Auerin 26-vuotiasta poika sai tietää äitinsä murhaepäilystä, kun tämä ei tullut eräänä päivänä kotiin – MTV seuraa
Auer-käräjät jatkuvat tänään Turussa. MTV seuraa oikeudenkäyntiä reaaliaikaisesti paikan päällä.Str / Lehtikuva
Julkaistu 19.11.2025 08:50(Päivitetty 43 minuuttia sitten)
MTV UUTISET
Auer-käräjät jatkuvat tänään keskiviikkona Turussa Anneli Auerin kolmannen lapsen kuulemisella. Aikuistunut poika saapuu Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen henkilökohtaisesti.
MTV Uutisten rikostoimittaja Rebekka Härkönen seuraa tänään oikeudenkäsittelyä Turun oikeustalolla. Tiedot päivittyvät tähän juttuun.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus on nyt kuullut todistajina kahta Auerin nuorinta lasta. Kaikki hänen lapsensa ovat nykyisin aikuisia.
Tänään oikeudessa kuultava poika on nyt 26-vuotias. Epäiltyjen rikosten aikaan hän oli 8–9-vuotias.
Auerin toiseksi nuorin tytär todisti viime viikon torstaina oikeudessa. Sitä edeltävällä viikolla oikeus kuuli Auerin nuorinta tytärtä.
Aikuistuttuaan Auerin kolme nuorinta lasta peruivat puheensa lapsuuden aikaisista tapahtuvista ja väittävät nyt, ettei mitään rikoksia koskaan tapahtunut. Lasten mukaan kertomukset äidin ja vanhimman siskon kauheista teoista syntyivät sijaisvanhempien painostuksesta.
Auerin vanhin tytär on alusta saakka kertonut, ettei perheen lapsiin ole koskaan kohdistettu syytteiden mukaisia vakavia väkivalta- ja seksuaaliväkivaltatekoja.
Auer ja hänen ex-miesystävänsä Jens Kukka (aiemmalta nimeltään) ovat suorittaneet jo tuomionsa väkivalta- ja seksuaalirikoksista, joista syyttäjä vaatii heille nyt rangaistusta. Syyttäjän mukaan rikosten uhreja ovat Auerin lapset. Auer tuomittiin aikoinaan 7,5 vuoden ja Kukka 10 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Jos oikeus tuomitsee heidät syyllisiksi, he eivät joudu enää vankilaan, syyttäjä tyytyy aiempaan tuomioon. Jos oikeus vapauttaa heidät syytteistä, he ovat oikeutettuja hakemaan korvauksia syyttömänä vankilassa istumastaan ajasta.
Päivittyvä tekstiseuranta alkaa videon jälkeen
22:45
Rikostoimittajat: Auerin lapsilta järkyttäviä väitteitä sijaisperheestä, voivatko sijaisvanhemmat joutua rikosvastuuseen?
Kello 10.03
Isosiskon pois muuton jälkeen sisarusten elämä muuttui hyvin kontrolloiduksi.
– Kaikki mitä me tehtiin, niin yritettiin vaan miellyttää niitä, poika kertoo.
Aluksi kolme nuorinta sisarusta olivat tekemisissä isovanhempiensa kanssa. Poika muistaa etenkin vaarinsa, joka oli kiinnostunut samoista asioista kuin hän.
Fredman kysyy, miten ero äidistä vaikutti poikaan.
– Mä muistan vaan sen, että luulin, että ero on lyhytaikainen ja päästäisiin pian äidin luokse. Vankilatapaamissa oli osassa myös isosisko mukana. Me tiedettiin, että jos ollaan ystävällisiä isosiskolle, saadaan kuulla siitä kotona, poika kertoo.
Hänen kuvailustaan piirtyy se, että tapaamiset olivat hyvin vaikeita sijaisvanhempien suhtautumisen takia.
Sosiaalityöntekijät kävivät sijaisperheessä, mutta heidän kanssaan ei voinut pojan mukaan puhua vapaasti, koska sijaisvanhemmat olisivat joka tapauksessa saaneet tietää asiasta.
– Ja siitä olisi taas tullut meille seuraamuksia, poika kertoo.
Kun isosisko muutti pois sijaisvanhemmilta, sijaisvanhemmat alkoivat pojan mukaan kertoa sosiaalityöntekijöille, mitä isosisko oli tehnyt kotona.
– Hiippaillut öisin, varastanut ja naarmuttanut lattioita. Ja sitten ne alkoi näyttää sosiaalityöntekijöille veitsiä ja kertomaan, mitä isosisko on tehnyt niillä, poika kertoo.
– Ei me uskottu niitä, mutta kun ne syötti niitä meille, meidän oli pakko lopulta myöntää, että isosisko on tehnyt niin. Ei me vaan voitu vastustaa niitä.
Poika kertoo, että sijaisvanhemmat "tykkäsivät tosi paljon" puhua pahaa isosiskosta. Ja sitten nuoremmat sisarukset alkoivat lisätä tarinoihin jossain vaiheessa omiaan miellyttääkseen sijaisvanhempia.
