, mä oon salakuunnellut, poika kertoo.
Poika kertoo, miten kuunteli isosiskonsa ja äitinsä keskusteluja esimerkiksi sohvan takana.
– Mä kuulin, kun Anneli sanoi, että hyvä kun murhattiin Jukka, että se oli palvelus ihmiskunnalle. Ja isosisko sanoi, että tehtiin täydellinen rikos. Ja Anneli sanoi, että se oli täydellinen rikos, että poliisit ei saa selville sitä, poika kertoo.
– Ja sitten ne sanos, että voitaisiin murhata mummi ja vaarikin ja muita sukulaisia, että saataisiin hyvät rahat.
Poika kertoo, miten äiti ja isosiko puhuivat pommeista ja talojen sytyttämisestä tuleen. Poika kertoo, että häntä pelotti.
Kello 16.25
Poika alkaa kertoa, miten näki isosiskonsa ja äitinsä "hiipparoivan" olohuoneessa. Jukka kuorsasi silloin.
– Sitten ne katteli sitä kahdestaan ja supatteli jotain. Sitten ne sanoi, että harjoitellaan, poika kuvailee.
Hän kertoo, miten äiti ja isosisko harjoittelivat veitsen hakemista ja eteiseen menoa ja ulos lähtemistä.
– Sitten ne tuli takaisin ja sanos, että hyvä kun harjoitellaan. Että harjoitellaan lisää, poika sanoo.
Poika kertoo, että kaksikolla oli harjoituksissaan kaksi veistä ja vasara.
Kello 16.21
Pojan mukaan vanhempien riidat olivat huutamista. Poika kertoo, että lähti aina äkkiä pois. Kerran hän näki, miten Jukka löi toiseksi nuorinta siskoa.
Poika kertoo, ettei Jukka ole lyönyt häntä, mutta Anneli on.
– Kerran isosisko sanoi Annelille, että mä olisin varastanut keksejä kaapista ja Anneli löi mua nokkaan. Se sattus, poika kertoo.
– Isosiskokin on lyönyt mua.
Poika kuvailee, miten hän pelasi tietokoneella ja sisko otti häntä hiuksista ja heitti maahan.
– Ja sitten se alkoi lyömään mua pesäpallomailalla. Ja se hakkas niin paljon kuin pystyi, poika kertoo.
Hänen mukaansa Anneli katsoi vaan vierestä.
Kello 16.17
Psykologi haastattelee poikaa videolla yhä nauhurista ja muista yksityiskohdista. Nyt psykologi kysyy, tietääkö poika, miksi hänen äitinsä oli sairaalassa.
– Sillä oli tullut haava rintaan, poika kertoo.
Jälleen psykologi käy läpi perheenisän murhayön ääniä. Poika kertoo tilanteesta, jolloin hänen äitinsä otti tiskikoneesta lautasen ja pudotti sen rikki tahallaan lattialle.
– Sitten se syytti mua siitä ja mä sain siitä rangaistuksen, poika kertoo.
Pojan mukaan isä ei tiennyt näistä. Joskus äiti syytti myös toiseksi nuorinta siskoa lautasten rikkomisesta.
Poika kertoo, että on kuullut monta kertaa vanhempiensa riitelyn. Poika kertoo pizzeriassa tapahtuneesta tilanteesta, kun koko perhe oli siellä. Pojan mukaan vanhin sisko heitti hänen lasinsa ja pizzansa lattialle ja Jukka torui tätä.
– Sit Anneli suuttus mulle, että se oli mun vika ja mä sain tukkapöllyä, poika kertoo.
Pojan mukaan riitaa tuli usein samanlaisista tilanteista.
– Että Anneli puolustaa isosiskoa ja Jukka puolustaa meitä.
Kello 16.02
Yleisö sai palata saliin, oikeudenkäynti jatkuu julkisena.
Psykologi käy videolla yhä läpi Jukka S. lahden murhaan liittyviä yksityiskohtia. Haastattelu on tehty elokuussa 2011, poika oli silloin 12-vuotias.
Kello 16.01
Oikeus päättää, että video voidaan katsoa loppuun.
Psykologi pyytää poikaa palauttamaan koko tapahtumasarjan mieleensä. Poika kertoo, että kuuli ikkunan rätisevän kolme kertaa.
Psykologi käy läpi yksityiskohtia lisää. Hän pyytää poikaa kertomaan, milloin tälle tuli mieleen, että äänet tulivat nauhurista.
– Jälkeenpäin. Silloin se käväs mielessä, mutta en ollut varma, mutta en miettinyt sitä enempää, poika kertoo ja lisää, että nämä asiat tulivat hänen mieleensä, kun hän käytti myöhemmin perheen Turun Halisten kodissa itse kasettinauhuria.
– Niin mä miettisin sit, että se oli ihan saman kuuloista.
Nyt videossa tulee salassa pidettävä kohta, media joutuu ulos salista.
Kello 15.50
Psykologi käy kohta kohdalta läpi ääniä, jotka poika kuuli äitinsä hätäpuhelun aikana isänsä murhayönä. Poika kuvailee surinoita, naksahduksia ja piippauksia.
– Mä en muista, mitä se sanoi, kun mä olin ittekin paniikissa. Mä en oikein kuullut, mitä se sanoi, poika kertoo.
Poika kertoo kuulleensa Jukan huutoa hätäpuhelun aikana.
– Mä olin ihan paniikissa ja pidin näin, poika kertoo ja näyttää, miten piti käsiään korvillaan.
Hän kertoo seisoneensa hätäpuhelun aikana huoneensa ovella. Poika kertoo taas kuulemistaan naksahduksista ja miten lähti sänkyynsä.
Hän kertoo kuulleensa murhan aikana Jukan, Annelin ja isosiskonsa ääniä, ei muita ulkopuolisten ääniä. Psykologi kysyy, kuuliko poika, että puhelin olisi tämän jälkeen soinut ja äiti olisi vastannut puhelimeen. Poika sanoo, ettei ole kuullut sellaista.
Poika kertoo kuulleensa takaoven ja keittiönoven äänen. Psykologin pyynnöstä poika kertoo, ettei kuullut riitelyn ääniä.
Oikeuden puheenjohtaja keskeyttää videon katsomisen ja kysyy, onko tämä kaikki tarpeellista katsoa tämän oikeudenkäynnin kannalta. Videossa ei käsitellä pahoinpitelyasioita.
Syyttäjä toteaa, että tämä on totta, mutta syyttäjät ovat miettineet, onko kuitenkin tärkeää katsoa video kokonaisuutena. Fredman huomauttaa, että Vaasan hovioikeus on todennut, ettei pojan kertomukset murha-asiasta voi pitää paikkansa.
– Jos lapset pystyvät murhasta kertomaan niin, että ne ovat ulkopuolisen näkökulmasta yhtä luotettavia kuin nämä myöhemmin kerrotut asiat, niin onko oikeuden tärkeää saada käsitys, minkälaisia tarinoita lapset pystyvät tuottamaan, sanoo Kukan puolustaja Gummerus.
– Se on eri asia, onko tämä tehokas tapa tehdä tämä, Fredman lisää.
Kello 15.36
Psykologi pyytää poikaa kuvailemaan, miltä päähän lyömisen ääni kuulosti.
– Se oli sellainen kova ääni, muttei niin terävä kuin vaikka puuhun tai seinään lyötäisiin, poika vastaa videolla.
– Isosisko on jälkeenpäin kertonut, että se olisi lyönyt aluksi Jukkaa päähän ja Anneli olisi lyönyt keskivaiheilla ja lopussa.
Psykologi kutsuu pojan vanhempia pääosin isäksi ja äidiksi. Poika kutsuu heitä Jukaksi ja Annuksi (Anneli Auerin lempinimi) tai Anneliksi.
– Ulvilassa se sanoi, että millä lyödään päähän, vasaralla tietenkin. Se sanoi ennen tapahtumaa ja tapahtuman jälkeen, poika kertoo.
– Mä en haluisi koskaan nähdä Annelia tai isosiskoa, mä pelkään niitä.
Kello 15.32
Video alkaa nyt. 12-vuotias poika istuu nojatuolissa vastapäätä oikeuspsykologia. Jokaista Auerin lapsista on haastatellut nauhojen perusteella eri psykologi.
Hoikka poika istuu tuolissaan kämmenet yhdessä. Psykologi käy läpi haastattelun sääntöjä, eli sitä, että poika saa kertoa vain oikeasti tapahtuneita tai kuultuja asioita.
Psykologi kyselee pojalta tämän isän kuolemasta. Psykologi pyytää poikaa kertomaan tarkemmin kyseisestä yöstä.
– Mä nukuin siinä huoneessa ja mun pikkusiskot, poika kertoo.
Poika on kertonut aiemmin ilmeisesti psykologille, että oli käynyt halaamassa isäänsä, kun tämä tuli töistä.
