Kai Suikkasen alaisuudessa pelaa tuntematon suomalainen, joka teki vaikutuksen jo vuosia sitten – "Jeppekin pystyy"

Espoolaissyntyinen Kokkila sai juniorina laadukasta kiekkokoulutusta Kärpissä. Vuonna 2016 hän siirtyi Yhdysvaltoihin juniorikiekon pääsarjaan USHL:ään Chicago Steelin riveihin. Siellä vierähti kaksi sesonkia, joiden jälkeen Kokkila pelasi vuoden ajan Itävallassa Red Bull Hockey Juniorsissa ja tämän jälkeen yhden kauden Saksassa DEL2-sarjaa EC Bad Nauheimissa. DEL2-kauden päätyttyä suomalainen oli kuitenkin pattitilanteessa.

– Kesällä oli koronan takia vaikeaa pitkään, mutta sitten Suikkasen Kai otti yhteyttä ja sanoi, että haluaisi minut tänne. Se kuulosti minun korvaani saman tien tosi huikealta jutulta. Jutellessamme tuntui, että kemiat kohtasivat. Siitä se sitten lähti, Kokkila kertaa MTV Urheilulle siirtoaan itävaltalaisseura Dornbirn Bulldogsin riveihin.

Dornbirn pelaa Itävallan pääsarjassa ICEHL:ssä, jossa on joukkueita myös Italiasta, Unkarista ja Slovakiasta. Suomalaiset voivat muistaa sarjan aiemmasta EBEL-nimestä; Suikkanen luotsasi italialaisen Bolzanon jumbosijalta EBEL-mestariksi kaudella 2017–18.

Suikkanen hyppäsi Dornbirnin puikkoihin kesken viime syyskauden ja luotsaa seuraa nyt toista vuottaan. Kokkila oli hänelle tuttu kasvo Kärppä-vuosilta, vaikkei nuori puolustaja miesten liigamiehistöön kuulunut.

– "Kaitsu" oli Kärppien liigavalmentaja silloin, kun minä treenasin kesän Kärppien A-junnuissa ja lähdin siitä sitten Yhdysvaltoihin. Olimme naamatuttuja, mutta emme olleet jutelleet koskaan ennen viime kesää, Kokkila sanoo.

Kokkila on nyt ehtinyt pelata Dornbirnissä neljä ottelua, joissa hän on summannut yhteensä kaksi syöttöpistettä. Mutta ennen kuin mennään tuoreeseen jaksoon tarkemmin, on paikallaan selvittää, mitä tätä ennen on tapahtunut.

"Yksi ikäryhmänsä potentiaalisimmista kavereista Oulussa"

Itävaltalaista Red Bull Hockey Juniorsia jo vuosia luotsannut Teemu Levijoki oli nähnyt Kokkilan jäällä tämän Kärppä-vuosina, ja silloinen juniori oli tehnyt vaikutuksen.

– Potentiaalia hänellä on paljon. Hän on minusta ollut ikäryhmänsä yksi potentiaalisimmista kavereista Oulussa aina, Levijoki sanoo.

Vuonna 1998 syntyneen ja Suomen alle 16-vuotiaiden maajoukkueessa aikanaan neljä ottelua pelanneen Kokkilan päässä oli juniorina kolkuttanut ajatus, että olisi mukava pelata yliopistokiekkoa, ja hän lähti vuonna 2016 jahtaamaan tätä unelmaa Yhdysvaltoihin. Kahdesta USHL-kaudesta Chicago Steelissä tuli kuitenkin rikkonaisia. Loukkaantumiset seurasivat toisiaan. Kun Kokkila oli juuri toipunut pelikuntoon, pian iski taas uutta vammaa.

– Olin silloin nuori poika ja ensimmäistä kertaa poissa kotoa. Se oli raskasta aikaa, mutta on sekin varmasti kasvattanut jollain tavalla, Kokkila tuumii.

Kokkila siirtyi vuonna 2018 Chicago Steelistä Levijoen alaisuuteen Red Bull Hockey Juniorsiin Salzburgiin pelaamaan alppisarjaa.

– Vaihtoehtoina Chicago-vuosien jälkeen oli, että olisin pelannut Kärppien A:ssa tai mahdollisesti Mestiksessä, mutta Salzburg kuulosti tosi hyvältä. Siellä on maailmankuulu akatemia ja puitteet ihan viimeisen päälle.

Homma lähti rokkaamaan. Red Bullin myllyssä satsattiin fysiikkaan, ja etenkin voimaa sekä lihasmassaa tarttui suomalaisnuorukaiseen tuntuvasti.

– Se oli iso juttu. Pelikin lähti rullaamaan ihan eri tavalla, kun sain fysiikan ihan viimeisen päälle. Pelaaminen helpottui aivan täysin.

