Teemu, 20, päätyi loppuiäkseen pyörätuoliin, kun humalainen juhannusajelu rysähti puuhun – "Kun sen tajusin, itkin enemmän kuin koskaan ennen"

5:59
Videolla Teemu kertoo kohtalokkaasta turmasta.

Oli vuosi 2017 ja Teemu Meriläinen oli kavereiden kanssa juhlimassa juhannusta. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän humalassa. Jossain vaiheessa joku sai idean autoajelusta. Humalainen kurvailu metsäteillä päättyi puuhun ja Teemu Meriläinen pyörätuoliin, hyvin todennäköisesti koko loppuelämänsä ajaksi.

Ajelulle lähdettäessä auto oli ollut täynnä ihmisiä ja turmassa olisi voinut käydä vieläkin huonommin. Kesken matkan vaihdettiin kuitenkin kuskia ja samalla kaksi kyydissä ollutta nuorta lähti takaisin kävellen.

Autoon jäivät takapenkillä istunut Teemu Meriläinen, hänen ratin taakse siirtynyt tyttöystävänsä ja apukuskin paikalla istunut kaveri. Paluumatkaa hiekkatiellä ehdittiin ajaa jonkun matkaa ennen kuin rysähti.

– Oli sellainen hämärä kesäilta ja vastaan tuli y-risteys. Me ajettiin suoraan metsään ja törmättiin puuhun. Ilmeisesti auton perä oli noussut ilmaan. Ja oliko katto osunut puuhun vai mitä, mutta se meni ryttyyn siitä kohdasta mistä minä istuin, nyt 20-vuotias Meriläinen kertaa MTV:n Viiden Jälkeen -ohjelman haastattelussa.

Neljä niskanikamaa murtui

Kaikki autossa olleet loukkaantuivat turmassa. Pahimmat vammat sai Meriläinen, joka vammautui selästään niin vakavasti, ettei todennäköisesti tule koskaan enää kävelemään.

– Olin itse kuskin takana istumassa ja katto meni just mun kohdalta ryttyyn. Reisi ja lantio murtuivat, päähän tuli 10 senttiä pitkä arpi ja huuli repesi.

– Niskasta murtui neljä niskanikamaa. Yksi niistä meni kokonaan palasiksi ja niskassa on titaania tukemassa sitä. Hermoyhteydet menivät poikki sen nikaman kohdalla.

Turmapaikalta Meriläinen lennätettiin helikopterilla sairaalaan Kuopioon, missä pidettiin viikko lääkekoomassa. Sieltä hänet vietiin Tampereelle Taysiin tehohoitoon. Siellä Meriläinen heräsi ensimmäistä kertaa viikon jälkeen.

– Muistan vain, että avasin silmät ja mietin, että mihin ihmeeseen olen joutunut. Oli tosi hyvää unta ja ajattelin, että olen varmaan sammunut bileissä. Muistan vain sen verran, että pistin vyöt kiinni ja sitten heräsin Tampereella.

Meriläinen ei pystynyt puhumaan eikä liikkumaan

Todellisuus alkoi valjeta, kun ympärillä hyöri lääkäreitä ja Meriläinen huomasi, ettei pystynyt puhumaan eikä liikkumaan.

– Mietin, että mitä ihmettä on tapahtunut, että minne olen joutunut. Sitten lääkärit lukivat huulilta mitä yritin sanoa, ja kertoivat, että olen teho-osastolla, koska olin ollut auto-onnettomuudessa.

Lääkärit kertoivat, että Meriläisen tyttöystävä oli myös sairaalahoidossa mutta toisessa kaupungissa. Meriläinen ei edelleenkään pystynyt kunnolla ymmärtämään tilanteen vakavuutta.

– Naureskelin siinä, että vituiksi meni. Olin varmaan niin lääkkeissä, ettei mulla ollut mitään tietoa, mitä oikeasti oli tapahtunut. Ei ollut käsitystä edes, etten pysty liikkumaan enkä puhumaan.

"Itkin enemmän kuin koskaan ennen"

Teho-osastolla meni kuukauden päivät. Tilanne alkoi valjeta pikku hiljaa, mutta muistikuvat olivat edelleen hatarat.

– Sitten otettiin hengityskone pois. Viimeisillä voimilla millä pystyin puhumaan, soitin ensimmäiseksi tyttöystävälle, että olen hengissä. Viikon päästä osastolla sain jo tavata kavereita ja tyttöystävän ensimmäisen kerran.

Meriläistä kuntoutettiin 3-4 kuukauden ajan. Tuona aikana hänelle valkeni, että kotiin lähdettäisiin pyörätuolissa.

– Vielä pari kuukautta kolarin jälkeen vielä ajattelin, että lähden kävelemään sairaalasta kotiin. Mutta pikku hiljaa tajusin enemmän ja enemmän, mikä tilanne oikeasti on. Sain totutella ajatukseen, että jään mahdollisesti pyörätuoliin loppuelämäkseni.