– Sitten me oltiin siinä ja me juostiin halaamaan eteiseen Jukkaa, kun se tuli. En mä muista, mitä sitten tehtiin, poika kertoo.
Pojan mukaan isä meni nukkumaan perheen takkahuoneeseen. Poika kertoo videolla, että hänen isosiskollaan oli päällään yöpaita. Hän näyttää käsillään, millaiset housut siskolla oli ja kertoo, että lisäksi siskolla oli t-paita.
Poika on aiemmin kertonut ilmeisesti, että hänen vanhin siskonsa sipsutti takkahuoneeseen. Psykologi kertoo, että sitten kuului kova kolahdus niin kuin päähän lyötäisiin ja Jukka parkaisi.
– Ja sitten se otti veitsen pöydältä, poika kertoo ja selittää kuulleensa keittiöstä, miten isosisko otti veitsen pöydältä.
Kello 15.23
Oikeus pohtii käsittelyaikatauluja ja sitä, tarvitseeko varapäiviä ottaa käyttöön. Oikeus päättää pohtia asiaa ennen huomista käsittelyä.
Oikeus päättää katsoa tänään vielä videoita. Kyse on Auerin pojasta vuonna 2011 kuvatuista videoista, joissa hän on 12-vuotiaana kertonut väkivalta. ja seksuaalirikoksista, joita tässä oikeudenkäynnissä käsitellään.
Videot ovat salassa pidettäviä ulkopuolisten nimien osalta. salassapito perustuu oikeuden aiempaan tuomioon.
Kello 15.18
Anneli Auer ja hänen poikansa ovat poistuneet salista.
Auer on kertonut aiemmin tauoilla MTV:lle, että kärsii median kiinnostuksesta ja kuvaamisesta. Siitä huolimatta hän aikoo olla läsnä oikeussalissa jokaisen lapsensa kuulemisen ajan.
Nyt Fredman esittelee uutta todistetta, joka liittyy Auerin toiseksi nuorimman lapsen kuulusteluihin vuonna 2011.
Tyttö on kertonut tuolloin, että lapset hakivat pulkilla siideriä kaupasta. Tämän jälkeen tyttö on kertonut, miten isän "kuolinjuhlissa" veljeä heitettiin ulkona lumipalloilla ja jääpuikoilla.
Fredman esittää uutena todisteena Forecan arkistotietoja, joiden mukaan ei ole ollut sellaista lumipeitettä, jossa siideripulloja olisi voinut pulkalla kuljettaa. Eikä ole ollut olosuhteita lumipalloille tai jääpuikoille.
Syyttäjän mukaan hypoteesilausunnoissa psykologit ovat kaivaneet muiden muassa Turun Sanomien tietoja, joiden mukaan on ollut lunta ja pakkasta. Syyttäjän mukaan Fredmanin uusi todiste ei ole mikään todiste siitä, että lapset olisivat kertoneet väärin.
Syyttäjän todiste on tarkoitus käydä oikeudessa läpi myöhemmin.
Kello 15.11
Oikeudenkäynti jatkuu.
Kello 14.50
Pojan kuuleminen päättyy. Poika pääsee lähtemään kotiin.
Oikeus pitää tauon.
Kello 14.48
Oikeudenkäynti jatkuu julkisena.
Syyttäjä viittaa esitutkintaan. Kuulustelija on kysynyt pojalta intiimialueiden oireista ja ummetuksesta. Kuulusteluissa poika on kertonut, ettei ummetus ole lapsena kestänyt useampia viikkoja vaan se on kestänyt suhteellisen lyhyitä aikoja.
– Niin, mä muistan, että se on ollut ikävää. Mutta se kysyi, että viikkoja, niin oon ajatellut, ettei niin pitkään, poika kertoo.
– Mä tiedän, että sitä on ollut ja maha on ollut kipeä, mutten osaa sanoa, kuinka pitkään sitä on ollut.
Syyttäjä kysyy, miksi poika on kertonut esimerkiksi manaamisasiasta suppeammin.
– Siellä ei ole ollut kuutta tuntia aikaa puhua. Täällä kysytään yksityiskohtaisemmin, joten vastaan yksityiskohtaisemmin, poika vastaa.
Kello 14.35
Puolustus jatkaa nyt kysymyksillä. Gummerus kysyy, että miten kysymykset esitettiin. Että kyseltiinkö, onko jotain tapahtunut vai miten asiat pitää kertoa.
– Ne kysyi, onko jotain tapahtunut, mutta koskaan eivät sanoneet, että teidän pitää kertoa tälleen. Saattoivat kysyä esimerkiksi, olitteko alasti ja sitten piti vastata ja sitä saattoi jatkua tuntikausia, poika kertoo.
– Jos ne kysyivät, onko jotain tapahtunut, siihen piti vastata, että joo. Ne olivat opettaneet meille, että jos sanot ei, se ei kelvannut vastaukseksi.
Seksuaaliasiat oli pojan mukaan nopeampi käydä läpi, koska murha- ja väkivalta-asiat oli jo käyty läpi.
– Me tiedettiin jo, miten se meni.
Nyt käsittely muuttui hetken ajaksi salaiseksi.
Kello 14.27
Syyttäjä kysyy, miten niin pienet lapset onnistuivat opettelemaan näin yksityiskohtaisia kertomuksia ulkoa lyhyessä ajassa.
– Niin, meillä oli vaan niin hirveä paine. Ei meillä ollut muita vaihtoehtoja. Mulle vaan kertominen oli tosi helppoa ja muistaminen, mulla oli 9,2 keskiarvo yläasteella, poika kertoo.
Hän selittää nuorempien sisarusten kertomusten syyksi "järkyttävän paineen".
Poika kertoo syyttäjän pyynnöstä sääntöjen hyvän muistamisensa sillä, että säännöt olivat pitkän aikavälin asioita, joita piti totella vuosikausia päivittäin. Ja tarinat syntyivät lyhyellä aikavälillä.
Kello 14.24
Poika kertaa häpeäntunteitaan ja sitä, miten vaikea hänen oli olla yhteyttä isosiskoonsa.
– Vuosien varrella se on sitten hälventynyt ja olen tajunnut, että olin pieni lapsi silloin, poika sanoo.
Syyttäjä tenttaa poikaa siitä, milloin tälle kerrottiin, että hänen pikkusiskonsa olivat käyneet Fredmanin luona perumassa puheitaan. Poika ei muista.
Pikkusiskot peruivat puheensa vuonna 2021. Poika vuonna 2023.
Syyttäjä kysyy pojalta, miksi tämän puheiden perumiseen kului niin pitkä aika.
Poika kertoo vakavasta psyykkisestä oireilustaan, jota MTV ei kerro tästä pojan yksityisyydensuojaan vedoten. Pojan kertomuksesta selviää, että hänen oma tilanteensa on ollut erittäin haastava, eikä hänellä ole ollut voimia keskittyä mihinkään muuhun tuolloin.
Syyttäjä kysyy, mitä sisarusten lapsuudenaikainen sopimus siitä, että he pitävät toistensa puolta tarkoitti.
– Me ei saatu siellä osoittaa mitään myötätuntoa toisiamme kohtaan, ei puolustaa toisiamme ja sellaista. Me ei saatu haastaa sijaisvanhempia millään tavalla. Se sopimus oli se, että me tiedetään, mitä on tapahtunut ja mikä on totta. Ja me yhdessä pidetään toistemme puolta. Se teki tosi ison eron siihen, että vaikkei voinut sanoa mitään, me tiedettiin, että sisarukset oli kuitenkin siinä ja puolella, poika kertoo.
Syyttäjä kysyy, onko sopimus edelleen voimassa.
– No joo-o, poika vastaa.
Kello 14.17
Syyttäjä kysyy, miksi poika on kertonut lääkärissä samalla tavalla kuin poliisille.
– No koska kaikki, mitä me kerrottiin, niin sijaisvanhemmat olisivat saaneet tietää ne. Kerrottiin siksi lääkärissä samalla tavalla kuin poliisille, poika vastaa.
Syyttäjä kysyy pojan intiimialueiden vammoista.
– Todennäköisesti ne ovat tulleet ummetuksesta, mistä muustakaan ne olisivat tulleet.
Poika kuvailee lääkärikäyntejä "aika koomiksi".
– Kysyttiin minne oli viillelty, niin sitten piti keksiä jotain ja lääkäri tutki uv-valolla niitä. Sanoi, että vasemmassa kämmenessä olisi ollut jotain, vaikka siinä ei ollut mitään. Sitten siitä löytyi joku naarmu ja ne otti kuvan siitä, poika kertoo.
Nyt toinen syyttäjä jatkaa. Hän pyytää poikaa kertomaan, onko äiti ollut väkivaltainen muita perheen lapsia kohtaan.
– En muista, että sellaista olisi ollut muilla.
