Leijonat ei ole saamassa MM-kisoihin isoa joukkoa NHL-pelaajia, mutta Suomella on 18-vuotias turkulainen superlupaus, joka pystyy ihmetekoihin jo nyt. Kaapo Kakon kikat ja voimat herättävät hämmästelyä, vaikka hän on vasta uransa alussa.
Kolmas erä Suomen ja Ruotsin välisessä harjoitusmaaottelussa Kouvolassa. Kaapo Kakko suojaa kiekkoa hyökkäyspäädyssä, ja isokokoinen puolustaja Viktor Svedberg yrittää päästä siihen käsiksi.
Turhaan.
Kakko pitää painopisteen matalalla niin, ettei hän kaadu tai luovu kiekosta, vaikka 108-kiloinen ja 206-senttinen puolustaja hiillostaa niskassa.
Kakko, 18, panee jalat liikkeelle, ja 27-vuotias puolustaja on auttamattomasti myöhässä. Hän ottaa kahden minuutin rangaistuksen kiinnipitämisestä.
Ottelua on pelaamatta enää pari minuuttia, kun Suomi on 3–4 tappiolla ja hakee tasoitusta. Kakko on maalin kulmalla selkä päin maalia, mutta näkee jostain, että Harri Pesonen on vapaana maalin kulmalla.
Tämä ”perssilmäsyöttö” ei onnistu jokaiselta pelimieheltä, ainakaan tällaisessa paikassa, kun pakki hiillostaa niskassa.
Pesonen tasoittaa, ja lopulta Eetu Luostarinen sinetöi maalillaan 5–4 Suomen voiton.
Juuri näitä tilanteita varten Kakko on Suomen joukkueessa. Hän on sielultaan ratkaisija, oli taso mikä tahansa.
Sama pelimies ratkaisi Suomelle 20-vuotiaiden MM-kullan.
Nyt on avautumassa tilaisuus tehdä vastaavia taikoja aikuisten MM-kisoissakin.
SM-liigapelit hyvää treeniä
Kakon asioista on käyty kovaa spekulointia koko kausi: ensin hänen roolistaan TPS:ssä, mahdollisesta NHL:n ykkösvarauksesta sekä valinnasta A-maajoukkueen ja 18-vuotiaiden MM-kisojen välillä.
Kun Kakko sai tilaisuuden pelata MM-kisoissa, hän otti tarjouksen vastaan. Ja näyttöpaikka on hyvä, sillä Kakko pääsi pelaamaan Ruotsia vastaan Suomen ykkösketjussa Arttu Ilomäen ja Toni Rajalan kanssa.
– Kyllä täällä (A-maajoukkueessa) joutuu kamppailemaan kovaa, mutta niin joutui SM-liigassakin, Kakko tuumi ottelun jälkeen Kouvolan jäähallin pukukoppikäytävällä.
Päävalmentaja Jukka Jalonen tietää, että Kakossa on ratkaisupotentiaalia, vaikka turkulainen ottaa A-maajoukkuetasolla vasta ensiaskeleitaan. Jalosen mielestä Kakon peli Ruotsia vastaan oli nousujohteinen.
Oikeassa Jalonen oli. Kakko sai joukkuetovereidensa tapaan jalat liikkeelle kunnolla liikkeelle kolmannessa erässä.
– Aika vaikea peli meiltä, huomasi, että vastus oli kovempi kuin aiemmin, Kakko tuumi.
”Ei peli vielä valmista ole”
Jalonen luetteli ominaisuuksia, joiden ansiosta Kakolla on mahdollisuuksia menestyä Leijonissakin: hyökkäysalueen hyökkäyspeli, pysyminen kiekossa, kamppailupeli, maalia kohti pelaaminen, 1–1-kamppailut, kylmäpäisyys ja voitonhalu.
On siinä yhdelle miehelle hyvää.
– Syöttö tasoitusmaaliimme oli hyvä osoitus taidoista, Jalonen totesi.
Toki Jalonen myönsi, että 18-vuotiaan pelissä on paljon kehitettävääkin. Ja jos ei olisi, sen olisi jo vähän epäreiluakin.
– Hän on kärsivällinen. Sen suhteen ei ole ongelmia, Jalonen tähdensi.
Kakko joutuu vastustajien lisäksi karistamaan harteiltaan peikkoja, jotka ovat jarruttaneet monen lupaavan junnun uraa.
Niitä pirun paineita, hännystelijöitä ja jatkuvaa kyselyjen tulvaa.
Jalonen sanoi, ettei hän ole jutellut tarkemmin Kakon kanssa häntä kohtaavista ulkoisista paineista.
– Hyvin hän on ne asiat käsitellyt, joten ei sikäli mitään ongelmaa. Tämä on hyvää harjoitusta NHL:ään.
”Aikamoisia ihmepoikia”
Suomen hyökkääjä Arttu Ilomäki iloitsi sitä, että hän sai mahdollisuuden jatkaa kauttaan Lukon tippumisen jälkeen. Ilomäki on päässyt paikalle, johon haluaa vielä moni NHL-pelaajakin: jakelemaan passeja laitaa eteenpäin puskevalle Kakolle.
– Ei voi kuin hattua nostaa hänelle. Ja hän kehittyy vielä koko ajan, Ilomäki pyöritteli päätään.
Ilomäki on varsinainen superjunnumagneetti, sillä sai pelata Tapparassa nuoren Patrik Laineen kanssa. Laine ja Kakko ovat erityylisiä pelaajia mutta heitä yhdistää valtava lahjakkuus ja intohimo peliin.
– Molemmat ovat Suomen mitassa aikamoisia ihmepoikia. Hienoa on seurata vierestä.
Ilomäki voi sitten uran jälkeen retostella, että nostin muuten molemmat lahjakkuudet urallaan eteenpäin.
No, ei nyt sentään.
– En tosiaan. Ehkä jollekin kaveriporukalle voi vähän vitsailla.