Kello 9.53
Poika kertoo, että isosiskon muuton jälkeen sijaisvanhemmat alkoivat puhua pahaa isosiskosta.
– Että se on kontrollifriikki, valehtelee, manipuloi ja sellaista. Jos sanottiin hyvää isosiskosta, ne suttuui tosi paljon. Jos puhuttiin pahaa hänestä, ne kannusti tosi paljon, poika kuvailee.
Poika kertoo, että nuorimmat sisarukset kävivät kaksi kertaa tapaamassa vanhinta siskoaan. Sijaisvanhemmat veivät sisarukset tapaamisiin.
– Ne eivät tykänneet siitä, että joutuivat viemään meidät sinne. Ne koko ajan puhuivat pahaa isosiskosta ja syyllistivät meitä siitä, että joutuivat viemään meidät sinne, poika kertoo.
Näiden kahden kerran jälkeen sisarukset eivät tavanneet isosiskoaan.
– Ne eivät vieneet meitä enää sinne. Eikä me uskallettu enää kysyä, että voitaisko mennä sinne.
Nuorimmat sisarukset jäivät asumaan sijaisperheeseen. Aluksi he olivat yhteydessä isovanhempiin. He kävivät purjehtimassa isovanhempien veneellä, viimeisellä reissulla myös isosisko oli mukana. Mutta poika ei siitä muista paljoakaan.
Kello 9.49
Poika kertoo, että sijaisperheeseen sopeutumisessa oli vaikeuksia. Sääntöjä tuli muuton jälkeen jatkuvasti lisää.
– Se oli vähän hankalaa sopeutua siihen. Isosisko kapinoi niitä vastaan eniten, ei sekään ihan hirveästi, mutta hän joutui sijaisvanhempien silmätikuksi, poika kuvailee.
– Musta se tuntui tosi epäreilulta.
Sitten isosisko muutti pois sijaisperheestä.
– Sijaisvanhempien näkökulmasta isosisko mei sopeutunut sinne ollenkaan ja sitä syytettiin kaikista asioista, mitä se ei ollut tehnyt. Sijaisvanhemmat alkoivat puhua, että isosisko on asosiaalinen, varastaa, manipuloi ja kaikkea sellaista, mikä ei pitänyt paikkansa, poika kertoo.
– Me oltiin esimerkiksi ulkona ja tultiin sisälle. Isosiskon lahkeeseen tarttui hiekkaa ja sijaisäiti suuttui siitä kauheesti ja sitä alettiin selvittää.
Poika kertoo, että asian selvittämiset olivat ahdistavia.
– Käytännössä meidän piti selvittää niin kauan, että myönnettiin asia. Sijaisvanhempien mielestä tässä tapauksessa isosisko oli tahallaan tuonut hiekkaa sisälle, että parketti menisi pilalle. He kuulustelivat meitä aina niin kauan, että oltiin ihan paniikissa ja myönnettiin, että ollaan tehty tahallaan se, poika kuvailee.
– Niillä oli sellaisia pakkomielteitä, että mitä on tapahtunut. Ainoa miten pääsi näistä tilanteista pois oli se, että se teko oli suunniteltu ja tehty tahallaan. Ja sitten vasta, kun kaikki me lapset myönnettiin tämä, päästiin pois siitä tilanteesta.
Poika kertoo, että näin kaikki tilanteet etenivät. Ja lopulta isosisko muutti pois. Poika sanoo, että isosiskon muutto harmitti häntä todella paljon.
Kello 9.40
Poika kertoo, että lapset ihmettelivät äitiinsä kohdistuvaa murhaepäilyä, mutta heidän suhtautumiseensa se ei vaikuttanut.
– Hän oli kuitenkin meidän äiti, poika sanoo.
Poika kertoo, että tämän jälkeen ryhdyttiin miettimään sisaruksille pysyvämpää sijoituspaikkaa. Oli mahdollista, että sisarukset olisivat joutuneet eri paikkoihin.
– Ei me haluttu eri paikkoihin, poika kertoo.
Sitten ryhdyttiin miettimään sukulaissijoitusta äidin veljen ja tämän puolison luokse. Sinne sisarukset pääsivät yhdessä.
– Mä toivoin, että se olisi vähän vapaamuotoisempaa, kun pääsisi normaalimpaan kotiin, poika sanoo.
Poika kertoo, ettei tuntenut enoaan ja tämän vaimoa hirveän hyvin. Säännöt olivat heti alkuun sijaisperheessä hyvin tarkkoja.
– Jos tulee vaikka kolmeminuuttia myöhässä, se oli iso virhe niille, poika kertoo ja kuvailee esimerkiksi koulu- ja kotivaatteisiin liittyviä sääntöjä.
– Meiltä otettiin puhelimet heti pois. Mä olisin halunnut käyttää tietokonetta, sitä sai aluksi käyttää tunnin päivässä, mutta sekin otettiin sitten pois. Sijaisisän mukaan puhelimet aiheuttavat syöpää.