Syyttäjä pyytää tarkennuksia pojan kertomaan tilanteesta, jossa sijaisvanhemmat keksivät, että nuorin sisko olisi ollut paholaisen riivaama.
– Hän oli 5–6-vuotias. Hän oli varmaan niin pieni. ettei ole muistanut sitä, poika selittää syyttäjän pyynnöstä sitä, miksei tyttö itse kertonut pari viikkoa sitten oikeudessa tätä asiaa.
Kello 14.08
Syyttäjä kysyy, onko poika altistunut seksuaaliselle tiedolle tai kuvamateriaalille lapsuudessaan.
– En mä ole pornoa tai mitään sellaista nähnyt lapsena, poika vastaa.
Poika kertoo, ettei ole ollut yhteydessä Jens Kukan kanssa.
Syyttäjä kysyy pojan nykyisistä väleistä äidin kanssa.
– Ei ne ole sellaiset kuin ne oli aluksi. Pikkusiskot on paljon enemmän hänen kanssa tekemisissä. Äiti on äiti aina. Jos äiti tekee pizzaa tai sellaista, ollaan yhdessä ja se on kivaa. Mutta tässä on ollut viitisentoista vuotta ollut välissä, ei se ole sama, poika kertoo.
Sama koskee välejä isosiskon kanssa.
– Oon hänen kanssaan ollut enemmän tekemisissä kuin äidin kanssa. Hän meni naimisiin, mutta silleen sama, että pitkä aika ollut välissä. Me nähdään silloin tällöin pikkusiskot ja isosisko, poika kertoo.
Poika kertoo, että sisarukset ovat jonkin verran keskustelleet keskenään lapsuudestaan.
Syyttäjä kysyy, onko poika tehnyt matkoja yhdessä äidin kanssa.
– Joo, me käytiin yhdessä Espanjassa. Kaikki me sisarukset ja äiti. Äiti maksoi Airbnb:n siellä ja me maksettiin matkat. Suurimman osan maksettiin itse, poika kertoo.
Syyttäjän pyynnöstä poika kertoo, että muistaa kärsineensä lapsena ummetuksesta.
– Oon yrittänyt mennä vessaan, mutta se ei ole vaan onnistunut, poika kertoo.
Hän ei muista, että ummetusta olisi hoidettu koskaan.
Kello 14.01
Poika kertoo miettineensä todella paljon, miksi sijaisvanhemmat kertoivat äidistä ja isosiskosta näitä tarinoita.
– Se on tosi hyvä kysymys. Ehkä ne ovat niin sekaisin, en tiedä. He itse keksivät nää tarinat ja sitten uskoivat niihin, poika sanoo.
– Myöhemmin aikuisena kun olen saanut tietää, mitä he saivat meistä ja miten pihejä he olivat meitä kohtaan, olen ajatellut, että raha oli yksi syy.
Poika jatkaa kertomustaan siitä, miten lapsille kerrottiin sijaisvanhempien "todella hyvästä urasta", jonka lapset veivät näiltä.
Poika kertoo olleensa yhteydessä sijaisvanhempiinsa vielä pois muuttonsa jälkeen. Hän kertoo valehdelleensa opiskeluistaan, että hyvin menee, vaikkei mennyt.
– Sitten kun rohkaistuin ottamaan yhteyttä Fredmaniin, en ole ollut yhteydessä heihin. Sitten lähetin yhden sähköpostin heille, mutta en saanut siihen vastausta. Sen jälkeen en ole ollut yhteydessä heihin, poika sanoo.
– En halua olla heidän kanssaan yhteydessä siksi, mitä he tekivät meille lapsena. Vieläkin olen toipumassa siitä. Se, että mulla on todella paha olla ja mun elämä on tällainen, on niiden syy. Siksi en halua olla heidän kanssaan tekemisissä.
Kello 13.55
Poika kertoo, että ensin käytiin läpi tarinat, sitten mentiin poliisille.
– Ja sitten tultiin kotiin ja alkoi uusi setti, joka mentiin kertomaan poliisille. Se oli sellainen sykli, joka toistui, poika kertoo.
Pojan mukaan ensin tulivat murhatarinat ja sitten pahoinpitelyt. Viimeisenä seksuaalirikokset, joita lasten kanssa käytiin läpi sijaisvanhempien toimesta joitakin päiviä.
– Molemmat kysyivät niitä, en muista kumpi enemmän. Sen muistan, että sijaisisän kysymykset olivat paljon uhkaavampia, poika kertoo.
Pojan mukaan molemmat sijaisvanhemmat olivat kyselyhetkissä yleensä paikalla. Poika ei muista kuin yhden kerran, kun sijaisvanhemmat kuvasivat hänen haastattelunsa.
Poika näyttää monessa kohtaa tuskaiselta yrittäessään muistaa kaikkia yksityiskohtia, joita häneltä kysytään. Hän painaa käden puolittain otsalleen miettiessään.
– Sijaisvanhemmat kertoivat meille, että he saavat meistä jotain. Mutta eivät sitä, kuinka paljon. Ne puhuivat siitä tosi paljon, että niillä oli hyvä työt ennen kuin muutettiin sinne. Ja että se raha, jonka he saavat meistä, ei ole tarpeeksi edes sen talon lämmittämiseen, poika kertoo.
– He syyllistivät meitä tosi paljon siitä, että ollaan heidän riesanaan siellä.
Poika kertoo saaneensa tietää myöhemmin pois muutettuaan suuruusluokan rahasta, jonka sijaisvanhemmat saivat heistä korvaukseksi.
– Se tuli yllätyksenä.
Kello 13.46
Poika kertoo syyttäjän pyynnöstä, mikseivät lapset uskaltaneet avautua sosiaalityöntekijöille.
– Oli ihan sama, oliko sijaisvanhemmat mukana, ne asiat olisi kuitenkin menneet sijaisvanhempien tietoon. Mä muistan, miten näytin muovieläimillä, mitä oli muka tapahtunut äidin luona, poika kuvailee.
Syyttäjä kysyy "tarinoiden synnystä".
– Muistan, että ekat olisivat syntyneet siellä veneellä. Mutta en pysty muistamaan tarkasti asioiden järjestystä.
Poika kertoo, että kaikki kesät kuluivat veneellä.
– Heti ensimmäisenä päivänä lähdettiin, kun pääsimme koulusta lomille ja oltiin siihen saakka, että mentiin takaisin kouluun, poika kertoo.
Syyttäjä pyytää pojalta konkreettista esimerkkiä jonkun tietyn tarinan synnystä.
– Niitä oli niin useita, poika huokaa.
– Esimerkiksi kun isosisko muutti pois, me istuttiin olohuoneen sohvalla ja sijaisvanhemmat alkoivat kysyä, mitä se on tehnyt siellä. Että he tietää, että se on hiippaillut siellä, varastanut kaikkea ja he tietää sen, poika kuvailee.
Poika kertoo, että lisäili sitten yksityiskohtia, että isosisko oli naarmuttanut lattiaa ja heittänyt omenoita.
Syyttäjä pyytää pahoinpitely- ja seksuaalirikoksista esimerkkiä, että miten tarina on syntynyt.
– Mulla on yksittäisiä muistoja sieltä täältä. Muistan kun kysyttiin, onko Jens kuvannut meitä alasti. Ja onko äiti viillellyt meitä. Ja oliko meidän äidillä musta raamattu, sitten oltiin siinä tilanteessa monta tuntia, poika kertoo ja huokaisee tuskastuneen kuuloisena.
Syyttäjä kysyy, että onko kaikki yksityiskohdat tulleet sijaisvanhemmilta.
– Ei meillä ollut mitään käryä mistään asennoista ja sellaisista, ne on kaikki tulleet sijaisvanhemmilta. Ja sitten on jotain yksityiskohtia, mitä ollaan lisätty, poika kertoo.
Poika kertoo, että Jens Kukka tuli kertomuksiin mukaan yhtäkkiä.
– Se tuli sen jälkeen, kun oltiin käyty poliisille kertomassa niistä murhajutuista. Mä en tiedä mistä se tuli, ne oli keksinyt sen jostain. Me tiedettiin siinä vaiheessa, että "Seppo" oli peitepoliisi, ehkä se vaikutti sijaisvanhempiin siinä, miksi juuri Jens, poika kertoo.
Hän ei tiedä, olivatko sijaisvanhemmat tavanneet Jens Kukkaa.
– Sijaisvanhemmat kysyivät, oliko muita aikuisia siinä mukana. Sitten ne keksi, onko muita lapsia ollut, sitten oli pakko keksiä jotain, poika kuvailee tilannetta, jossa naapurinlapset tulivat mukaan tarinoihin.
Kello 13.32
Syyttäjä kysyy pojalta sijaisperheen säännöistä ja pojan syylistä.
