Ilkka Ahtiaisen kommentti: Väyrynen ratsastaa auringonlaskuun – mutta voiko sitä enää tehdä tyylillä?

Kuten tittelilitaniasta voi jo aavistella, Väyrysen pyrky keskustan puheenjohtajaksi on teatteria, ja katsantokannasta riippuu, onko kyse draamasta vai komediasta, kirjoittaa MTV Uutisten toimituspäällikkö Ilkka Ahtiainen.

Keskustan puoluejohdolle tilanteessa ei kuitenkaan ole mitään huvittavaa, ja sama viesti välittyy MTV Uutisten kyselyssä, jossa asiaa kysyttiin puolueen piirihallitusten jäseniltä: Väyrystä ei haluta puheenjohtajakisaan.

Tätä mieltä on 84 prosenttia vastanneista, 9 prosenttia ei osaa sanoa, ja 8 prosenttia ilmoittaa, että haluaisi Väyrysen kisaan. Tämän 8 prosentin keskuudessakaan kyse ei kaikissa tapauksissa ole Väyrysen kannattamisesta. Näin voi päätellä vastauksista, joita keskustalaiset piiripäättäjät ovat kirjoittaneet avoimiin vastauksiinsa: ”että näkisi kannatuksensa”, ”joutava hohkaaminen loppuis”.

MTV Uutisten kyselyyn vastasi 173 keskustan piirihallitusten jäsentä, mikä on 54 prosenttia kaikista.

Mitä Väyryselle tapahtui?

Juonenkäänteitä tässä näytelmässä vielä varmasti riittää, sillä lopullinen välienselvittely nähtäneen vasta Sotkamossa. Siellä puoluekokous ratkaisee, onko Väyrynen vaalikelpoinen. Ja jos on, sitten äänestetään.

Keskustan sisällä on runsaasti sellaista ilmaa, että tarvittaessa Väyrysen osallistuminen pj-kisaan pitää estää vaikka puolueen sääntöjä muuttamalla. Samalla kannattaa kuitenkin muistaa, mitä puolueen pitkäaikainen vaikuttaja Seppo Kääriäinen sanoi MTV:n Uutisextran haastattelussa viikko sitten: ”Puolueen sääntöjä ei pidä muuttaa vähäisten syiden vuoksi. Toivon, että tämän syyn takia sääntöjä ei muuteta.”

Kun Kääriäisen kaltainen keskustaikoni luonnehtii Väyrysen kaltaista keskustaikonia ”vähäiseksi syyksi”, ei pidä kysyä, mitä Kääriäiselle on tapahtunut, vaan mitä on tapahtunut Väyryselle.

Vielä kuusi vuotta sitten Väyrynen oli huipulla. Valtavan kokenut, lukenut ja osaava poliitikko oli tehnyt menestyksekkään presidentinvaalikampanjan keskustan ehdokkaana, vaikka jäikin kolmanneksi. Hän oli retrohahmo, joka kekseliäällä mukikampanjalla liki pelasti veloissa rypeneen keskustan talouden. Väyrysen persoonaan oli ilmestynyt itseironiaa, joka näytti uppoavan yleisöön hyvin.

Nyt näyttää siltä, että uppoamassa on Väyrynen itse. Kilpailevan puolueen perustaminen, siellä ilmenneet johtamis- ja rahakiistat ja sekä julkinen riitely keskustajohdon kanssa ovat jotakin, jota ei suuren puolueen kunniapuheenjohtajalta ja suurten asioiden poliitikolta olisi odottanut.

Väyrysen uskottavuus on murentunut, eikä itseironiasta ole enää tietoakaan. Maallikon on vaikea tajuta, mitä hän voisi saavuttaa haastamalla Juha Sipilän kesäkuun puoluekokouksessa.

Väyrynen voi järjestää näytelmän loppuhuipennuksen Sotkamoon, mutta voittamaan hän ei pysty.