Teemu Meriläinen nousi kavereiden kanssa autoon kesken kosteiden juhannusjuhlien vuonna 2017. Sen vuoksi hän kävele enää koskaan. Elämisenkin hän on joutunut opettelemaan uusiksi – hengittämisestä alkaen.
Nuorten liikennekäyttäytymisen riskialttiudesta puhutaan yleisellä tasolla melko paljon, mutta puhe ei ole pelkästään puhetta.
Liikenneturvan tilastoissa nuoret ovat todellisuudessakin yliedustettuja. Näiden tilastojen mukaan joka kolmas tieliikenteessä vahingoittunut on nuori.
Yksi heistä on Teemu Meriläinen.
Kesäkuussa 2017 Meriläinen juhli juhannusta yhdessä ystäviensä kanssa. Hän oli tuolloin 16-vuotias.
Ilta eteni hänen mukaansa tavanomaisesti, mutta yöllä käynnistyi tapahtumaketju, jonka johdosta Meriläinen ei tule kävelemään enää koskaan.
Illan aikana yksi Meriläisen kavereista oli saanut idean yöllisestä autoajelusta metsätiellä.
Meriläinen, hänen tyttöystävänsä ja kolme kaveria lähtivät mukaan. Joukkio nousi autoon. Kaveri tarttui rattiin. Auto oli tyttöystävän mummon.
Meriläinen oli omien sanojensa mukaan hyvin humalassa. Muutkin olivat juoneet vähintään muutamia alkoholiannoksia.
– Olen aina ollut kielteinen humalassa ajamista kohtaan, mutta siinä kunnossa en osannut ajatella vaaraa, Meriläinen pohtii.
Kaverit sanoivat, että kohta sattuu jotakin
Ensin ratissa oli Meriläisen kaveri. Kun vauhti kiihtyi, kaksi kaveria halusivat jäädä kyydistä pois. He sanoivat, että kohta sattuu jotakin.
Kaverit jäivät kyydistä, ja Meriläinen, tyttöystävä sekä kolmas kaveri jatkoivat matkaa niin, että tuolloin 18-vuotias tyttöystävä ajoi.
Matkan olisi voinut jättää keskenkin. Se vaan ei tullut mieleen.
Tyttöystävä ajoi Meriläisen mukaan sata lasissa. Yllättäen metsätie haarautui y-risteyksessä, mutta auto jatkoi suoraan metsään.
Meriläinen ei muista tapahtumia. Auton kyydissä ollut kaveri hälytti paikalle apua.
– Kukaan ei tiedä tarkasti, millainen nopeus meillä oli. Onnettomuus tapahtui noin yhden aikaan yöllä metsässä, eikä silminnäkijöitä ollut.
Sairaalassa selvisi, että Meriläinen mursi ulosajossa 4 niskanikamaansa. Sen ohella lantio ja reisi olivat murtuneet ja selkäydin viottunut pysyvästi.
Kyydissä ollut kaveri oli lentänyt törmäyksessä auton ikkunasta ulos. Häneltä murtui Meriläisen mukaan reisi ja lantio.
Tyttöystäväkin mursi lantionsa viidestä kohdasta. Lisäksi meni reisiluu. Jarrupolkimet upposivat jalkoihin.
Teemun oli lähdettävä nollasta ja opeteltava hengittäminenkin uudestaan
Meriläinen kuljetettiin helikopterilla ensin Joensuun keskussairaalaan, sitten Kuopion yliopistolliseen sairaalaan teho-osastolle ja sieltä vielä Tampereen TAYS:iin.
Meriläisen niska operoitiin ja hän oli viikon koomassa. Kun kuntoutuminen alkoi, kaikki oli opeteltava alusta: niin hengittäminen, puhuminen, syöminen kuin pyörätuolin käyttö.
Hän oli 16-vuotias – ja neliraajahalvaantunut.
Meriläisen mukaan kuntoutumisessa ei ollut muuta tietä kuin päättäväisyys ja harjoittelu. Hän teki hengitysharjoituksia toistuvasti. Puhuminen helpottui, kun vain jaksoi puhua.
Kun Meriläinen lopulta irrotettiin hengityskoneesta, hän sanoi hoitajalle, että hänen on heti soitettava tyttöystävälle. Hän halusi kertoa, että on vielä hengissä.
– Kuukauden aikana ei oltu nähty tai kuultu toisiamme. Ainakin minun osaltani se oli tunteikas puhelu. Tyttöystävä ei aluksi tunnistanut ääntäni, sillä ääneni oli karhea ja erilainen, Meriläinen kuvaa.
Toipuminen on vaatinut sisua
Meriläinen pääsi kuntoutuksesta syksyllä joitain kuukausia tapahtuneen jälkeen ja muutti äitinsä luokse. Aluksi häntä pelotti ja ahdisti kohdata ihmisiä entisestä elämästään.
Meriläinen keräsi sisunsa kuitenkin huomattuaan, ettei pelkkä kotona olo tehnyt hänelle hyvää.
– Ajattelin, etten voi enää jäädä tänne kotiin. Kaikki asiat tapahtuivat samaan tapaan joka päivä: se oli raskasta. Koin, että minun on tehtävä jotain.
