Pelaajauransa viime keväänä historialliseen jääkiekon MM-hopeaan Naisleijonissa päättänyt Venla Hovi työskentelee nykyään kokopäiväisenä valmentajana Jets Hockey Developmentissa Winnipegissä. Hän kertoo MTV Urheilulle lopettamispäätökseensä liittyneistä ajatuksista, vavahduttavista kokemuksistaan nykyisessä työssään ja pitkäaikaisesta unelmastaan, jonka hän on toteuttamassa kesällä Suomessa.
Hovin pelaajaura huipentui harvinaislaatuisella, suorastaan satumaisella tavalla. 2018 hän oli voittamassa Pyeongchangista olympiapronssia ja pelasi jo kuusi tuntia paluulennon laskeutumisen jälkeen Kanadassa yliopistosarjan semifinaaleissa. Kyseinen menestyskausi Manitoban yliopistojoukkueen kanssa päättyi Kanadan yliopistomestaruuteen.
Tätä seurannut uran viimeinen sesonki oli Hovin ainoa ammattilaisena. Tamperelaislähtöinen hyökkääjä pystyi lyömään kaiken likoon urheilijana, kun hän oli aiemmin opiskellut ja tehnyt joskus kahtakin työtä samaan aikaan. Hovi koki kroppansa aiemmasta poiketen koko ajan tuoreeksi, ja sesongista tuli upea: plakkariin napsahti sittemmin kuopatun Kanadan CWHL-ammattilaisliigan mestaruus Calgary Infernossa ja historiallinen MM-hopea Naisleijonissa kotiturnauksessa Espoossa.
– Se oli aika ihmeellinen menestymisputki, uran parhaimmat hetket tulivat ihan siinä loppuvaiheessa. En tule varmaan ikinä käsittämään sitä, mitä hittoa siinä tapahtui, Hovi, 32, sanoo.
Yhdysvaltoja vastaan pelattu MM-finaali oli itsessään hurja draamapläjäys. Suomi teki jatkoajalla maalin, joka kuitenkin hylättiin pitkän videotarkistuksen jälkeen. USA vei mestaruuden rankkareilla, ja seurasi pitkä jälkipyykki, mutta Hoville tapahtuneesta ei jäänyt pikkiriikkisestikään pahaa verta.
– Se, mitä me pystyimme joukkueena tekemään kisoissa kotiyleisön edessä, oli merkittävin saavutus. Ylipäätänsä oli historiallinen tulos päästä finaaliin. Kuinka monesti minäkin olen pelannut urani aikana välierissä ja päätynyt pronssipeliin... Minulla ei ole millään tavalla karvas maku, kun pääsin pelaamaan urani vikan pelin finaalissa. En pysty muuttamaan tuloksia, mutta olen tosi onnekas, että sain olla mukana siinä joukkueessa.
Hovi ilmoitti lopettamisestaan MM-finaalia seuranneena aamuna, mutta päätöksen hän oli tehnyt jo hyvissä ajoin ennen kyseisiä kisoja, joihin hän oli satsannut paljon. Aiemminkin uransa päättämistä puntaroinut Hovi tiesi jo kauden aloittaessaan sen jäävän viimeiseksi sesongikseen.
– Lopettamispäätös tuli ihan luonnostaan. vaikka sekin oli mielessä, että pystyn vieläkin kehittymään pelaajana. Se olotila ei ikinä hävinnyt, mutta jokin sanoi itselleni, että tämä on se vika kausi. Kuulostaa jotenkin unelmalopetukselta, että oma keho ja mieli vain sanovat, että tämä on tässä, nauti tästä vuodesta ja sitten pelihommat loppuvat.
– En ole katunut yhtään sitä päätöstä. Nautin tosi paljon valmentamisesta, enkä koe kaipuuta pelaamiseen.