– Kun sen tajusin, itkin enemmän kuin koskaan ennen olin itkenyt. Tuntui niin pahalta. Tuntui, että elämä meni kokonaan alta ja mietin, miten kukaan pystyy enää hyväksymään minua, kun olen pyörätuolissa.

"Elämällä pitäisi tehdä jotain"

Kuntoutuksen jälkeen mies ehti asua kotona äidin luona vuoden verran. Meriläisellä oli opiskelupaikka rakennusalalle, mutta se ei enää ollut vaihtoehto.

– Aloin miettiä, että elämällä pitäisi tehdä jotain.

– Seuraavana kesänä muutettiin tyttöystävän kanssa yhteen. Syksyllä hain koulupaikkaa ja pääsin.

Nyt Meriläinen opiskelee toista vuotta merkonomiksi. Lisäksi hän auttaa muita toimimalla kokemusasiantuntijana muun muassa Liikenneturvalla ja on perustanut sitä varten oman yrityksen.

"Kolarista ei ole ketään syyttämistä"

Turma-autoa ajoi Meriläisen tyttöystävä, jonka kanssa suhde on säilynyt. Tyttöystävä loukkaantui myös vakavasti, mutta on toipunut. Meriläinen sen sijaan istuu edelleen pyörätuolissa, mutta ei tunne katkeruutta tai halua syyttelyyn.

– Sanoisin, että varmaan tyttöystävällä henkinen toipuminen ollut kaikkein rankinta. Olen sanonut kaikille, että kaikki on ihan ok.

– Ei tässä kukaan kanna kaunaa. Kolarista ei ole ketään syyttämistä. Kaikkihan me mentiin autoon vapaaehtoisesti. Kukaan ei pakottanut ketään.

Vain yksi kappale elämän kirjassa

Onnettomuudesta on kulunut nyt vähän yli kolme vuotta ja Meriläinen kuulostaa siltä, että hän on saanut ajatuksensa kasaan.

– Ajattelen, että elämä on vähän kuin kirja ja tämä on yksi kappale. Kaikille tapahtuu jotain ja meille tapahtui tällaista. Tämä on vähän isompi juttu kuin yleensä, mutta hengissä ollaan ja mennään eteenpäin.

Meriläinen on huomannut, ettei pyörätuolikaan ole este. Osa kavereista lähti, mutta ne jotka jäivät, ovat tehneet selväksi, ettei pyörätuoli ole mikään este ystävyydessä.

– Tietyt ihmiset jäivät ja näyttivät, että heidän kannaltaan kaikki on ok eikä mikään ole muuttunut.

– Silloin aluksi, jos oltiin menossa vaikka uimaan ajattelin, etten voi tulla mukaan, kun se on niin hankalaa. Mutta he sanoivat, että ei ole ongelmaa ja ottivat minut mukaan. Ja nyt minulla on oma tila-auto, jolla ajellaan ja käydään yhdessä kaupungilla ja muuta.

Erityiskiitoksen saa kuitenkin oma rakas.

–Tyttöystävä on ollut isossa roolissa, kun on tehnyt mieli luovuttaa. Tyttöystävä on tsempannut ja sanonut, että ei! Hän on ollut se, mikä vie eteenpäin.

Saksanpaimenkoira Max tuo itsenäisyyttä

Arjessa Meriläistä auttaa avustaja monissa päivittäisissä toimissa.

– Avustaja auttaa perusjutuissa. Kahvia en pysty itse keittelemään. Pystyn kyllä syömään itse ja hampaat pesemään, käyttämään tietokonetta ja kännykkää, mutta isommissa jutuissa on joku auttamassa.

Elämää ilahduttaa myös perheeseen vuosi sitten hankittu saksanpaimenkoira Max, josta ollaan kouluttamassa Meriläiselle avustajakoiraa.

Vaikka koulutus on vielä kesken Maxista on jo iso apu ja turva.

– Jos esimerkiksi pudotan puhelimen, Max tuo sen tai käskystä vaikka kaukosäätimen tai vettä. Se laittaa ovia kiinni ja aukoo ovet. Pistää pyörätuolin jarrut päälle ja jos käsi jää jumiin, Max tulee auttamaan. Ei ole varmaan mitään, mitä ei koiralle voisi opettaa.

– Max tuo sellaista omaa itsenäisyyttä, että pystyn olemaan kotona ilman muita ihmisiä. Pärjään yksin, mutta jos tulee joku hätä, Max auttaa minua. Jos vaikka olen kaatumassa pyörätuolilla, Max auttaa pystyyn. Se on iso apu.

Meriläisellä on selvä viesti alkoholin kanssa läträäville nuorille: käyttäkää järkeä.

– Tuntui pahalta, kun luin Nokian kolarista. Siltä ja monelta muultakin oltaisiin voitu välttyä. Nuorten kuolemia ja kolareita ja kännissä ajamisia tapahtuu aika paljon, ne ovat ihan turhia. Käyttäkää järkeä liikenteessä!

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja