Viime päivät ilmatilaa on hallinnut vanhustenhoidon ongelmat, mutta kaikki ei kuitenkaan ole yhtä epäkohtaa. Tämä artikkeli kertoo ensi kuussa 100 vuotta täyttävästä Elsa Sarvelasta, sotaveteraanista ja lotasta, sekä hänen asuinpaikastaan, jota hoivakodiksikin kutsutaan. Tyttärentytär pitää Sarvelan kotia kympin arvoisena.
– Mummuni on ihana ja rakas ihminen. Yksi elämäni peruspilareista, kertoo tamperelainen Tiina-Liisa Vehkalahti.
Elsa Sarvela on asunut Lahdensivun kodissa nyt noin 1,5 vuotta. Kyseessä on tehostettua ympärivuorokautista palveluasumista antava yksikkö, jonka omistaa Tampereen Naisyhdistys ry.
Viime aikoina on puhuttu paljon hoivan epäkohdista – ilmeisesti mummusi paikassa sellaisia ei löydy?
– Ei löydy. Ja tämän sanon todella vilpittömästi ja suurella sydämellä. Meidän suvustamme mummua käy katsomassa joku lähes päivittäin, ja olen aivan varma, että olisimme havainneet epäkohtia, jos sellaisia olisi.
"Henkilökunnan lämpö ja ammattitaito"
Kysyttäessä, miksi Lahdensivun koti on niin hyvä, vastaus ei tunnu loppuvan.
– Henkilökunnan lämpö ja ammattitaito, heidän kykynsä olla läsnä, koskettamisen taito.
Vehkalahden mukaan henkilökunnalla on aina aikaa omaisille ja he kertovat kysymättäkin kuulumisia.
– Jos mummun voinnissa tapahtuu muutoksia tai on muuta informoitavaa, omaisiin otetaan heti yhteyttä. Osastolla ei ole salailun ilmapiiriä, vaan kaikista asioista pystyy puhumaan ja kysymään.


