Hoitajat puolustautuvat: Omaiset unohtavat käydä, kärkkyvät perintöä ja syyttävät hoitajia
Hoitaja kehottaa omaisia käymään useammin katsomassa läheisiään. Kuvituskuva.Colourbox.com
Julkaistu 22.01.2013 10:40(Päivitetty 22.01.2013 12:40)
Viime aikaiseen uutisointiin liittyen Studio55.fi kysyi lukijoiltaan, ovatko he törmänneet epäkohtiin vanhustenhoidossa. Vastauksia tuli myös hoitajilta, jotka muistuttivat, että tarinoilla on aina kaksi puolta.
Studio55.fin kysely vanhustenhuollosta keräsi vastauksia myös kokeneilta hoitajilta, jotka kertoivat järkyttyneensä huonosta hoidosta käytävästä keskustelusta. Muutama hoitaja huomautti, että kurjaan kohteluun syyllistyvät myös omaiset, jotka eivät esimerkiksi osallistu läheistensä hoitoon.
Omaiset eivät tunne vanhuutta
"Olen tehnyt kohta 10 vuotta töitä vanhusten parissa ja uskomattomilta kuulostavat kaikki väitteet, mitä on julkisesti esitetty.
Omaisten pitäisi tuntea vanhuuteen liittyvät ongelmat ja muutokset, jotka liittyvät esimerkiksi tuohon syömättömyyteen, eikä etsiä syyllistä vaikkapa laihtumiseen.
Usein omaiset jättävät muistamatta vanhusta, unohtavat, ja vanhus kuolee vanhuuteen. On tullut esiin, että jo hoitolaitoksen tiloissa on oltu jakelemassa, kuka ottaa minkäkin puseron."
Jaana
Kuvituskuva.
Omaisilla huono omatunto – syyttävät hoitajia
"Olen eläkkeellä oleva apuhoitaja ja olen seurannut järkyttyneenä keskusteluja vanhustenhoidosta. Itse olin 15 viimeistä vuotta vanhusten hoitajana, ja en voi uskoa, että kaikki mitä kirjoitetaan, olisi totta.
Sinä aikana, mitä minä olen ollut vanhushoitajana, ei tuollaista ole tapahtunut. Vanhukset saivat kylliksi ruokaa, mutta monet heistä olivat huonoja syömään. Eräälle mummolle, 86-vuotiaalle, teetettiin uudet tekohampaatkin, kun edelliset eivät pysyneet suussa. Mutta kun hän meni syömään, hän otti ne aina pois, joko huoneen pöydälle tai esiliinan taskuun.
Omaiset käyvät vanhuksiaan katsomassa todella harvoin kun tietävät, että he ovat vanhusten talossa valvovan silmän alla. Omaisilla on monesti huono omatunto vanhuksistaan, ja sitten syyttelevät hoitajia.
Erästäkin kuolevaa mummoa tuli katsomaan siskontyttö lähiomaisena ja ihmetteli: "Mitä he ovat sinulle tehneet, kun olet niin harmaantunut? Viimeksi kun sinut näin, oli sinulla kaunis tumma tukka." Hänellä oli asianajaja mukana, että mummo olisi tehnyt testamentin yksin hänelle.
Selvisi, että siskontyttö oli viimeksi käynyt mummoa katsomassa 10 vuotta sitten.
Kuvituskuva.Colourbox.com
On ollut mummoja, jotka on pesty ja puunattu aamulla, mutta vierastunnilla on ollut jo kurat housussa. Kaikki pestiin ja hoidettiin heti, mutta jos siihen "saumaan" sitten osuivat omaiset, tietenkin he luulivat, että ne ovat olleet aamusta tai jopa yöstä alkaen.
Oli vanhuksia jotka "makasivat" soittokellon päällä, ja kuitenkaan ei mitään hätää, he olivat seurankipeitä. Mutta ei hoitolaitoksissa ole aikaa istua yhden vanhuksen luona pitkään, valitettavasti.
Ulkoilua harrastettiin vanhusten voimien mukaan, mutta sekin oli joillekin vanhuksille liikaa. Ne, jotka kynnelle kykenivät, saivat olla terassilla. Talvella se oli mahdotonta. Omaiset saivat kyllä ulkoiluttaa ja houkutella vanhuksiaan ulkoilemaan.
Toivomus oli aina, että omaiset kävisivät vanhuksiaan katsomassa ja vaikka hoitamassa useammin, jos lähellä asuisivat. Käykää vanhuksianne katsomassa, ja tapailkaa hoitajiakin. Älkää kyräilkö, vaan menkää juttelemaan hoitajille.
Vanhukset voivat olla kiukkuisia ja ikävöidä omaisiaan, sekä valittaa hoitajista, vaikka ei olisi aihetta.Sen tiedän omasta 94-vuotiaasta isästäni, joka on hoitokodissa ja on todella ilkeä hoitajille."
Anjaara46
Kutsumustyö ei sovi kaikille
"Olen lähihoitaja ja olen työskennellyt palvelukodissa, jossa on huonokuntoisia asukkaita kuten vuodepotilaita. En voi väittää, että vanhushuolto on hyvää Suomessa, mutta minulla on hyviä kokemuksia siitä.
Kuvituskuva.
On ollut ikävää lukea, että Suomessa ei osata kohdella vanhuksia oikein. Tämä johtuu yleensä huonosta organisaatiosta sekä hoitajista. Kuka vaan ei sovi hoitamaan vanhuksia ja pesemään heidän kakkapyllyjä. Tämä on kutsumustyö.
On meilläkin ollut huonoja puolia: vähäinen hoitajamäärä. Talossamme oli lainmäärätty hoitajamäärä ja suurin osa heistä oli koulutettuja, loput opiskelijoita. Silti oli aina kiire. Kiireessä tulee enemmän huolimattomuutta ja itselle huono omatunto, kun ei ole saanut jotain tehtävää hoidettua ajallaan.
Näistä puutteista huolimatta joka työpäivän jälkeen oli hyvä olo, sillä vanhukset ja omaiset kiittivät hyvästä hoidosta. Eräs ilta olin laittamassa asukasta nukkumaan, kun hän sanoi minulle olevansa onnellinen, kun saa viettää täällä viimeiset vuotensa."