Poika kertoo, että tämä kaikki vaikutti yhteydenpitoon kavereiden kanssa.
Kello 9.34
Poika kertoo, että sai tietää, että äitiä epäillään murhasta, kun äiti ei tullut eräänä päivänä kotiin. Ja tämän jälkeen lapset vietiin sosiaaliviranomaisten huomaan.
– Se oli vähän kuin isän kuolema, en ymmärtänyt siitä oikein mitään. Muistan, että ihmettelin miksi minut 9-vuotias lapsi vietiin pienten lasten vastaanottokeskukseen, poika kuvailee.
– Me käytiin tapaamassa äitiä vankilassa. Se oli tosi outoa, mutta oli hyvin kiva nähdä äitiä.
Kello 9.30
Poika vastailee rauhallisesti kysymyksiin. Hän katsoo eteenpäin, eikä vilkuile kysyjään tai hänen vieressään istuvaan äitiinsä päin. Myöskään Anneli Auer ei katso poikaansa vaan tuijottaa lähinnä papereita edessään.
Poika kertoilee koulustaan, kavereistaan ja sisaruksistaan.
– Tuntuu, etten osannut arvostaa sitä, että äiti oli meidän neljän lapsen yksinhuoltaja ja teki parhaansa kaikessa, poika kertoo.
Fredman kysyy, mitä poika muistaa Jens Kukasta.
– Jens oli mun äidin poikaystävä. Mulla ei ehkä ole hirveästi hänestä muistikuvia. mä tiedän, että oltiin joskus hänen luonaan ja hänellä oli kaksi poikaa. Pojista en muista mitään. Muistan,. että Jens kävi meidän luona ja hänellä oli moottoripyörä jossain vaiheessa, poika kertoo.
Poika kertoo Jens Kukan asunnosta, joka sijaitsi kerrostalossa. Pojan mukaan Kukka ei ottanut kameralla kuvia.
Fredman kysyy, mitä poika muistaa "Seposta".
– Se oli siis peitepoliisi, joka oli meidän äidin poikaystävä. En kauheasti muista siitä, muuta kuin että oltiin kylpylässä sen kanssa, poika kertoo.
Pojan mukaan koko perhe oli kylpylässä.
Poika ei muista, miten äidin suhde "Seppoon" päättyi.
Kello 9.22
Auerin pojan kuuleminen alkaa. Ensin hänelle esittää kysymyksiä Anneli Auerin puolustusasianajaja Markku Fredman.
Fredman kyselee ensin ajasta ennen perheenisän Jukka S. Lahden kuolemaa.
Poika kertoo Ulvilan ajasta ja siitä, että perhe tapasi normaalisti sukulaisia.
Poika kertoo, että isän kuollessa hän oli 7-vuotias. Oli yö ja hän oli nukkumassa.
– Mä heräsin siihen, että lasia rikottiin. Ihmettelin tosi paljon, mitä tapahtuu. Sitten isä alkoi huutamaan. Ihmettelin tosi paljon, mitä tapahtuu. En pysty sanomaan, oliko huoneessa muita, ainakin toinen sisko oli. En poistunut siitä huoneesta, poika kertoo.
Poika kertoo, ettei ymmärtänyt aluksi ollenkaan, että hänen isänsä oli kuollut. Sisarukset sijoitettiin ensin lastensuojelulaitokseen, sitten lapset asuivat isovanhemmilla jonkun aikaa ja sitten perhe muutti Turkuun äidin kanssa.
– Tää koko aika on tosi hämärää, en pysty tarkkaan muistamaan. Mulla meni sen ymmärtämiseen aika kauan, ettei meillä ole enää isää ollenkaan, poika kertoo.
– Mulla oli hyvät suhteet sisaruksiin, erityisesti isosiskooni. Oltiin tosi läheisiä, tehtiin tosi paljon asioita yhdessä. Ulvilan aikaan ja pitkään sen jälkeenkin.
Poika kertoo, että kaksi vanhinta muodosti parin ja kaksi nuorinta sisarusta oman parinsa.
Kello 9.16
Oikeuden puheenjohtaja kertoo, että istunnon aluksi todistajan kanssa käytiin läpi asioita, jotka ovat kuulemisen aikana mahdollisesti salassa pidettäviä.
Kello 9.13
Yleisö kutsuttiin sisälle saliin. Todistajanpaikalla istuu pipopäinen nuori poika. Hänellä on tummat hiukset ja hieman partaa.
Hän on Auerin toiseksi vanhin lapsi, jota oikeus kuulee tänään todistajana.
Kello 9.07
Oikeudenkäynti alkoi ensin suljetuin ovin. Media ei pääse saliin.
Kello 8.50
Hyvää huomenta Suomen Turusta, jossa aamun on alkanut kivalla pikku pakkasella huurteisissa tunnelmissa.
Oikeudenkäynti on alkamassa kello 9. Käsittelyä seuraa salissa tänään MTV:n rikostoimittaja Rebekka Härkönen.
