Jari Isometsä huuli pyöreänä norjalaishirmun ME-hiihdosta – muistelee omaa kokemustaan ruotsinlaivan kannella: "Siinähän kävi känniset huutelemassa ja juttelemassa"

Anders Aukland rikkoi viikonloppuna maailmanennäyksen hiihdettyään lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan 700 kilometriä. MTV Urheilun asiantuntija Jari Isometsä pitää entisen kilpakumppaninsa suoritusta vaativana erityisesti henkisesti.

Aukland lähti lauantaiaamuna matkaan osana kolmihenkistä ryhmää, mutta viimeiset kuusi tuntia ja 90 kilometriä hän hiihti yksinään.

– Kyllä se tuntuu aika absurdilta tempulta. Olen joskus pitkiä lenkkejä tehnyt, mutta että noin pitkä! Tuo vaatii jo tietynlaisen kaverin mielentilan. Onhan se jo jossain vaiheessa ihan järkyttävän tylsää, Isometsä hämmästelee.

– 300 kilometrin kohdalla voi tulla ensimmäisen kerran ajatus, että jokohan tämä riittäisi. Tietysti kun siellä on joku ennätys olemassa, niin sitä lähdetään tavoittelemaan.

Edellinen maailmanennätys oli Henrik Sollien viime keväänä hiihtämä 530 kilometriä. Ennen sitä Aukland hiihti Jörgen-veljensä ja nytkin mukana olleen Joar Thelen kanssa 516 kilometriä.

– Tämä on jotenkin tullut nykyään muotiin, ja varmaan se johtuu osittain siitä, kun pitkän matkan hiihtosarja on tullut niin voimakkaasti esiin. Olihan minun aikanani jo Vasaloppetit, Marcialongat ja muut, mutta silloin ei ollut tällaista kuin nykyään, että ne televisioidaan ja siellä on ihan oma porukkansa, joka hiihtää, Isometsä sanoo ja viittaa Ski Classics -sarjaan, jota Auklandkin on pitkään kiertänyt.

– Tietysti myös sosiaalinen media vaikuttaa siihen, että nämä tulevat ihmisten tietoisuuteen. Näitä tehdään enemmän mainoskikkana kuin niin, että niistä olisi jotain hyötyä seuraavan talven hiihtoja varten. Ihan hyviä tempauksia nämä ovat, että saadaan ihmisiä lukemaan maastohiihdosta ja ihmisen suorituskyvystä. Kyllä tässä varmaan joku päivä tulee sellainenkin hetki, että joku hiihtää 2 000 kilometriä, mutta me emme sitä päivää varmastikaan näe.

Isometsä arvelee, että 700 kilometrin urakkaan on pitänyt valmistautua enemmän henkisesti kuin fyysisesti.

– Ei siihen välttämättä tarvitse hirvittävän pitkään valmistautua. Tietysti pitää varmistaa se, että energiatankit ovat täynnä lähtiessä. Mutta siinähän on huolto koko ajan mukana. Sitten se olisi eri asia, kun olisi tuollainen kisa, jossa vain 100 kilometrin välein saa huoltoa. Silloin siihen pitäisi valmistautua vähän paremmin.

– Nykypäivänä energiajuomista, energiapatukoista ja energiageeleistä saa niin paljon ravintoa suorituksen aikana, että loppujen lopuksi se ei vaadi mitään erityistä valmistautumista fyysiseltä puolelta. Henkistä valmistautumista tarvitaan, että on valmis kestämään sen yksitoikkoisen jumputuksen.

Eväs- ja ruokatauoista huolimatta Aukland piti laturetkensä aikana vähintäänkin kunnioitettavaa vauhtia. Keskinopeus oli 17 kilometriä tunnissa.

– Se ei vain kuulosta kovalta, vaan se on ihan järjettömän kova suoritus. Siihen vaaditaan äärimmäistä kestävyyttä ja pääkopalta sitä, että jaksaa 41 tuntia ja 700 kilometriä hiihtää. Auklandin kohdalla kestävyyttä riittää. Kunhan se saa ruokaa, sehän hiihtää niin pitkään kuin energiaa riittää. Kunto ei lopu.

– Ihmisen suorituskyvyn rajat tulevat vastaan siinä, että välillä ei pysty nukkumaan. Se on varmaan se kynnyskysymys, kun näitä ennätyksiä ruvetaan oikein rikkomaan. Kyllä tässä maailmassa varmasti useampi kaveri pystyy kunnon puolesta hiihtämään tuollaisen matkan, mutta se on toinen asia, kenen pääkoppa kestää.

Isometsä kertoo omaksi pisimmäksi hiihtolenkikseen 123 kilometriä.

– Minulla ei ole sen pidempiä lenkkejä. Tuon mittaisista hiihtolenkeistä ei ole mitään hyötyä, jos harjoittelee normaalia hiihtoa, pikemminkin päinvastoin; saattaa joutua viikon tai kaksi palauttelemaan. Lopputulema harjoittelun kannalta on se, että voi mennä vain huonompaan.

Edellä mainitun hiihtolenkin lisäksi Isometsä muistaa myös toisen, hyvin erityyppisen kestävyyssuorituksen.

– Pisin yhtämittainen suoritus tuli aikoinaan, kun teimme vuosituhannen taitteessa tv-ohjelmaa nimeltä Karpaasi etsii rajojaan. Työnsin tasatyöntöä 9,5-tuntisen laivamatkan Turusta Tukholmaan. Laivan kannella oli juoksumatto, ja minä työnsin siinä tasatyöntöä. Eli hiihdin Turusta Tukholmaan – kesällä.

– Täytyy sanoa, että kyllä se oli helvetin tylsää. Siinä ei maisema vaihtunut, ja kun keskellä yötä työnteli siinä, niin siinähän kävi känniset huutelemassa ja juttelemassa. Se on jäänyt mieleen, mies nauraa makeasti.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja