Metsässä puut vilistivät ohi, motocrosspyörän vauhti nosti adrenaliinit huippuunsa. Jälleen uusi kumpare edessä ja Hiski Lundén väänsi lisää kaasua ja valmistautui hyppyyn. Se jäi hänen viimeisekseen.
Lundén tunsi olevansa kuolematon, ja harrasti kaikkea sellaista, mihin liittyi vauhtia. Tällä kertaa hänen allaan oli kaksitahtinen 125-kuutioinen Honda CR 125. Se oli vuoden 2006 malli.
Nokian motocrossradalla ystäviensä kanssa ollut Lundén käänsi liikaa kaasua.
– Minulla oli koko ajan sellainen olo, että olen kuolematon. Itsesuojeluvaistoa olisi pitänyt olla enemmän, niin en olisi ajanut niin lujaa. En tiennyt, että toisella puolella oli huoltotie.
Mukana oli myös huonoa sattumaa. Hypystä tuli liian pitkä ja pyörä kuskeineen lensi alastulon ohi.
– Tulin kyllä alas renkaille, mutta maasto oli liian pehmeä ja iskunvaimentimet painuivat niin alas, ettei selkä kestänyt tömäystä.
Hän lensi ojaan niin pitkälle, etteivät ystävät löytäneet häntä. Siellä maatessaan hän tajusi, että oli halvaantunut. 21-vuotiaan nuoren jalat eivät enää liikkuneet.
Huumorilla mennään tästäkin läpi
Sairaalassa toipilaalla oli suurin huoli läheisistä. Siitä, miten he selviävät ja kestävät hänen halvaantumisensa ja mitä ajattelevat hänestä uudessa tilanteessa? Silloinen tyttöystävä istui vierellä joka päivä.
– Hän antoi kaikkensa. Sanoin jo sairaalassa hänelle, että menen huumorilla tästä läpi. Se on pakokeinoni. En jaksa ajatella, että kävi niin ja näin, Lundén sanoo.