– ne aina sanoivat, että meillä on syyliä. Ja mulla oli kovettuma jalkapohjassa ja se ei oikeesti ollut syylä, mutta sijaisvanhemmat sanoivat, että ne ovat syyliä. Enkä saanut enää käyttää suihkua, poika kertoo.
– Ja kun ne väitti, että ne oli syyliä, ne alkoi antaa hoitoja. Ne osti jotain muurahaismyrkkyä, jota laitettiin niihin kohtiin.
Kello 13.30
Poika kertoo, ettei tiennyt hirveästi sijaisvanhemmistaan ennen sijoitusta. Hän kertoi nähneensä joskus nämä sukujuhlissa.
– Joskus ne vei meidät jonnekin markkinoille tai jotain sellaista. En muista, että oltaisiin kertaakaan käyty siellä kylässä ennen kuin muutimme sinne. Voi olla, että ollaan käyty, mutten muista sitä, poika kertoo.
Poika kertoo, että hänellä oli oma kännykkä, kun hän asui äidillään Turun Halisissa. Sijaisvanhemmat ottivat sen pois, kun sisarukset muuttivat sijaisvanhemmille. Seuraavan kerran hän sai puhelimen lukiossa.
– Meillä oli puhelin, mutta se oli sijaisvanhempien puhelin, jolla sai joskus soittaa esimerkiksi kouluun, jos oli asiaa. Mutta muutoin ei juuri saatu käyttää sitä, poika kertoi.
Sijaisvanhemmat ovat Auerin vanhimman tyttären kummeja. Ennen sijoitusta poika ei muista kuulleensa, että sijaisvanhemmat olisivat puhuneet pahaa hänen äidistään.
– Isosiskon suhteen se muuttui aika nopeasti, kun muutettiin sinne. Meidän äidin suhteen sitten myöhemmin, isosiskon pois muuton jälkeen, poika kertoo.
Jossain vaiheessa isovanhemmille määrättiin yhteydenpitorajoitus kolmeen nuorimpaan sisarukseen.
– Se oli sitä samaa, sijaisvanhemmat halusivat sitä, poika kertoo.
Yhteydenpitorajoituksia määrättiin myös Anneli Auerille ja isosiskolle.
– Se oli sitä samaa, sijaisvanhemmat halusivat ne. En muista niitä tilanteita, ne tulivat siinä tilanteessa, kun oltiin jo täysin mukana niissä sijaisvanhempien jutuissa, poika kuvailee.
Kello 13.24
Nyt on syyttäjän vuoro esittää kysymyksiä Auerin 26-vuotiaalle pojalle. Syyttäjä kysyy, että ymmärsikö hän oikein, ettei pojalla ole muistikuvia juurikaa Turun Halisten ajalta.
– On mulla paljonkin muistikuvia sieltä, poika vastaa ja alkaa kertoa, millaista hänen elämänsä siellä oli.
Hän kertoo esimerkiksi kavereista ja keppikokoelmasta. Äidin kanssa hänellä oli hyvät välit.
– Äiti teki ruokaa ja piti aina meidän puolia. Oli myös kiinnostunut meidän harrastuksista, poika kertoo ja hymyilee puhuessaan.
Syyttäjä kysyy väkivaltaisista tapauksista äidin ja pojan välillä. Poika kertoo, että äiti läpsi häntä molempiin poskiin ja hän oli silloin pois jonkin aikaa koulusta, koska hänelle tuli mustelmat.
– Se oli yksittäinen tollanen tapaus.
Syyttäjä kysyy pojan väleistä isosiskon kanssa lapsena. Poika kertoo, että hänellä oli läheiset ja hyvät välit siskonsa kanssa, kunnes välit katkesivat sijaisperheessä asumisen aikaan.
– Kunnes nyt taas ollaan oltu tekemisissä, poika kertoo.
Syyttäjä esittää tarkentavia kysymyksiä pojan aiempiin kertomuksiin. Poika sanoo muistavansa, että on ollut ainakin yhden kerran Jens Kukan luona yötä. Siitä hänellä ei ole tietoa, tunsivatko sijaisvanhemmat Kukkaa.
Kello 13.15
Lounastauko on loppu, oikeudenkäynti jatkuu.
Kello 12.10
Oikeus päättää pitää lounastauon. Oikeudenkäynti jatkuu kello 13.10.
Kello 12.09
Nyt on Jens Kukan puolustaja Kaarle Gummeruksen vuoro kysyä pojalta. Hän kysyy, milloin pojalle syntyi ajatus siitä, että hän haluaisi kertoa asiopiden oikean laidan.
– Koko ajan mä oon sitä ajatellut. Lapsesta saakka koko ajan. Mutta se, että mä oon pystynyt tekemään sen, sitä mä oon lykännyt koko ajan myöhemmäksi. Se lykkääminen on tuntunut helpommalta siihen tilanteeseen, että pystyn sen lopulta tekemään, poika kertoo.
Poika kertoo, että totuuden kertominen vapautti hänet.
– Oloni oli tosi vapautunut, kun sain viimeinkin kertoa tämän. Asiat saatiin rullaamaan teenpäin ja että tää loppuukin jossain vaiheessa, poika kertoo.
Poika kertoo saaneensa psykiatrista hoitoa, joka vaikutti muistiin pahasti. Tästä syystä hän ei muista kaikkea.
Gummerus kysyy Jens Kukasta ja muistaako poika keskusteluja Kukan poikien kanssa. Poika kertoo keskustelleensa tietokonepelistä Kukan poikien kanssa.
Kello 12.02
Poika kertoo, että koki valtavaa syyllisyyttä ja häpeää lapsena kertomistaan valheista.
– Mä häpesin sitä niin paljon, poika sanoo.
Jossain vaiheessa hän alkoi juttelemaan asioista kahden nuoremman sisaruksensa kanssa. Ensin hän ei pystynyt siihen syyllisyyden ja häpeän tunteiden takia.
Poika kertoo tienneensä, että nuoremmat siskot olivat ottaneet yhteyttä äidin asianajajaan ja peruneet puheensa. Lopulta hän itsekin otti. Äitiinsä ja isosiskoonsa hän ei ollut tässä vaiheessa yhteydessä.
– Tuntui tosi syylliseltä, hävetti ja mietin, että miten kehtaan ottaa yhteyttä äitiin ja isosiskoon ja mitä sitten tapahtuu, poika kuvailee.
Lopulta poika otti mallia pikkusiskoistaan ja otti yhteyttä äidin asianajajaan. Pojalla on silminnähtäviä vaikeuksia kertoa siitä, miten otti yhteyttä Fredmaniin.
Poika kertoo, miten sai psykiatrista apua vaikeuksiinsa. Häntä hermostuttaa todella paljon kertoa oikeuden edessä näistä asioista.
– Mutta paremmin menee nyt kun aiemmin. Mua ei ole kukaan painostanut tähän, olisin halunnut tehdä tän jo paljon aiemmin, mutta on tutnunut, etten pysty, poika sanoo.
Poika huokaa pitkään kuvaillessaan tunteitaan äidin tuomion suhteen.
– Se tuntuu häiritsevältä, vaikka osaan ajatella, ettei se ole mun syy ihan kokonaan. Mä olin lapsi, en voinut mitään sille. Toivon, että jonkin sortin oikeus tapahtuisi tässä, poika sanoo ja hänen on erittäin vaikea puhua.
Pojan ääni sortuu useita kertoja.
Kello 11.54
Poika kuvailee välejään nuorempiin siskoihinsa hyviksi sijaisperheessä asuessa. Sijaisvanhempia lapset eivät uskaltaneet vastustaa mitenkään, ei edes murrosiässä.
– Ei sellaista voinut vaan olla, ei missään tilanteessa, poika sanoo.
Sosiaaliviranomaisille poika kertoi vain kouluasioista. Poika kokee, ettei voinut puhua sosiaaliviranomaisille niin, etteivät hänen sanomisensa olisi menneet sijaisvanhempien tietoon.
Poika tiesi, että hänellä oli edunvalvoja. Hän kysyi sijaisvanhemmiltaan, voisiko hän ottaa yhteyttä edunvalvojaan, mutta sijaisvanhemmat eivät suostuneet siihen.
– Mä muistan, että ne suuttuivat siitä tosi paljon, kun sanoin, että haluan muuttaa pois, poika kertoo.
– Ne saivat sen tuntumaan, että jos muutetaan pois sieltä, se on meille tosi paha asia. En oikein tiedä, miten ne onnistui siinä.
Poika kertoo, että oli tottunut elämään sijaisvanhemmillaan, eikä uskaltanut haastaa sijaisvanhempiaan mistään.
– Mä asuin siellä, kunnes menin armeijaan. Sieltä palattuani asuin vielä hetken siellä, kunnes muutin pois, poika kertoo.
