Sata vuotta sitten maamme polttavimpia puheenaiheita oli tasavallan rajavalvonta. Erityisesti merirajojen valvontaa pidettiin pahasti puutteellisena. Kevättalvella 1920 ehdotettiin, että valvontaa tehostettaisiin ottamalla käyttöön Venäjän laivastolta Suomeen jääneitä moottoriveneitä. Tulli avaa moottoriveneidensä historiaa tiedotteessaan.
Vuonna 1920 Suomen merirajoja valvoivat merivoimat ja Tulli. Merivoimien alukset olivat pääosin venäläisten jättämiä, kun taas Tullin aluskanta koostui 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosina hankituista höyry- ja purjealuksista. Vaikka osaan oli asennettu jälkikäteen apumoottori, eivät ne olleet erityisen nopeita, mikä vaikeutti moottoriveneillä liikkuneiden salakuljettajien nappaamista.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomessa oli valmistettu Venäjän laivastolle liuta erilaisia aluksia. Kun itänaapurimme asevoimat olivat vuonna 1918 vetäytyneet Suomesta, ei kaikkia veneitä oltu vielä ehditty ottamaan käyttöön.
Helmikuussa 1920 laaditussa salaisessa suunnitelmassa esitettiin, että 14 Venäjältä sotasaaliiksi jäänyttä nopeaa moottorivenettä eli ”moottorikaateria” otettaisiin käyttöön rannikkoalueiden valvonnassa.
Suojeluskuntien johto ehdotti, että moottorikaatereilla olisi voitu valvoa kaikkein kriittisimpiä merialueita, kuten Hangon ja Terijoen välistä Suomenlahden rannikkoa sekä merialuetta Kokkolan ja Kristiinankaupungin välillä.
Tehtävänä oli estää ”vallankumouksellisten ja maallemme vihamielisten ainesten yhteyttä Suomen kanssa” ja torjua samalla alkoholijuomien ja muiden tuontikiellon alaisten tavaroiden salakuljetusta. Kumpikin tehtävä nähtiin jokseenkin yhtä tärkeäksi.