Aika kului ja Meriläinen sai pikkuhiljaa rohkeutensa takaisin.
Meriläinen lähtikin kuntoutukseen Helsinkiin. Kun hän palasi, hän tuli ensimmäistä kertaa hänen ja hänen tyttöystävänsä yhteiseen kotiin.
– Seuraavana syksynä eli syksyllä 2018 lähdin ammattistartti- koulutukseen ja nyt olen merkonomikoulutuksessa.
Myöhemmin Meriläiselle ehdotettiin, että hän voisi olla kokemuskouluttaja. Meriläisen opettaja Sanna Lappalainen auttoi häntä perustamaan NY -yrityksen eli hänestä tuli yrittäjä Nuori Yrittäjyys ry:n kautta.
Sen jälkeen Meriläinen on kiertänyt kouluissa puhumassa onnettomuudestaan.
Sama Teemu kuin ennen
Arki sujuu nykyään siten, että Meriläisen tukena on päivisin henkilökohtainen avustaja.
Tyttöystävä toimii omaishoitajana iltaisin ja öisin.
Vakavat vammautumiset ravistelevat läheisimpiä ihmissuhteita. Selviytymiskeinoja on etsittävä – monilla sellaiseksi osoittautuu avoin keskustelu. Niin Meriläisellä ja hänen tyttösystävälläänkin on ollut.
– Monet vammautuneet sanovat, että suhde on päättynyt heti vammautumisen jälkeen. Minusta tuntuu, että meillä tämä on vahvistanut ja kasvattanut meitä ihmisinä.
Tyttöystävä on parantunut fyysisesti melko hyvin, mutta henkinen toipuminen on ollut hitaampaa, ja syyllisyys on painanut häntä.
Meriläinen sanoo, että näkee kuitenkin tilanteessaan paljon hyvää.
– Todennäköisesti mulla on nyt asiat paremmin kuin olisi ollut ilman onnettomuutta. Minulla on yritys, oma koiranpentu ja asun omillaan: elämässä on kaikki hyvin.
– Haluan menestyä ja näyttää kaikille etten jää pohjamutiin makaamaan. En pidä tätä niin isona asiana kuin muut. Minä olen ihan sama jätkä. Minulla on vain renkaat alla.
Tärkeimmät ystävätkin ovat edelleen Meriläisen arjessa mukana.
– Ystävät ovat opetelleet henkilönosturin käyttöä. Kesällä kun kaverit lähtivät uimaan, sanoin, etten lähde mukaan, kun en voi uida. Kaverit sanoivat, että he nostavat minut autoon. Kaverit eivät ole koskaan jättäneet minua matkasta – siitä olen tosi kiitollinen, Meriläinen sanoo.
Ei traumaa autoilusta
Toisin kuin voisi kuvitella, Meriläiselle ei jäänyt onnettomuudesta autoiluun liittyviä pelkotiloja.
– Autoilusta ei jäänyt onnettomuudessa traumaa. Humalassa ajamista en missään tapauksessa hyväksy ja siksi teen tätä kokemusasiantuntijan työtä, että tällaista ei tapahtuisi muille.
Meriläinen onkin menossa katsomaan omaa autoa, sillä kokemusasiantuntijan keikkapyyntöjä on tullut ympäri Suomen.
Vaikkei hän itse voi ajaa autoa, jonkun muun kuljettamana hän pääsisi omalla tila-autolla kätevästi työkeikoille.
Meriläinen sanoo, että kuntoutus jatkuu läpi hänen elämänsä.
Nyt hän käy viikoittain fysioterapiassa, toimintaterapiassa ja joensuulaisella Energy -kuntosalilla. Kuntosalilla Meriläinen treenaa käsiä, selkää ja ojentajia. Vaikka hänen sormensa eivät liiku, pystyy hän apuvälineiden avulla treenamaan.
Kipuja hänellä on enää harvoin. Alkuvaiheen vahva lääkitys on hiljalleen saatu tiputettua pois.
Teemu ei enää koskaan kävele, mutta sitä ei hänen mielestään kannata kauheasti miettiä.
– Haluan avoimesti puhua onnettomuudestani ja tilanteestani. Eteenpäin mennään. Monet ovat sanoneet, että tarinani on saanut miettimään omia arvoja.
18-vuotiaalla Teemulla on selkeitä tavoitteita tulevalle.
– Tällä hetkellä haaveilen omistusasunnosta, jotta saisin koiralle oman takapihan. Se olisi siistiä.
– Lisäksi haaveilen jonkinlaisesta yrityksestä. Haluan kuitenkin pitää unelmat maantasolla, jotta ne eivät ihan lähde lentoon, hän summaa.
Video: Synnynnäisesti alaraajahalvaantuneella Aleksillakin on päättäväinen asenne: hän tekee pyörätuolillaan hienoja temppuja.
0:50
Lähde: Liikenneturva.fi
Korjaus 9.10 klo 8.47:
Juttuun tarkennettu NY -yrittäjyyden takana oleva yhdistys. Kyseessä on Nuori yrittäjyys ry, joka voidaan lyhentää muotoon NY.