– Mutta kun olin armeijassa, kaksi nuorinta siskoani oli jo muuttanut pois ja ne olivat uskaltaneet puhua sosiaaliviranomaisille asiasta. Mulla oli helpompaa armeijassa. Mun piti viettää viikonloput siellä, koska mulla ei ollut kotiavainta ja sijaisvanhemmat olivat Ruotsissa (veneilemässä).
Poika kertoo, että pääsi lomillaan kotiin vasta, kun sijaisvanhemmat palasivat veneretkeltään Suomeen. Poika sanoo tottuneensa jo siinä vaiheessa siihen, ettei hänellä ollut kotiinsa omaa avainta.
– Mä en vaan pystynyt tekee mitään, en pystynyt kyseenalaistaa mitään, poika kertoo.
– Jälkikäteen olen kuullut, että siskoillani meni vielä paljon huonommin sijaisvanhemmilla. Asiat olivat menneet monimutkaisemmaksi.
Poika kertoo, etteivät sisarukset voineet olla armeija-aikana yhteydessä toisiinsa, koska siskoilla ei ollut puhelinta käytössään.
Kello 11.42
Poika kertoo ottaneensa yhteyttä Fredmaniin 2023. Tämä on ensimmäinen kohta, missä hän katsoo kysymyksiä esittävän Fredmanin suuntaan.
– Silloin kerroin, miten asiat oikeasti meni, poika sanoo ja nyökkäilee.
Hän näyttää hetken suorastaan helpottuneelta.
Poika kertoo, etteivät sisarukset ole juurikaan keskustelleet vuosien varrella kertomuksistaan. Hän muistaa, että sisarukset sopivat aikoinaan vaikenevansa valheistaan.
– istuttiin sijaisisän auton takapenkillä. Silloin puhuttiin siitä, että me kaikki tiedetään, että ollaan valehdeltu. Silloin luvattiin pitää toisistamme huolta, poika kertoo.
Poika pyyhkäisee silmäkulmaansa kertoessaan siitä, miksi ajattelee kertomusten syntyneen.
– kaikessa mulla oli vain sijaisvanhemmat mielessä ja se, mitä he haluavat minun tekevän. Ja sitten kun oltiin kerrottu asiat, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Oltiin jumissa siinä, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä sijaisvanhempien tahdon mukaan, poika kertoo.
Poika kertoo muistavansa lääkärintarkastukset, jotka tehtiin rikosepäilyjen takia.
– Muistan, että ne yrittivät todistaa, että meitä on viillelty. Muistan sen uv-valon ja miten kerroin, että mua on viillelty jonnekin ja sitten sieltä muka löytyi joku naarmu. Tai jos olin metsässä kaatunut, niin sanoin, että tohon joo mua on viilletty, poika kertoo.
Poika sanoo, ettei häntä ole koskaan viilletty.
Poika ei muista, saiko hän tietää, mihin lasten kertomukset johtivat.
– Muistan vaan, että sijaisvanhemmat olivat tosi tyytyväisiä. Ei siitä kauheesti puhuttu, poika kertoo.
Pojan yhteydet äitiin katkesivat kokonaan, samoin isosiskoon. Kun sijaisisällä ja tämän vanhemmilla meni välit poikki, lapset eivät nähneet enää isovanhempiaankaan.
– Kerran oltiin veneilemässä Maarianhaminassa, niin vaari käveli yhtäkkiä laiturilla. Mutta ei me voitu olla tekemisissä sen kanssa, koska sijaisvanhemmat olivat veneessä, eikä me voitu tehdä mitään niitä vastaan, poika kertoo.
– Seuraavaksi kuulin, että vaari on kuollut syöpään sairaalassa.
Kello 11.32
Poika kertoo, että itki lopulta lattialla, kun häntä vaadittiin kertomaan seksuaalirikoksista.
– Tuntui, että en pysty enää kertomaan tällaisia. En ole koskaan joutunut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi ja muistaisin, jos sellaista oli tapahtunut, poika kertoo.
Fredman kysyy, miksi poika kertoi seksuaalirikoksista vasta murhakertomusten ja pahoinpitelykertomusten jälkeen.
– No koska sijaisvanhemmat kysyivät niistä vasta myöhemmin. Ne kaikki tulee suoraan sijaisvanhempien johdattelemina, me lapset ei tiedetty sellaisista, poika kertoo.
Poika kertoo, että oli kuitenkin kohtia, joista hän oli puhunut kaveriensa kanssa.
– Mun kaveri kerran kertoi, että oli käynyt sivustolla, jossa oli alastomia ihmisiä. Tai olin kuullut radiosta, että oli joku sivusto, niin sen pystyin lisäämään.
Poika kertoo, ettei hänellä ollut koulussa tuossa vaiheessa seksuaalikasvatusta, eikä hän ollut koskaan nähnyt pornoa. Poika kuvailee kyselytilanteita hirveiksi ja nekin kestivät tunteja.
– Jos myönnettiin jotain, meitä lohdutettiin ja suhtauduttiin vähän positiivisemmin ja painostettiin vähän vähemmän. Samalla tavalla me ne sitten käytiin kertomassa viranomaisille.
Pojan mukaan sijaisvanhemmat laittoivat lapset kertomaan tarinoita,. Periaatteessa heillä olisi ollut mahdollisuus perääntyä.
– Mutta se on hirvee tilanne lapselle, meistä tuntui silloin, ettei meillä ollut muita vaihtoehtoja. Siltä se lapsena tuntui. Ne olisivat suuttuneet siitä ihan hirveesti. Jos ne suuttuivat ihan mitättömistä jutuista hirveesti, en osannut edes ajatella, mitä tästä olisi seurannut, poika kertoo.
Kun asiat oli kerrottu viranomaisille, ne siirtyivät pois päiväjärjestyksestä.
– Sitten vaan selviteltiin niitä meidän syyksi laitettuja tilanteita.
Poika kertoo, että valheiden kertominen viranomaisille tuntui pahalta.
– Tiesin, että niistä seuraisi ikävyyksiä äidille ja Jensille. Mutta sijaisvanhemmat olivat niin syvällä meidän päässä, vain se merkitsi, miten ne suhtautuivat, poika kertoo ja näyttää ahdistuneelta muistellessaan noita aikoja.
Kello 11.20
Fredman kysyy, miten isosisko suhtautui eläimiin.
– Hän on suhtautunut ihan normaalisti eläimiin. Kun mä keräsin mun kaverin kanssa sisiliskoja ja laitettiin niille koti laatikkoon, isosisko torui meitä, että se on ihan liian pieni, poika kuvailee.
Tarinat isän kuolinjuhlista ilmestyivät tarinoihin myös sijaisvanhempien kysymyksistä, poika kertoo.
Pojan on selkeästi todella vaikea puhua kaikesta sijaisvanhempien kurmotuksesta ja valheellisista tarinoista, joita lapset kertoivat .
Poika kertoo muistavansa kaksi fyysistä kuristusta äidin luona.
– Joskus mä keikuin tuolilla ja kaaduin ikkunaa vasten ja rikoin sen. Äiti läpsäisi mua päähän. Ja on muistikuva, että on ollut joskus tukkapöllyä, mutta en muista, antoiko sitä isä tai äiti, poika kertoo.
– Tarinoita on hirveästi joo, mutta siellä on seassa nää pari oikeaa asiaa. On tärkeää, että erotetaan se, mikä oli totta ja nää muut eivät ole totta.
Pojan mukaan äiti ei ole uhkaillut koskaan häntä.
– Musta tuntui, etten pystynyt kertomaan näitä tarinoita silloin. Multa vaadittiin niitä. Mutta kaiken takana oli pelko sijaisvanhempia kohtaan ja tuntui, että oli pakko pystyä siihen ja pakko kertoa. Vaikka se oli hirveän väärin muita kohtaan, poika kuvailee.
Fredman kysyy, millaisia muistikuvia pojalla on oikeuspsykologin kuulemisista.
– Siihen aikoihin ei käyty koulussa, ei oltu missään tekemisissä kenenkään muun kanssa. Oltiin veneellä, hotelleissa ja mökillä. Sijaisvanhemmat halusivat vaan selvittää nää asiat ja kunnes lapset pystyivät kertomaan suht yhtenäisen tarina, poika kuvailee.
Pojan mukaan kaikkia lapsia valmisteltiin kuulusteluihin yhdessä. Pojan mukaan todella vähän oli muuta toimintaa kuin näiden asioiden selvittämistä.
– Musta tuntuu, että suurin osa siitä ajasta meni siihen, että selvitettiin näitä tarinoita, poika sanoo.
– Meille lapsille sanottiin, että meidän äiti tulee tappamaan meidät, jos mennään kotiin. Mentiin sitten vaan sen mukaan. Itse en uskonut tällaiseen uhkaan, eikä pikkusiskonikaan uskoneet, että se on totta.