Valmennettavina pieniä vasta-alkajia ja NHL-miehiä
Hovi on työskennellyt pelaajauransa jälkeen taitovalmentajana Jets Hockey Developmentissa Winnipegissä ja on puhelinhaastattelun aikana aloittamassa uutta työpäivää. Työpaikka ei ole mikä tahansa: Jets Hockey Development tekee yhteistyötä Winnipeg Jetsin kanssa. Molemmat kuuluvat saman katon alle, ja ne omistaa True North Sports + Entertainment -niminen yritys.
– Olin pelannut Winnipegissä kolme vuotta Manitoban yliopistojoukkueessa ja valmentanut paljon jo peliuran aikana, eritoten taitovalmennusta. Työmahdollisuus tuli vaivihkaa, kun minua kysyttiin tähän. Ajattelin, että täytyyhän sitä kokeilla, kun tulee tällainen mahdollisuus – tämä on hieno ympäristö olla töissä kiekon parissa.
Hovi uurastaa Winnipegissä kaikenikäisten ja -tasoisten pelaajien kanssa sukupuoleen katsomatta. Hän opettaa käytännössä kaikkia pelissä tarvittavia taitoja, muutamia osa-alueita mainiten luistelua, syöttämistä, kiekonhallintaa, laukomista ja pelikäsitystä.
Yhtenä poimintana rännikiekon vastaanottoa harjoitellaan Hovin mukaan liian vähän. Sitä, miten toimitaan, kun pelaaja joutuu poimimaan laitaa pitkin tulevan kiekon.
– Joudut ottamaan rännikiekon kiinni, sitten tulemaan laidasta irti ja sen jälkeen löytämään vielä pelikaverin ja jatkamaan peliä. Tuollaiset pienet jutut ovat niitä, mitä me opetamme, ja tuossa on vain yksi esimerkki.
– Sen sijaan, että hypitään esteiden yli, jäällä on mielestäni paljon hyödyllisempää kehittää asioita, joita pelaajat oikeasti tarvitsevat, kuten luistelupotkussa jalan palautusta mahdollisimman nopeasti, tai tasapainon säilyttämistä ja katseen ylhäällä pitämistä paineen alla. Taitoharjoittelussa kannattaa edetä yksi steppi kerrallaan, jotta perusasiat olisivat hyvin hallinnassa.
Kun alaisuudessa on hyvin eritasoisia pelaajia vasta lajia aloittavista lapsista NHL-miehiin, valmentaja joutuu muokkaamaan opetustapaansa paljon. Toisten pelaajien kanssa lähdetään alkeista, mutta osa on lajiosaamisessaan jo pitkällä.
– Tämä on ehdottomasti vaikein ja hienoin osa-alue minun työtäni. Saatan olla jäällä viisi–kuusivuotiaan kanssa ja esimerkiksi viime kesänä olin jäällä monien pro-miesten ja yliopistonaispelaajien kanssa.
– Osaltaan opetan ihan samoja asioita eri-ikäisille ja -tasoisille pelaajille, mutta se, miten minä opetan niitä, on täysin erilaista. Pitää pystyä muokkaamaan lyhyessä ajassa tosi paljon omaa opetustyyliä, miten pelaajille myös puhuu.
Hovi korostaa, että pelaajat on tarkoitus saada miettimään, missä pelitilanteissa he tarvitsevat opetettuja taitoja, jotteivät ne jäisi vain irrallisiksi harjoiteltaviksi asioiksi.
"Vitsi, kun joku olisi opettanut minulle nämä jutut oikein, kun olin 10"
Hovi iloitsee päästessään auttamaan ja kehittämään pelaajia yksityiskohdissa. Samalla hän huokaisee, ettei hänellä itsellään ollut samanlaisia mahdollisuuksia nuorena.
– Omat oppini lapsena ja nuorena tulivat tasan siitä, että olin vain ulkojäillä tekemässä juttuja. Pidettiin hauskaa ja pelattiin, ei minua kukaan opettanut.