"Näki mahdollisuuden täällä"

Levijoki jakaa Kokkilan kehityksestä kehuja nuorelle miehelle itselleen. Kokkila on hänen mukaansa fiksu kaveri ja helppo valmennettava, joka kuuntelee koutsia mutta keskustelee ja kertoo myös omia mielipiteitään. Kokkila haluaa tietää tarkalleen, miksi eri asioita tehdään.

– Suurin syy, minkä takia "Jeppe" teki niitä harppauksia, oli se, että hän oli itse kiinnostunut oman uransa kehittämisestä. Hän näki mahdollisuuden täällä.

Merkittävä osansa oli toki valmentajallakin. Kokkila oli ollut alkujaan Levijoen arvion mukaan puolustava kahden suunnan puolustaja, ja Salzburgissa onnistuttiin kehittämään tämän hyökkäyssuunnan ominaisuuksia, laukausta ja pelirohkeutta.

– Se oli hiukan kateissa, kun häntä oli kahden vuoden aikana Amerikassa pyydetty vain laittamaan kiekkoa lasin kautta pihalle. Itseluottamus parani, ja hän palasi sille tasolle, mihin oli ollut potentiaalia aikaisemminkin, Levijoki setvii.

"Oikeaan suuntaan menossa"

Red Bull -kauden jälkeen Kokkila otti askeleen eteenpäin Saksan DEL2-sarjaan EC Bad Nauheimiin. Suomalaispuolustaja nakutteli kyseisessä sarjassa 52 runkosarjaotteluun 31 (9+22) tehopistettä, pelasi kaksi pudotuspeliottelua ja kirjautti yhden playoff-syöttöpinnan.

Saksassakin Kokkila viihtyi, mutta hän siirtyi jälleen astetta kovempaan sarjaan ICEHL:ään. Myös toisin olisi voinut käydä.

– Tiedän tilanteen, ja Jepellä olisi ilman tätä koronaa ollut varmaan jopa DEL-paikkaan mahdollisuus tänä vuonna, Levijoki sanoo.

– Hän on minusta yhtä kaikki oikeaan suuntaan menossa. Korona vaikuttaa totta kai joka suuntaan rajusti ja on vähän esteenä. Mutta Jesperillä ei ole toisaalta mihinkään kiire. Hän ymmärtää realiteetit. Väitän, että on hyvä askel hänen uralleen ottaa steppi Dornbirniin Kaitsun alaisuuteen.

Tasokasta lätkää

Aivan pilipalisarjassa Kokkila ei tosiaan pelaa. Puolustaja kokee itsekin, että ICEHL:ssä pelataan tasokasta kiekkoa. Hän hakee vertailupohjaa myös CHL:ssä nähdystä. Kaudella 2018–19 Suikkasen silloin valmentama Bolzano eteni alkulohkosta toisena joukkueena pudotuspeleihin ja jätti taakseen HIFK:nkin.

– Tämä vaikuttaa minun silmääni tosi hyvältä kiekolta.

Se puheena jo ollut korona on kuitenkin luonut omat kiemuransa. Tilanne Itävallassa on ollut paha. Dornbirninkin joukkueessa on todettu koronavirustartuntoja, ja joukkue viettää jo kolmatta viikkoa ottelutaukoa.

Seuraavan kerran Dornbirnin on tarkoitus olla tositoimissa maanantaina Petri Matikaisen valmentaman Klagenfurter AC:n vieraana. Kun koronatapaukset on saatu toistaiseksi kärsittyä, Kokkila toivoo, että pelaaminen taas onnistuisi, vaikkakin mahdollisesti ilman katsojia.

Sallitut yleisömäärät ovat vaihdelleet eri joukkueilla osavaltioiden tartuntatilanteiden mukaan. Dornbirn on pelannut toistaiseksi kuusi ottelua, ja katsojia seuran kotipeleissä on saanut olla 250 – Kokkilan sanoin "aika vähän".

– Olen seurannut, että Suomessa on kunnolla katsojia. Se on oikeastaan isoin ero.

"Aihioita"

Dornbirn majailee tällä hetkellä sarjassa viimeistä edellisellä 10. sijalla. Se on voittanut kaksi kuudesta ottelustaan ja saanut kasaan viisi pistettä.

Kuusi joukkuetta pääsee 40 ottelun jälkeen ylempään loppusarjaan, ja se on Kokkilan mukaan Dornbirnin selvänä tavoitteena. Joukkueella on tässä kohtaa kuuden joukkoon matkaa viisi pinnaa.

Kokkila huomauttaa, että joukkueeseen tuli pelaajia sisään vielä myöhään juuri ennen kauden alkua, ja Dornbirn ehti hänen mukaansa treenata täydellä poppoolla vain viikon ennen sesongin alkua. Projekti on ollut vielä ymmärrettävästikin vaiheessa.