Poika kertoo, että muistaa hyvin kertaustilanteet, joissa tarinat käytiin tarkasti läpi ennen kuulusteluja.
– Tuntui tosi absurdilta kertoa niistä psykologille. Mä tiesin, etteivät ne ole totta, mutta mun piti vannoa, että ne ovat, Mua pelotti sijaisvanhempien suhtautuminen, siksi tein sen, poika kertoo.
Kello 11.09
Poika kertoo, miten häntä kuvattiin puhelimella, kun hän kertoi äitiinsä ja siskoonsa liittyvistä asioista.
– Sitten mentiin poliisille, poika kertoo.
– Me lapset tiedettiin, että ne tarinat eivät ole totta. Sijaisvanhemmat esittivät koko ajan, että ne olivat totta.
Poika kertoo, että yritti korjata jossain vaiheessa asioita.
Fredman kysyy lasten väkivaltakertomuksista.
– Ne syntyivät samalla tavalla kuin muut kertomukset. Sijaisvanhemmilla oli joku mielipide asioista ja meidän piti olla samaa mieltä. Esimerkiksi, että löikö isä äitiä. Ei ei kelvannut ja se vaan jatkui niin kauan, että sanottiin joo, poika kertoo.
– Isosisko oli jo valmiiksi näissä kertomuksissa mukana. Ne kysyivät, onko äiti viillellyt meitä ja onko isosisko viillellyt meitä, oli pakko sanoo, että joo. MInua ei ole koskaan oikeasti viillelty.
Pojan mukaan kaikki veren keräämiset purkkiin ja saatananpalvonta asiat tulivat sijaisvanhemmilta.
– Kysyttiin, että onko äidillä musta raamattu, ja meidän piti sanoa joo. Onko uhrattu jotain rituaaleissa ja sellaista, poika kertoo ja huokailee moneen kertaan.
Poika kertoo, että sijaisvanhempien antamien lohdutukset painoivat vaakakupissa todella paljon lapsille.
– meillä ei ollut ketään muita meidän elämässä, se oli tosi iso juttu, että saatiin lohdutuksia sijaisvanhemmilta. Ja niitä sai, kun kertoi yksityiskohtia vaikkapa siitä, että oliko isosisko uhrannut eläimiä, poika kuvailee.
Kello 11.02
Selvittelytilanteita sijaisvanhemmat järjestivät paitsi lapsiin kohdistuviin syytöksiin liittyen, myös muihin ihmisiin liittyvien syytöksiin liittyen. Hän kertoo, ettei muista tarkkaan, miten kertoi murha-asiasta.
– Jouduin siihen viimeisenä. Sijaisvanhemmat halusivat saada meistä tunnustuksen ja esimerkiksi, kun äitiä syytettiin jostakin, ainoa tapa saada esimerkiksi saada lohdutusta oli kertoa yksityiskohtia, poika kertoo.
Kello 10.59
Fredman pyytää poikaa kertomaan venereissusta kesällä 2011. Poika kertoo, ettei pysty muistamaan, missä järjestyksessä asiat tapahtuivat.
– Se alkoi siitä, että nuorin siskoni olisi sijaisvanhempien mukaan viillellyt veneen seiniä. Lopulta hän myönsi sen, vaikka ei ollut tehnyt sitä. Sitten sijaisvanhemmat väittivät, että nuorin siskoni olisi tuhrinut seiniä ja pyyhkeitä, se oli ihan hirveää ja pikkusiskoni piti myöntää ne, poika kertoo.
– Sitten jossain vaiheessa sijaisvanhemmat alkoivat puhua, että äiti olisi murhannut isän ja kyselivät siitä nuorimmalta siskoltani. Ihan hirveää, kun kaikki on niin hämärää muistikuvaa, en muista kaikkea tarkkaan.
Oudot ja tiukat säännöt jatkuivat veneellä.
– Siellä oli vielä hirveempää se, että kun meni nukkumaan, meidät suljettiin sinne huoneeseen ja sitten piti siellä kirkkaassa kesävalossa jotenkin nukkua. Ne lukitsi sen oven niin, että köydellä sidottiin ovi kiinni niin, ettei päästy pois sieltä, poika kertoo.
– Se oli ihan hirveetä.
Poika kertoo, että hänellä on muistikuva, että hänen nuorin siskonsa olisi sijaisvanhempien selvittämisvaatimusten aikana sanonut, että äiti murhasi isän. Pojan mukaan kukaan lapsista ei sellaista keksinyt.
– Aina sitten kun sisko suostui sanomaan sen, ne vasta lohduttivat sitä. Monta kuukautta nuorin siskoni ei ollut syönyt muuta kuin nuudeleita ja kaurapuuroa.
Fredman kysyy, mitä poika ja vanhempi sisko kertoivat sijaisvanhemmille.
– Ne oli niitä tilanteita, kun oli näitä asioiden selvittelyjä, jotka olivat jatkuneet tunteja. Niillä oli pakkomielle tapahtumista ja oli tällaisia kysymyksiä, että onko jotain tapahtunut ja loppujen lopuksi ainoa tapa, miten sai sen loppumaan, oli sanoa niin kuin ne halusivat kuulla ja myönsi asiat, poika kertoo.
– Me oltiin totuttu jo asioiden selvittelyyn, mutta nää uudet asiat olivat paljon vakavimpia, niihin piti tottua uudestaan. Me tiedettiin jo se kaava, meidän oli pakko myöntää sijaisvanhemmille nää asiat, jos haluttiin pois siitä.
Poika kertoo, että rangaistusten pituus riippui myöntämisestä. Poika kertoo, että koki selvittelytilanteet stressaavimpina tilanteina lapsuudessaan.
Kello 10.48
Oikeudenkäynti jatkuu.
Kello 10.32
Kun isosisko oli perheterapiassa, pojan mukaan sijaisvanhemmat olivat heistä tosi ylpeitä, kun lapset haukkuivat siskoa.
– Kun sanottiin häntä vaikkapa käärmeeksi, poika kertoo.
Oikeus pitää nyt lyhyen tauon.
Kello 10.30
Poika kertoo, että sijaisvanhempien talo oli hieno, eikä näillä ollut rahasta pulaa.
– Mutta se, mitä ne käytti meihin, oli niin pihiä kuin olla voi. me ei saatu vaatteita, ennen kuin ne olivat rikki. Me syötiin eri ruokaa kuin sijaisvanhemmat, meille tehtiin sellainen iso kattilallinen, jota syötiin esimerkiksi kaksi viikkoa, poika kertoo.
– Jos kerättiin suppilovahveroita, syötiin suppilovahverokeittoa esimerkiksi kuukausi putkeen.
Poika kertoo, että sai ensin viisi euroa kuukaudessa. Mutta sitten siitäkin piti luopua. Joskus lapset saivat vähän rahaa, muutaman euron esimerkiksi kesälomalla.
Pojan mukaan säännöt lisääntyivät jatkuvasti.
– Lopuksi siinäkin, miten kävelee siellä, siihenkin oli kuusi eri sääntöä. Se oli ihan helvetillistä, koko ajan piti muistaa uusia sääntöjä. Eikä sekään riittänyt, koko ajan tuli lisää uusia sääntöjä. Se oli ihan kauheeta meille lapsille, poika sanoo.
– Ensin oltiin sellaisessa vaiheessa, ettei uskallettu kenellekään kertoa ja sitten siinä vaiheessa, ettei meillä ollut ketään, kelle kertoa. Meidät oli eristetty kaikista, eikä me uskallettu puhua.
Perheterapiassa poika sanoo kertoneensa vain sitä, mitä sijaisvanhemmat halusivat kuulla.
Kello 10.25
Poika kertoo sijaisvanhempien rangaistuksista. Hän muistaa, miten nuorin siskoista istui pöydässä katsomassa, miten muut söivät.
– Sitten rangaistuksen saanut joutui syömään vaan pakettinuudelia ja tahmeaa, huonosti keitettyä kaurapuuroa. Nuorimmalla siskollani tällainen rangaistus kesti kerran puoli vuotta, poika kertoo.
– Noi rangaistukset olivat joo tuollaisia, mutta suurin osa rangaistuksista oli niitä, että piti selvittää asioita. Me vaan istuttiin ja itkettiin niin kauan, että murruttiin ja myönnettiin, että asia on niin kuin sijaisvanhemmat halusivat.
Pojan mukaan sijaisvanhemmat käyttivät myös sellaisia rangaistuksia, etteivät vanhemmat puhuneet mitään lapselle tai katsoneet edes päin.
– Me muut lapset ei saatu millään tavalla auttaa tätä sisarusta, puhua hänelle tai mitään. Jos teki niin, joutui itse samaan rangaistukseen. Oli paljon sellaista, että piti kertoa, mitä joku meistä on tehnyt ja siitä sitten palkittiin, poika kertoo.