– Opettelin itse laukomista ja muuta, mutta sen olen huomannut, että joku pystyy oppimaan paremmin 10 minuutin valmennuksessa kuin että sinulle sanotaan vain, että ammu näin monta kiekkoa kesän aikana. Totta kai osa on sitä, että tehdään paljon hommia ja ammutaan paljon, mutta se ei ehkä ole oikea lähestymistapa, jos tekniikka on hukassa ja sinä vain yksin ammut, ammut ja ammut.
Hovi oli uransa huipulla Suomen tähtipelaajia ja saavutti MM-hopean ohella kolme MM-pronssia sekä kaksi olympiapronssia. Hän kertoo siihen peilaten vavahduttavan esimerkin, joka osaltaan alleviivaa taitovalmennuksen arvoa.
– Nyt valmentajana olen oppinut ampumaan paremmin, koska minun pomoni on opettanut minua siinä, jotta pystyisin opettamaan valmentamiani pelaajia paremmin. Olen oppinut ampumaan muutamassa minuutissa paremmin kuin mitä opin pelaajana monessa, monessa vuodessa.
– Sitä miettii, että vitsi jos joku olisi opettanut minulle nämä jutut oikein, kun olin vaikka 10. Kuinka paljon olisin nauttinut siitä, että olisin saanut kaikkia pieniä vinkkejä tekemiseen. On niin hieno nähdä nuoria tyttöjä; he osaavat niin nuorena juttuja, mitä itse opin oikeasti reilusti yli kaksikymppisenä, kun aloin löytää videoita netistä. On hienoa nähdä, mitä mahdollisuuksia on ja miten valmennus on kehittynyt vuosien saatossa.
Hovin mielessä on käynyt ajatus, että jos hän olisi saanut yksityiskohtaisempaa opetusta jo nuorempana, hän olisi voinut olla entistäkin kovempi pelaaja. Jossittelemaan hän ei ole kuitenkaan ryhtynyt.
– Jossittelulla ei pääse mihinkään, mutta on kuitenkin hauska nähdä, että on ihmisiä, jotka osaavat opettaa niitä asioita. He näkevät tekemisessäsi saman tien jonkin kehityskohteen, ja pystyt valmennuksen avulla kehittymään tosi lyhyessäkin ajassa.
Oma jääkiekkoleiri Suomeen
Hovi on nyt toteuttamassa pitkäaikaista unelmaansa ja tuomassa osaamistaan myös nuorten suomalaispelaajien avuksi. Hän järjestää kesäkuun puolivälissä Kangasalan jäähallissa kolmipäiväisen oman jääkiekkoleirinsä, joka on tarkoitettu nuorille tytöille ja pojille.
– Olen miettinyt, mistä olen itse tullut. Pelasin Suomen maajoukkueessa, olen ollut tosi ylpeä omasta taustastani ja kotimaastani, ja haluan kehittää suomalaista tyttö- sekä poikakiekkoa. Olen oppinut niin paljon juttuja, mitä haluaisin tuoda takaisin Suomeen. Jos pystyn opettamaan leirillä muutamalle edes yhden jutun, jonka he oppivat teknisesti ja josta he saavat lisää motivaatiota harjoitteluun, olen silloin ainakin osittain pystynyt auttamaan suomalaista jääkiekkoa.
Hovin jääkiekkoleirin painopisteinä ovat laukominen, luisteleminen ja jooga.
– Valitsin luistelun ja laukaisun sen takia, että ne ovat minusta yhdet tärkeimmistä osa-alueista jääkiekossa. Tiedän, että minun leirilleni tulee varmasti paljon tyttöjä, ja laukaisu on ihan varmasti yksi asia, mitä täytyy kehittää – yksi vaikeimmista osa-alueista kaikille. Luistelu on puolestaan minulle mieluisinta. Tykkään tosi paljon opettaa luistelua, ja siitä saa tosi hauskoja treenejä aikaiseksi.
Jooga on leirillä mukana mieltä ja kehoa huoltavina oheisharjoitteina.