– Missattiin tavallaan pre-season. Siinä ei hirveästi pystynyt pelillisiä asioita tuomaan, mutta olemme koko ajan rakentaneet meidän peliämme viikko viikolta. Aina on tuotu jotain uutta siihen mukaan.

Suikkasen organisoimassa Dornbirnin pelitavassa korostuu kiekollisuus.

– Kai tykkää siitä, että meillä on kiekko eikä vastustajalla. Silloinhan ei kaveri tee maalia, kun meillä on kiekko. Paljon lyhyitä syöttöjä, tuki lähelle, ja pidetään kiekkoa tiiviinä viisikkona. Pelataan aktiivista kiekkoa, Kokkila arvioi.

Kun sesonki pääsee jatkumaan, Kokkila luottaa, että hyvä vielä tulee.

– Näkisin, että meillä on aihioita olla tällä kaudella tosi hyviä. Meillä on tosi paljon nuoria nälkäisiä kavereita, ja pelimme menee minun mielestäni koko ajan parempaan suuntaan. Tosi luottavaisin mielin olen tästä kaudesta.

Joukkueessa toinenkin suomalaispelaaja

Kokkila vastaa positiivisesti myös kysymykseen joukkueen yhteishengestä.

– Jätkät tulevat tosi hyvin toimeen toistensa kanssa. Viihdymme hallilla tosi paljon, mutta tietenkin nyt, kun on ollut tätä, että pitäisi välttää kontaktia joukkuekavereiden kanssa, emme ole hirveästi päässeet tekemään hallin ulkopuolella juttuja porukassa.

Dornbirnissä on toinenkin suomalaispelaaja, hyökkääjä Anton Stråka, 22, joka kiekkoili ennen tätä kautta JYPin liigajoukkueessa. Kokkila on luonnollisesti ollut paljon tekemisissä hänen kanssaan – kummatkin ovat lisäksi suomenruotsalaisia.

– Kun meillä on lisäksi kaksi ruotsalaista täällä, olemme käyneet juttuja enemmän Ruotsin porukan kanssa läpi. Olen kuitenkin koettanut jeesiä Antonia peruselämän asioissa, kun minulla on menossa toinen vuosi Itävallassa ja olin Saksassa viime vuonna.

– Anton on tosi mukava kaveri ja tulee varmasti olemaan iso osa meidän joukkuettamme kentänkin puolella. Hänen pelaamisestaan näkee, että hän on pelannut hyvällä tasolla viime kaudella. Hyvältä näyttää tekeminen tälläkin kaudella.

Opiskelut ja maisemat maittavat

Kokkila itse opiskelee jääkiekon pelaamisen ohella tuotantotaloutta Oulun yliopistossa. Etäopiskelujen järjestyessä jouhevasti Kokkila on voinut keskittyä opintoihinsa hyvin silloin, kun ei ole ollut hallilla.

Ja kun yksin asuva nuori mies ei ole hallilla, viihdykettä löytyy myös noin 50 000 asukkaan Dornbirnin kaupungin ympäristöstä.

– Täällä on tosi kotoisaa. Ympärillä on paljon vuoria, ja olemme käyneet siellä patikoimassa. Käsittämättömän kauniita maisemia, Kokkila kehuu.

Potentiaalinen liigapelaaja

Jos pelaaminen jatkuu edelliskausien kaltaisesti, puitteet Kokkilan ympärillä voivat lähitulevaisuudessa olla suuremmatkin.

– Jos hän kulkee vähänkään siihen suuntaan, mihin askeleet ovat menneet edellisvuosina, näen hänet potentiaalisena liigapelaajana. Ei välttämättä isoissa jengeissä alussa, mutta askel kerrallaan, Levijoki sanoo.

Levijoki oli katsellut juuri keskiviikkona pelattua SM-liigan Kärpät–HPK-ottelua, jossa oli jäällä HIFK:n junioreitakin aiemmin luotsanneen valmentajan entisiä pelaajia.

– Jos he pystyvät pelaamaan Liigassa, niin Jeppekin pystyy.

Levijoki kuitenkin painottaa malttia, eikä Kokkila itsekään maalaa pilvilinnoja kesken työnteon.

– Haluan yksinkertaistettuna ottaa askeleen eteenpäin. Otin alppisarjasta askeleen eteenpäin DEL2:een ja siitä otin askeleen eteenpäin tänne. Mikä se seuraava askel on: Liiga, Ruotsin liiga, mikä vain, se selviää sitten kauden jälkeen.

– Ei minulla ole sellaista, että pitäisi päästä johonkin tiettyyn sarjaan. Olen kuitenkin valmis ottamaan seuraavan askeleen, kun se tulee. Se on suurin henkilökohtainen tavoite, Kokkila sanoo ja jatkaa:

– En keksi mielekkäämpää tekemistä kuin jääkiekko. Kunhan tämä kestää mahdollisimman kauan ja niin korkealla tasolla kuin rahkeet riittävät.