Nyt on koittanut se H-hetki, jolloin Suomi tarvitsee kuin tarvitseekin muiden solidaarisuutta, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti ja monivuotinen kirjeenvaihtaja Helena Petäistö kolumnissaan.
Käviköhän se mielessä silloin, kun Suomi heristeli sormi pystyssä muiden EU-maiden talousvaikeuksille, ja silloin, kun jotkut meillä miettivät lakipykälät luupin alla, pitäisikö Suomen lähteä kaatamaan koko EU:n elpymispaketti? Kaikki ne maat, joita Suomi on vuosien varrella kovistellut, ovat Naton jäsenmaita, ja ne maat päättävät Suomen Nato-jäsenyydestä.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, kuuluu vanha viisaus, joka pätee yhä. Kyllä siitä on vuosien varrella aina joku yrittänyt vienosti muistuttaa, ettei nyt kannattaisi niin hirveästi pullistella, sillä koskaan ei tiedä, milloin Suomi itse tarvitsee muiden apua. Sellaiset varoitukset ovat meillä kaikuneet kuuroille korville jo pitkään.
Kun EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen tuli käymään Helsingissä helmikuun alussa, vakuutti hän heti vierailun alussa, että Suomi voi luottaa EU:n solidaarisuuteen keskellä kiristynyttä turvallisuustilannetta, jossa Venäjä varoittaa Naton laajentumisesta itään. Se oli EU-komissiolta kauniisti sanottu maassa, jossa solidaarisuus-sana muita EU-maita kohtaan on ollut liian usein unohduksissa.
EU:n oma turvalauseke, Lissabonin sopimuksen artikla 42.7, koskee keskinäistä avunantoa. Siinä todetaan, että jos joku jäsenmaa joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenmailla on velvollisuus antaa apua kaikin käytettävissä olevin keinoin. Artiklaa pidetään tulkinnanvaraisena, ja presidentti Sauli Niinistö onkin vaatinut siihen selvennystä.