– Jooga tuli minun peliurani aikana mukaan, kun olin teini-iässä treenannut hirveitä määriä. Silloin fysiikkavalmennus oli mitä oli, treenattiin aina vain kovaa ja aina piti olla poikki. Haluan opettaa jo nuoresta pitäen pelaajille, miten tärkeää on pitää omasta kehosta huolta ja miten sitä kautta pystyy välttymään monilta loukkaantumisilta, joita itse kävin uran aikana läpi. Meni monia vuosia, että sain kehon sellaiseen tasapainoon, että pystyin harjoittelemaan kunnolla. Toivon, että tätä opetettaisiin pelaajille enemmän.
Hovilla jooga kuuluu arkirutiineihin myös nykyään valmentajana.
– Se vaikuttaa niin paljon omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiini. Se on auttanut minua niin monella osa-alueella.
"Tulevaisuus on tyttö- ja naiskiekossa"
Hovi tiedotti tulevasta jääkiekkoleiristään vastikään sosiaalisessa mediassa. Hän kertoo saaneensa jo innostunutta palautetta vanhoilta pelikavereiltaan sekä tyttöpelaajien vanhemmilta.
– Ilmoittautumisia on tullut ihan hyvin, mutta vielä mahtuu porukkaan mukaan. Minusta olisi tosi siistiä saada etenkin lisää poikia leirille. Ehkä Suomessa on vielä vieras ajatus, että nainen valmentaa poikia, mutta päätyössäni Kanadassa valmennan 80-prosenttisesti poikia ja välillä miehiä, Hovi sanoo ja jatkaa:
– Haluan saada turhan erittelyn pois, sillä mitä väliä sillä on, valmentaako mies naisia vai nainen miehiä. Teen tätä kokopäiväisesti ja ammattimaisesti työkseni, ja uskon, että pystyn tarjoamaan leirillä kaikille pelaajille mahdollisuuden kehittyä. Minusta olisi tosi kiva nähdä, että kiinnostusta tulisi myös poikien puolelta.
Kiinnostuksesta puheen ollen naiskiekon ympärillä on kajastanut Suomessa aiempaa positiivisempia merkkejä. Naisleijonista tuli viime keväänä huimissa kotikisoissa kuuma puheenaihe.
– Olen tosi iloinen siitä, että ollaan menty steppejä eteenpäin. Pystyimme kotikisoissa näyttämään sitä, miten hyvää jääkiekkoa naiset pelaavat tällä hetkellä. Palaute oli tosi positiivista.
– Minun mielestäni on lisäksi tosi iso juttu, että monet lopettaneet pelaajat pysyvät jääkiekossa ja heille löytyy valmennustöitä. Suomessa Naisten Liigassa on jo kokopäiväisiä valmentajapaikkoja ja monet valmentajista ovat naisia. Linda Välimäki tulee valmentamaan Ilveksen naisia, Saara Niemi on HIFK:ssa, ja muitakin naisvalmentajia on siellä. Se tekee isossa kuvassa ison eron, että tämä ei ole vain miesten juttu.
Hovi toteaa kuitenkin ääneen, että Pohjois-Amerikassa mennään huomattavasti suuremmissa sfääreissä.
– Nyt olen järjestämässä Winnipegissä ilmaistapahtuman, jossa juhlitaan lätkän tasa-arvoa, kutsun tyttöjä taitopäivään ja treenaamme salilla. Tuollaiset tapahtumat täyttyvät minuutissa ja saisin sellaiseen päivään tulemaan satoja pelaajia. Sitä samaa pelaajamäärää ei Suomessa ole.
Vaikka naiskiekon asema on Suomessa noussut, töitä vielä piisaa.
– Tulevaisuus on tyttö- ja naiskiekossa. Harrastajamäärät tulevat vain kasvamaan seuraavina vuosina. Sitä kannattaa monen seuran miettiä, ja ottaa siitä kaikki hyöty ja ilo irti, että laji tulee kasvamaan vielä hirveästi ja kehittymään tosi paljon, Hovi summaa.