Kello 10.20
Pojan mukaan sijaisvanhemmat olivat todella uskonnollisia ja veivät lapset pari kertaa kirkkoon.
– Se oli ihan fine. Sitten kerran ne keksi, että nuorimpaan siskoon oli mennyt paha henki ja ne rupesivat manaamaan sitä pois. Me oltiin ihan paniikissa. Sitten kerran mä makasin sängyssä, enkä saanut koskea raamattuun ja mun piti vannoa niille jotain, en muista, että mitä, poika kertoo.
Kello 10.17
Poika kertoo, että hänellä ja isosiskolla oli yhteinen huone. Siskolla ei ollut tapana poistua öisin hiippailemaan minnekään.
Pojan mukaan sijaisvanhemmat eivät alun perinkään pitäneet lasten isän puolen sukulaisista.
– Siinä oli sama juttu, että he olivat vihaisia meille lapsille, että meitä piti kuskata sinne. Ja ne tykkäs puhua meille pahaa niistä. Sitten ne vierailut loppuivat jossakin kohtaa, poika kertoo.
Jossain vaiheessa myös lasten yhteys isovanhempiin katkesi. Kyseiset isovanhemmat ovat siis Auerin ja lasten sijaisisän vanhemmat.
Fredman kysyy sijaisvanhempien säännöistä.
– Siellä oli kaikenlaisia omituisia sääntöjä. Jos koulukirja osuu vahingossa johonkin huonekaluun, koko huonekalu pitää pestä. meidän piti olla yläkerrassa, meillä ei ollut puhelimia, nettiä eikä mitään yhteyttä ulkomaailmaan, poika kertoo.
Pojan mukaan aluksi sai olla kavereiden kanssa, mutta lisääntyvät säännöt vaikeuttivat sitäkin.
– Piti esimerkiksi vuorotellen käydä kaverilla kylässä ja kaveri tulla meille kylään, ja se ei sitten onnistunut, niin vierailut loppuvat kokonaan. Sitten oli puhumattomia sääntöjä, että tietyistä sukulaisista ei saanut puhua tai kertoa mitään hyvää riippuen siitä, mitä mieltä sijaisvanhemmat olivat heistä, poika kertoo.
Pojan mukaan kello 18 lasten piti mennä yläkertaan ja olla hiljaa. Jossain vaiheessa sääntö muuttui niin, että lasten piti mennä nukkumaan kello 18.
– Jos ei menty, he suuttuivat tosi pahasti, poika kertoo.
Poika kertoo, että hänen iso harrastuksensa oli ollut ennen videopelit.
– Aluksi sain pelata tunnin päivässä, mutta sitten se loppui. Koska niiden olisi pitänyt valvoa sitä, eikä ne halunneet ja uhriutuivat siitä. Sitten se tuntikin loppui kokonaan, eikä mulle jäänyt mitään harrastuksia, poika kuvailee.
Poika kertoo, ettei lapsilla ollut kotiavainta.
– Me ei saatu olla kotona, jos sijaisvanhemmat eivät olleet siellä. Ja jos oltiin kotona, piti olla yläkerrassa. Ja jos haluttiin alakertaan, piti pyytää lupa. Ne laittoi sellaisen liiketunnistimen, joka piippasi, jos mentiin siitä ohi, poika kertoo.
– Jos ne eivät ottaneet meitä esimerkiksi kauppaan mukaan, meidän piti odottaa ulkona, oli talvi tai kesä. Joskus saatiin odottaa kirjastossa.
Poika kertoo, että lapsilla piti olla kotivaatteet erikseen.
– Kerran nuorimman siskoni housun lahje hipaisi sohvaa, se koko sohva piti siivota. Jos koulukirja oli pöydällä, koko pöytä piti pestä. Kerran luin kirjaston kirjaa ja jäin siitä kiinni, kun se putosi lattialle. Mun piti koko lattia pestä koko matkalta, poika kuvailee.
Pojan mukaan kädet piti pestä ainbna, jos lapset koskivat johonkin, jota ei oltu pesty erikseen.
– Aluksi me käytiin suihkussa kotona tietyssä paikassa, mutta sitten se muuttui niin, että pitää käydä koulussa suihkussa. Sitten piti kerran viikossa käydä uimahallissa. Se on aikamoista, jos saa kerran viikossa peseytyä, poika kertoo.
Sijaisvanhempien talossa oli uima-allas, mutta sinne lapset eivät saaneet lupaa mennä koskaan.
– Kaverit saivat istua tietyillä tuoleilla, jotka piti pestä kaverin käynnin jälkeen. Ja oli säännöt, mihin saavat mennä ja mitä tehdä. Sitten kaverit eivät enää halunneet tulla kylään.
Kello 10.03
Isosiskon pois muuton jälkeen sisarusten elämä muuttui hyvin kontrolloiduksi.
– Kaikki mitä me tehtiin, niin yritettiin vaan miellyttää niitä, poika kertoo.
Aluksi kolme nuorinta sisarusta olivat tekemisissä isovanhempiensa kanssa. Poika muistaa etenkin vaarinsa, joka oli kiinnostunut samoista asioista kuin hän.
Fredman kysyy, miten ero äidistä vaikutti poikaan.
– Mä muistan vaan sen, että luulin, että ero on lyhytaikainen ja päästäisiin pian äidin luokse. Vankilatapaamissa oli osassa myös isosisko mukana. Me tiedettiin, että jos ollaan ystävällisiä isosiskolle, saadaan kuulla siitä kotona, poika kertoo.
Hänen kuvailustaan piirtyy se, että tapaamiset olivat hyvin vaikeita sijaisvanhempien suhtautumisen takia.
Sosiaalityöntekijät kävivät sijaisperheessä, mutta heidän kanssaan ei voinut pojan mukaan puhua vapaasti, koska sijaisvanhemmat olisivat joka tapauksessa saaneet tietää asiasta.
– Ja siitä olisi taas tullut meille seuraamuksia, poika kertoo.
Kun isosisko muutti pois sijaisvanhemmilta, sijaisvanhemmat alkoivat pojan mukaan kertoa sosiaalityöntekijöille, mitä isosisko oli tehnyt kotona.
– Hiippaillut öisin, varastanut ja naarmuttanut lattioita. Ja sitten ne alkoi näyttää sosiaalityöntekijöille veitsiä ja kertomaan, mitä isosisko on tehnyt niillä, poika kertoo.
– Ei me uskottu niitä, mutta kun ne syötti niitä meille, meidän oli pakko lopulta myöntää, että isosisko on tehnyt niin. Ei me vaan voitu vastustaa niitä.
Poika kertoo, että sijaisvanhemmat "tykkäsivät tosi paljon" puhua pahaa isosiskosta. Ja sitten nuoremmat sisarukset alkoivat lisätä tarinoihin jossain vaiheessa omiaan miellyttääkseen sijaisvanhempia.
Kello 9.53
Poika kertoo, että isosiskon muuton jälkeen sijaisvanhemmat alkoivat puhua pahaa isosiskosta.
– Että se on kontrollifriikki, valehtelee, manipuloi ja sellaista. Jos sanottiin hyvää isosiskosta, ne suuttui tosi paljon. Jos puhuttiin pahaa hänestä, ne kannusti tosi paljon, poika kuvailee.
Poika kertoo, että nuorimmat sisarukset kävivät kaksi kertaa tapaamassa vanhinta siskoaan. Sijaisvanhemmat veivät sisarukset tapaamisiin.
– Ne eivät tykänneet siitä, että joutuivat viemään meidät sinne. Ne koko ajan puhuivat pahaa isosiskosta ja syyllistivät meitä siitä, että joutuivat viemään meidät sinne, poika kertoo.
Näiden kahden kerran jälkeen sisarukset eivät tavanneet isosiskoaan.
– Ne eivät vieneet meitä enää sinne. Eikä me uskallettu enää kysyä, että voitaisko mennä sinne.
Nuorimmat sisarukset jäivät asumaan sijaisperheeseen. Aluksi he olivat yhteydessä isovanhempiin. He kävivät purjehtimassa isovanhempien veneellä, viimeisellä reissulla myös isosisko oli mukana. Mutta poika ei siitä muista paljoakaan.
Kello 9.49
Poika kertoo, että sijaisperheeseen sopeutumisessa oli vaikeuksia. Sääntöjä tuli muuton jälkeen jatkuvasti lisää.
– Se oli vähän hankalaa sopeutua siihen. Isosisko kapinoi niitä vastaan eniten, ei sekään ihan hirveästi, mutta hän joutui sijaisvanhempien silmätikuksi, poika kuvailee.
– Musta se tuntui tosi epäreilulta.
Sitten isosisko muutti pois sijaisperheestä.
– Sijaisvanhempien näkökulmasta isosisko mei sopeutunut sinne ollenkaan ja sitä syytettiin kaikista asioista, mitä se ei ollut tehnyt. Sijaisvanhemmat alkoivat puhua, että isosisko on asosiaalinen, varastaa, manipuloi ja kaikkea sellaista, mikä ei pitänyt paikkansa, poika kertoo.
