Voisi ajatella, että vain muutama päivä Tour de Skin kaltaisen rääkin jälkeen hiihtäjä kuin hiihtäjä vasta keräilisi itseään takaisin kisakuntoon. Maailmancupissa sprintin kokonaiskilpailua johtavan Jasmi Joensuun laita on jo toisin.
Joensuun energiatasot pysyivät korkealla seitsemän koitoksen läpi. Täyttä sulamista ei osunut yhdellekään pätkälle. Se on positiivinen uutinen, kun edessä on neljä peräkkäistä maailmancup-viikonloppua ennen kauden tärkeintä hetkeä Trondheimissa.
Toblachissa koitti uran ensimmäinen henkilökohtainen nousu palkintokorokkeelle, kun Joensuu sijoittui vapaan sprintissä toiseksi. Lopputulos oli osoitus omista kyvyistä – ennen muuta Joensuulle itselleen.
– Ensimmäisenä mielessä harmitti se, että Jessie tuli lopussa ohi. Mutta kun pääsin maahan, siinä purkautui aika paljon tunteita. Se oli todistus siitä, että työ on tuottanut tulosta, Joensuu sanoo MTV Urheilulle.
– Aika monesta sprintistä on jäänyt myös nälkää. On ollut mahdollista tehdä kovempaakin tulosta.
LUE MYÖS: Hiihtotähti Johannes Kläbo esiintyi ilman paitaa – kansa närkästyi
Normaalimatkoillakin petranneen Joensuun hiihtämiseen on löytynyt tasaisuutta ja uusi korkeampi perustaso. Noin 11 200 euroa tuottaneen Tourin kokonaiskilpailusta irtosi sija 15, maailmancupissa jälkimmäinen lukema on juuri nyt kymmenes.
Sprinttien karsintavaiheissa aiemminkin loistanut jaksaa nyt myös erävaiheissa uudella tavalla. Se on lähtökohtainen edellytys Joensuun tavoitellessa MM-menestyksen ohella koko sprintticupin voittoa. Sellaista on juhlinut suomalaisista viimeksi Virpi Kuitunen kaudella 2006-2007. Joensuun kantona kaskessa on esimerkiksi Tourilta sivussa ollut Ruotsin sprinttitykki Jonna Sundling.
– Se olisi valtavan suuri saavutus. Se tarkoittaa, että koko kausi pitäisi hiihtää todella kovalla tasolla. Nyt on ollut myös todella paljon sairastumisia, joten se vaatii myös terveenä pysymistä. Se voitto olisi jotain sellaista, mitä en ole ikinä kuvitellut, ja pelkkä johtopaikka on tällä hetkellä selvästi plusmerkkinen juttu. Loppukauden pitää mennä tosi, tosi hyvin ja vähän pitää tulla ylisuorituksiakin, jos halutaan pysyä kärjessä. Kaikkeni teen sen eteen.
Joensuu näkee ominaisuuksiensa riittäneen pärjäämiseen jo pitkään, mutta niiden siirtäminen kilpailusuoritukseen on toinen asia. Sen haasteen parissa urheilija askaroi jatkuvasti, mutta Joensuun tapauksessa tuloksiakin on kertymässä.
– Paljon on tehty vuosien aikana hyvää työtä, jolloin tukijoukko on saatu oikeanlaiseksi. Fysioterapeutit, valmentajat ja psyykkiset valmentajat ovat niin huipputasolla, että on vain minusta kiinni, miten hyvin asiat teen. Mielestäni olen tehnyt asiat laadukkaasti vuodesta toiseen. Nyt se alkaa maksaa itseään takaisin, Joensuu hymyilee.
LUE MYÖS: Therese Johaug silmät lautasina – nyt sai hiihtosuuruuskin häkeltyä
Täyttä käännöstä ajattelussa tai harjoittelussa ei ole tapahtunut. Tämä selviää, kun Joensuulta kysyy, onko joitakin ajatuksia tai periaatteita vastaavasti hylätty uuden tieltä.
– En tykkää sillä tavalla hylätä mitään. Kaikelle on paikkansa, mutta sitten on löydettävä ne omat asiat harjoittelussa. Arvostan sitä, että jotkut näkevät kestävyysharjoittelun vahvasti tuntimäärien kautta. Se on joillekin sopiva ratkaisu. Itselleni ei ole ikinä ollut paras mahdollinen, että mietitään pelkästään niitä harjoitusmääriä. Totta kai nekin ovat silti tällä tasolla korkeita.
– Kun puhutaan siitä, että en välttämättä harjoittele yhtä paljon kuin joku kestävyystyyppinen, kyse on siitä, että panostan laatuun joka treenissä ja joka päivä. Kun harjoitellaan hyvässä tilassa, se vie kuntoa ja lihaksiston tilaa myös eteenpäin.
Huipputuloksen tekemiseen vaikuttavia tekijöitä on itse kunnon lisäksi useita ja ne ovat pienenpieniä.
– Tässä on harjoiteltu niin monta vuotta, että on ollut aikaa löytää ne itselle sopivat asiat. Emme ole myöskään halunneet tehdä valmentajan kanssa harjoittelua liian samanlaiseksi, vaan haluamme jatkuvasti löytää sopivasti pientä uutta ärsykettä kropalle. Mielestäni on hyvä, että harjoittelussa pystyy tekemään pieniä asioita vähän eri tavalla, jolloin se ei puuroudu liiaksi.
Kehon suorituskyvyn rajojen paikantaminen on huippu-urheilijan elämäntyö. Kehittymiseen liittyviä, vastauksia kaipaavia kysymyksiä on lähes loputtomasti. Toisiin ei ole vastauksia juuri nyt, osaan niitä ei ole saatavilla lainkaan.
– Haluaisin tuntea, miltä tuntuu vetää laskuja Kläbona tai vastaavana. Se tekeminen on niin upean näköistä. Tai päästä niihin Sundlingin jalkoihin sinä päivänä, kun se karkaa siinä viimeisessä nousussa. Paljon on pieniä asioita, joita pystyy vielä kehittämään. Se on todella positiivinen asia.