Journalismin professori: Mediatalojen länsimaalaisuuden suosiminen voi ruokkia rasismia

Läheisyysperiaate on keskeinen uutiskriteeri. Journalistiikan professori Kaarina Nikusen mukaan kyseinen periaate on kriisiuutisoinnissa ongelmallinen. Esimerkki on karu - raiskaamiset.

– Kun tietyistä maailman kolkista ei tule kuin konfliktiuutisointia, syntyy mielikuva väkivaltaan taipuvaisesta yhteisöstä ja kyvyttömyydestä arkielämään.

– Suomalaisella keskustelussa se näkyy ennakkoluuloina ja käsityksinä - esimerkiksi niin, että osa ihmisistä kokee, että tietyille miehille on luonnollista raiskata naisia, ja että se on biologinen ominaisuus. Toki tähän kuvaan vaikuttavat myös Suomessa tapahtuvat todelliset raiskaukset, kertoo Jyväskylän yliopistossa työskentelevä professori.

"...Siellä ihmiset ovat väkivaltaisia..."

Nikusen mukaan länsimaihin muun maailman kustannuksella painottuva uutisointi voi ruokkia suomalaisten rasismia.

– Jos ei ole muuta kuvastoa eikä tietoa, niin silloin pelätään tummaihoisia miehiä. Jos meillä ei kerrota arkielämästä tietyistä maailman osista, niin ihmisille muodostuu käsitys, että se on vain sitä konfliktia ja että siellä ihmiset ovat väkivaltaisia sekä kyvyttömiä demokraattiseen elämään.

Professori: Suuripiirteinen uutisointi alentaa ihmisen arvoa

Professori huomauttaa, että eriarvoistava uutisointi uhriuttaa ja luo mahdollisuuden jämäköittää stereotypioita.

– Jos näytetään toistuvasti uhreja etäältä, niin ei heitä ajatella yhtä arvokkaina ihmisinä, joilla on arvokas elämä. Sitä ihmisyyttä ei tunnisteta. Tämä korostuu esimerkiksi useissa Afrikan konfliktien uutisoinnissa. Ihmiset jäävät etäisiksi, jos uhrit ovat uutiskuvissa vain isoa massaa.

– Yhdessä tutkimuksessa paljastui, että suomalaiset yllättyivät siitä, kun BigBrotherissa oli vaihto Zimbabwen kanssa. Katsojat havahtuivat, että sielläkin on viihdettä.

"Beirutin uhreja media ei edes huomannut"

Ulkomaantoimittaja Rauli Virtanen kysyi keskiviikkona Peter Nymanin keskusteluohjelmassa sitä, miksei hiljaista hetkeä vietetä Beirutin ja Bagdadin uhrien muistolle. Nikusen mukaan Pariisi on mahdollisuus katsoa laajemmin.

– On ymmärrettävää, että Pariisi uutisoidaan näyttävästi, mutta myös muualla tapahtuu. Esimerkiksi tämä Beirutin isku.

– Sosiaalisessa mediassa nousi keskustelu siitä, että näitä Beirutin uhreja media ei edes huomannut. Kun kyse on länsimaasta, uutisointi korostuu. Olisi tärkeää, että Pariisin iskujen kautta ihmiset ymmärtäisivät sen, että samanlaisia hirveyksiä tapahtuu muuallakin ja niihin pitäisi kiinnittää huomiota.

Kysyntää hyville uutisille

Nikusen mukaan mediatalojen pitäisikin muistaa kertoa myös ihan tavallisista asioista.

– Kaukaisten maiden kriisejä on aina hyvä kontekstualisoida eli kertoa niiden taustoista ja syistä. Lisäksi on hyvä, jos esimerkiksi Afrikan maista saadaan myös 'hyviä' uutisia ja arjen kuvauksia kuten viihdeohjelmia sekä elokuvia ja että paikalliset ihmiset voivat kertoa itse elämästään.

Kulttuurierot kärjistyneet

Professori muistuttaa, että eri väestöjen kulttuurierot ovat jatkaneet kärjistymistään. Tuoreiden iskujen jälkeen tullaan nähdään irtopisteiden kerääjiä.

–  9/11:n jälkeen seuraukset ovat olleet dramaattisia. On tehty paljon perusteettomia pidätyksiä ja tarkkailua. Se on kärjistänyt asetelmia eri väestöjen välillä.

– Viime aikojen tapahtumat tulevat vaikuttamaan poliittisiin johtajiin, jotka voivat käyttää tätä tilannetta oman asemansa edistämiseen. Iskut yhdistyvät monen mielessä maahanmuuttoaaltoon. Miten välttää se, että tapahtuneista ei lähdetä syyttämään kaikkia maahanmuuttajia? Nikunen pohtii.