– Me oltiin esimerkiksi ulkona ja tultiin sisälle. Isosiskon lahkeeseen tarttui hiekkaa ja sijaisäiti suuttui siitä kauheesti ja sitä alettiin selvittää.
Poika kertoo, että asian selvittämiset olivat ahdistavia.
– Käytännössä meidän piti selvittää niin kauan, että myönnettiin asia. Sijaisvanhempien mielestä tässä tapauksessa isosisko oli tahallaan tuonut hiekkaa sisälle, että parketti menisi pilalle. He kuulustelivat meitä aina niin kauan, että oltiin ihan paniikissa ja myönnettiin, että ollaan tehty tahallaan se, poika kuvailee.
– Niillä oli sellaisia pakkomielteitä, että mitä on tapahtunut. Ainoa miten pääsi näistä tilanteista pois oli se, että se teko oli suunniteltu ja tehty tahallaan. Ja sitten vasta, kun kaikki me lapset myönnettiin tämä, päästiin pois siitä tilanteesta.
Poika kertoo, että näin kaikki tilanteet etenivät. Ja lopulta isosisko muutti pois. Poika sanoo, että isosiskon muutto harmitti häntä todella paljon.
Kello 9.40
Poika kertoo, että lapset ihmettelivät äitiinsä kohdistuvaa murhaepäilyä, mutta heidän suhtautumiseensa se ei vaikuttanut.
– Hän oli kuitenkin meidän äiti, poika sanoo.
Poika kertoo, että tämän jälkeen ryhdyttiin miettimään sisaruksille pysyvämpää sijoituspaikkaa. Oli mahdollista, että sisarukset olisivat joutuneet eri paikkoihin.
– Ei me haluttu eri paikkoihin, poika kertoo.
Sitten ryhdyttiin miettimään sukulaissijoitusta äidin veljen ja tämän puolison luokse. Sinne sisarukset pääsivät yhdessä.
– Mä toivoin, että se olisi vähän vapaamuotoisempaa, kun pääsisi normaalimpaan kotiin, poika sanoo.
Poika kertoo, ettei tuntenut enoaan ja tämän vaimoa hirveän hyvin. Säännöt olivat heti alkuun sijaisperheessä hyvin tarkkoja.
– Jos tulee vaikka kolmeminuuttia myöhässä, se oli iso virhe niille, poika kertoo ja kuvailee esimerkiksi koulu- ja kotivaatteisiin liittyviä sääntöjä.
– Meiltä otettiin puhelimet heti pois. Mä olisin halunnut käyttää tietokonetta, sitä sai aluksi käyttää tunnin päivässä, mutta sekin otettiin sitten pois. Sijaisisän mukaan puhelimet aiheuttavat syöpää.
Poika kertoo, että tämä kaikki vaikutti yhteydenpitoon kavereiden kanssa.
Kello 9.34
Poika kertoo, että sai tietää, että äitiä epäillään murhasta, kun äiti ei tullut eräänä päivänä kotiin. Ja tämän jälkeen lapset vietiin sosiaaliviranomaisten huomaan.
– Se oli vähän kuin isän kuolema, en ymmärtänyt siitä oikein mitään. Muistan, että ihmettelin miksi minut 9-vuotias lapsi vietiin pienten lasten vastaanottokeskukseen, poika kuvailee.
– Me käytiin tapaamassa äitiä vankilassa. Se oli tosi outoa, mutta oli hyvin kiva nähdä äitiä.
Kello 9.30
Poika vastailee rauhallisesti kysymyksiin. Hän katsoo eteenpäin, eikä vilkuile kysyjään tai hänen vieressään istuvaan äitiinsä päin. Myöskään Anneli Auer ei katso poikaansa vaan tuijottaa lähinnä papereita edessään.
Poika kertoilee koulustaan, kavereistaan ja sisaruksistaan.
– Tuntuu, etten osannut arvostaa sitä, että äiti oli meidän neljän lapsen yksinhuoltaja ja teki parhaansa kaikessa, poika kertoo.
Fredman kysyy, mitä poika muistaa Jens Kukasta.
– Jens oli mun äidin poikaystävä. Mulla ei ehkä ole hirveästi hänestä muistikuvia. mä tiedän, että oltiin joskus hänen luonaan ja hänellä oli kaksi poikaa. Pojista en muista mitään. Muistan,. että Jens kävi meidän luona ja hänellä oli moottoripyörä jossain vaiheessa, poika kertoo.
Poika kertoo Jens Kukan asunnosta, joka sijaitsi kerrostalossa. Pojan mukaan Kukka ei ottanut kameralla kuvia.
Fredman kysyy, mitä poika muistaa "Seposta".
– Se oli siis peitepoliisi, joka oli meidän äidin poikaystävä. En kauheasti muista siitä, muuta kuin että oltiin kylpylässä sen kanssa, poika kertoo.
Pojan mukaan koko perhe oli kylpylässä.
Poika ei muista, miten äidin suhde "Seppoon" päättyi.
Kello 9.22
Auerin pojan kuuleminen alkaa. Ensin hänelle esittää kysymyksiä Anneli Auerin puolustusasianajaja Markku Fredman.
Fredman kyselee ensin ajasta ennen perheenisän Jukka S. Lahden kuolemaa.
Poika kertoo Ulvilan ajasta ja siitä, että perhe tapasi normaalisti sukulaisia.
Poika kertoo, että isän kuollessa hän oli 7-vuotias. Oli yö ja hän oli nukkumassa.
– Mä heräsin siihen, että lasia rikottiin. Ihmettelin tosi paljon, mitä tapahtuu. Sitten isä alkoi huutamaan. Ihmettelin tosi paljon, mitä tapahtuu. En pysty sanomaan, oliko huoneessa muita, ainakin toinen sisko oli. En poistunut siitä huoneesta, poika kertoo.
Poika kertoo, ettei ymmärtänyt aluksi ollenkaan, että hänen isänsä oli kuollut. Sisarukset sijoitettiin ensin lastensuojelulaitokseen, sitten lapset asuivat isovanhemmilla jonkun aikaa ja sitten perhe muutti Turkuun äidin kanssa.
– Tää koko aika on tosi hämärää, en pysty tarkkaan muistamaan. Mulla meni sen ymmärtämiseen aika kauan, ettei meillä ole enää isää ollenkaan, poika kertoo.
– Mulla oli hyvät suhteet sisaruksiin, erityisesti isosiskooni. Oltiin tosi läheisiä, tehtiin tosi paljon asioita yhdessä. Ulvilan aikaan ja pitkään sen jälkeenkin.
Poika kertoo, että kaksi vanhinta muodosti parin ja kaksi nuorinta sisarusta oman parinsa.
Kello 9.16
Oikeuden puheenjohtaja kertoo, että istunnon aluksi todistajan kanssa käytiin läpi asioita, jotka ovat kuulemisen aikana mahdollisesti salassa pidettäviä.
Kello 9.13
Yleisö kutsuttiin sisälle saliin. Todistajanpaikalla istuu pipopäinen nuori poika. Hänellä on tummat hiukset ja hieman partaa.
Hän on Auerin toiseksi vanhin lapsi, jota oikeus kuulee tänään todistajana.
Kello 9.07
Oikeudenkäynti alkoi ensin suljetuin ovin. Media ei pääse saliin.
Kello 8.50
Hyvää huomenta Suomen Turusta, jossa aamun on alkanut kivalla pikku pakkasella huurteisissa tunnelmissa.
Oikeudenkäynti on alkamassa kello 9. Käsittelyä seuraa salissa tänään MTV:n rikostoimittaja Rebekka Härkönen.
Rebekka Härkönen työskentelee MTV Uutisten rikostoimituksessa rikos- ja oikeustoimittajana.
Härköseen voit olla yhteydessä rikos- ja oikeusaihealueen juttuvinkkeihin ja silminnäkijähavaintoihin liittyen. Härkönen ottaa mieluusti myös vastaan ajankohtaisia valokuvia sekä videoita esimerkiksi onnettomuus-, rikos- ja viranomaisoperaatiopaikoilta.
Härkönen on syntyjään helsinkiläinen mutta asunut ja työskennellyt parin vuosikymmenen ajan Turussa, joten Varsinais-Suomen asiat tuntuvat läheisiltä. Toiselta ammatiltaan Härkönen on rikoskirjailija.
Erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat tavallisten ihmisten oikeudet, yhteiskunnan järjestelmävirheet, viranomaisväärinkäytökset ja järjestäytynyt rikollisuus.
YHTEYSTIEDOT:
Puhelinnumero: 050 4777 174 (Parhaiten tavoittaa WhatsApp-viestillä tai perinteisellä tekstiviestillä.)
