HJK:n päävalmentaja Toni Koskela on johdattanut joukkonsa kahteen perättäiseen jalkapallon Suomen mestaruuteen, mutta kunnianhimoinen luotsi näkee pelillisesti kohennettavaa olevan vielä paljon. Esimerkiksi eurokentillä pelillinen vaatimustaso nousee poikkeuksetta korkealle tasolle.
Kun työskentelet vain 38-vuotiaana Suomen suurimman ja menestyksekkäimmän jalkapalloseuran päävalmentajana, olet luonnollisesti jatkuvasti kovassa paikassa – ja myös poikkeuksellisen kirkkaassa valokeilassa. Kylmähermoisena joskin välillä myös tulisieluisenakin luonteena tunnettu Koskela on hallinnut pestissään hermonsa mallikkaasti. Helsinkiläisseuran intohimoiset kannattajat eivät epäröi osoittaa tarvittaessa mieltään julkisesti lehtereillä suorasanaisesti, mikäli ryhmän peliesitykset eivät miellytä. Näin kävi kertaalleen viime kaudella.
– HJK on, muutkin palloilulajit huomioon ottaen, Suomen ainoita paikkoja, jossa pelkkä voittaminen ei riitä, vaan se pitää tehdä näyttävästi. Ajattelen, että paineetkin pitää ansaita. Mitä isommassa paikassa olet, sitä suuremmat odotukset ja isomman suurennuslasin kohtaat.
– Tässä työssä pitää osata nauttia odotuksista sekä kilpailusta, ja toisaalta kokemus auttaa myös käsittelemään asioita. Kaikkea ulkoista on mahdoton tietysti sulkea ulkopuolelle, mutta tärkeintä on luottaa omaan tekemiseen ja ympärillä oleviin ihmisiin, HJK:n päävalmentaja Toni Koskela painottaa.
LUE MYÖS: HJK hankki maajoukkuevahdin skottijätti Celticistä
Konferenssiliigan lohkovaiheessa HJK sai tuta kärkivastustajiensa kovuuden. Lukemat olivat jopa tylyjä, tilastojen perusteella jopa liiankin tylyjä pelitapahtumiin nähden. Yhtä kaikki, Koskela tiedostaa tarkasti, missä asioissa ryhmän on parannettava ensi kaudella eurokentillä.
– Eurokentillä luonnollisesti rima nousee kaikessa tekemisessä, myös puolustamisen osalta. Se, mikä Veikkausliigassa riittää pallon saamiseksi, ei ole enää edes puolustusteko Euroopassa. Puolustamisen intensiteettimme on oltava jatkossa selvästi korkealuokkaisempaa – niin yksilö- kuin kollektiivitasolla. Riippumatta puolustuskorkeudesta, emme lohkovaiheen otteluissa pystyneet antamaan pallolliselle pelaajalle riittävästi painetta. Tilastotkin tukevat tätä näkemystä kiistattomasti, olimme yksi kilpailun heikoimmista joukkueista puolustamaan vastustajan pallollista pelaajaa, Koskela viittaa historiallisen kilpailun alkulohkon otteluihin.


