Kun Suomi alkoi autoistua, huolehtivat ajoneuvojen kunnossapidosta ensin harrastajat. Vastuu huolloista ja korjauksista siirtyi kuitenkin nopeasti yrityksille.
Kun ensimmäiset autot saapuivat Suomeen 1900-luvun alussa, käynnistyi myös autoiluun liittyvän kulttuurin rakentuminen. Nyt autoala työllistää suoraan ja välillisesti noin 120 000 henkilöä. Yli 90 prosenttia henkilöliikenteestä ja noin 70 prosenttia tavaroista kulkee kumipyörillä.
Maan talouselämän läheiset suhteet Pietariin ja ensimmäisen maailmansodan aiheuttama teknologian siirto vauhdittivat autoalan kehitystä 1920-luvulle tultaessa. Hevosvetoinen Suomi alkoi autoistua.
Aluksi arvokkaasta kalustosta huolehtivat harrastajat, mutta portaittain huolto- ja korjausvastuu siirtyi yrityksille. Aiemmin itseopiskelulla sekä kirjekursseilla hankittu ammattikoulutus siirtyi oppilaitosten vastuulle aina yliopistotasoa myöten.
Kalustohuollon pitkäaikaisena kouluttajana toimi Puolustusvoimat. Sotilasinsinöörit olivat autoilun alkuvaiheen merkittäviä kouluttajia, kuten sittemmin myös katsastusinsinöörit.
Resurssien puute ja byrokratia jarrutti autoalan koulutuksen kehitystä. Suunnitelmien toteuttamiselle oli aina jokin este.
Pulaa kaikesta
Autoalan kehittyi sotavuosina teknisesti, mutta koulutusjärjestelmä ei pysynyt uudistusten vauhdissa. Toisen maailmansodan jälkeen koulutuksen resurssien niukkuus vaivasi sekä materiaalisia tekijöitä että opettajakuntaa – kaikista työn edellytyksistä oli pula.
Koulutuksen kehitystä koskevilla päätöksillä ei ollut merkitystä, kun niitä ei voitu toteuttaa.
Alan tärkeäksi kouluttajaksi nousi Ammattien Edistämislaitos (sittemmin AEL), jonka tarjoama koulutus keskittyi 1920-luvulla tuolloin uuteen maataloustekniikkaan, myös autojen ja traktorien korjaukseen. Se myös koulutti vuosina 1922–87 kaikki maamme autokoulujen opettajat.
