Helena Petäistön kolumni: Ranskan Macron ei käyttänyt sanaa suomettuminen – mistä koko soppa pääsi oikein syntymään?

Ricardin mukaan Macron kertoi toimittajille, että yksi pöydällä olevista malleista on malli Suomesta, joka ei ole Naton jäsen, mutta on sen kumppanimaa, jolta Nato-jäsenyys ei ole poissuljettu.

Mistä koko soppa pääsi sitten oikein syntymään? Sanotaan, ettei savua ilman tulta, mutta tällä kertaa tulipesäkettä ei löydy Ranskan presidentin sanomisista maanantain lennolla Pariisista Moskovaan.

Macron tietää tarkkaan, mitä suomettumisella tarkoitetaan

Macron on aina ollut tunnettu siitä, että hän on erittäin pedantti ja täsmällinen siinä, mitä sanoo, ja siitä, että hän haluaa aina itse tietää kaikesta kaiken. Päinvastoin kuin monet muut ranskalaispoliitikot hän tietää täsmälleen, mitä suomettumisella tarkoitetaan, eikä ole koskaan käyttänyt sitä sanaa puheissaan ja varoi sen käyttämistä nytkin.

Sen sijaan kansainvälisessä mediassa näkee yhä silloin tällöin suomettumissanaa hyvinkin huolettomasti heitettynä merkitsemässä milloin minkälaista alistumissuhdetta erilaisissa yhteyksissä. Aivan viime päivinä termiä on Ranskassa taas käyttänyt entinen meppi Daniel Cohn-Bendit ja entinen kulttuuriministeri Luc Ferry.

Termin ei ajatella loukkaavan suomalaisia

Suurin osa termiä käyttävistä toimittajista ja poliitikoista ei tunne Suomen historiaa eikä osaa ajatellakaan sen loukkaavan suomalaisia. Tämä tuli jälleen kerran todistetuksi.

Polemiikki alkoi siitä, kun tiistaiaamun New York Times kirjoitti: "Macron kertoi toimittajille ennen tapaamistaan Putinin kanssa, että Ukrainan "suomettuminen" on yksi pöydällä olevista vaihtoehdoista. Termi viittaa siihen, miten kylmän sodan Suomi saattoi pitää itsenäisyytensä vahvan naapurinsa, Neuvostoliiton, kyljessä ehtona tiukka puolueettomuus. Ukrainan "suomettuminen" tarkoittaisi, ettei maa liittyisi koskaan Natoon ja että Venäjä käyttäisi huomattavaa vaikutusvaltaa sen poliittisissa valinnoissa."

Samana aamuna myös ranskalaisen päivälehti Le Figaro kirjoitti:"Moskovan koneessa Macron kertoi muutamien toimittaen edessä, että ajatus Ukrainan "suomettamisesta" oli osa pöydällä olevista asioista." 

Lienee syytä kertoa tässä yhteydessä, että Ranskassa Le Figaroa moititaan usein melkoisesta suurpiirteisyydestä.

Stubb näpäytti Twitterissä

Firenzen Eurooppa-koulun professori, Suomen entinen pääministeri Alexander Stubb luki aamun lehdet ja asiaa tarkistamatta näki tässä sopivan tilaisuuden näpäyttää Ranskan presidenttiä Twitterissä, jossa hänellä on huikeat 373 500 seuraajaa: "Suomettumistermin käyttäminen joko oikeassa kontekstissa tai ei, koetaan loukkaavana Suomen poliittisessa kielenkäytössä. Sitä ovat käyttäneet asiantuntijat ja poliittiset johtajat vuosien saatossa tahallaan tai tahattomasti. Uusissa tilanteissa vanhat termit toimivat harvoin. @EmmanuelMacron".

Siinäpä Macronille sormea heristelevä twiitti, josta tykkäsi 1 500 henkilöä, ja jonka tuuppasi vielä eteenpäin noin 300 lukijaa.

Yksi Stubbin seuraajista, hänen entinen virkaveljensä, teräväsanaisena tunnettu Ruotsin entinen ulkoministeri Carl Bildt tarttui oitis tilaisuuteen ja antoi myös Twitterissä opastusta Macronille.

Nähtävästi Bildt kuitenkin seurasi Macronin Kiovassa tiistai-iltana pidettyä tiedotustilaisuutta, sillä heti sen jälkeen hänen suomettumista koskeva, Macronille kohdistettu twiittinsä häipyi kuin tuhka tuuleen. Stubb sen sijaan ei vaivautunut poistamaan omaansa.

Macron kommentoi painokkaasti

Ukrainan presidentin Volodimir Zelenskyn ja Macronin yhteisessä tiistai-illan tiedotustilaisuudessa Kiovassa kysyi tietotoimisto Bloombergin toimittaja nimittäin Macronilta: "Jos Ukrainan suomettuminen on yksi vaihtoehdoista, mitä Te sillä tarkoitatte?"

Macron aloitti vastauksensa välittömästi poikkeuksellisen painokkaalla täsmennyksellä: "Minä en ole käyttänyt tuota termiä. Ette ole koskaan kuulleet minun puhuvan sellaisesta vertauksesta, sillä Naton ovea ei voi sulkea Suomelta eikä Ruotsilta. En ole koskaan - ja tämä on tärkeä selvennys - en puhuessani toimittajien kanssa enkä Putinin kanssa, ole käyttänyt tuota termiä. Tässä täytyy olla valpas ja selkeä".

Voilà! Voiko asiaa nyt tuota selvemmin tai painokkaammin sanoa? Kaiken kukkuraksi Macron näki syytä olla niin korostetun huolellinen, että hän kieltäytyi täsmennyksessään jopa toistamasta toimittajan käyttämää suomettumissanaa.

Tästä vastauksesta ymmärrettiinkin selvästi joka puolella Eurooppaa, ettei Macron todellakaan ollut käyttänyt suomettumissanaa. Toimittajan kysymyksessä termi oli sen sijaan häpeämättä käytössä. Brittilehti The Guardian raportoi ensimmäisenä siitä, miten Macron kiisti käyttäneensä suomettumissanaa.

Mutta siitä huolimatta saatiin meillä vielä eilen keskiviikkona lukea Ilta-Sanomista sivun kokoinen juttu isolla otsikolla "Stubb näpäytti Macronia suomettumisesta", ja sen jälkeen Ylen Politiikkaradiossa todettiinkin jo itsestäänselvyytenä Macronin käyttäneen suomettumissanaa.

Ilta-Sanomat kertoi suomalaisten tutkijoiden epäilystä, ettei Macron ollut lukenut heidän kirjoittamaansa artikkelia siitä, miksi suomettumista pidetään meillä loukkaavana terminä. WhatsAppissa sateli tuohtuneita kommentteja. Näin asia jäänee meillä elämään niin kuin aikoinaan presidentti Jacques Chiracin tölväisy huonosta suomalaisesta ruoasta. Kuitenkin sillä erolla, että Chiracin moite piti oikeasti paikkansa.

Mitä lennolla sitten sanottiin?

Totta on, että kukaanhan ei ollut kuitenkaan ollut kuulemassa, mitä Macron oikeasti sanoi siellä Moskovan koneessa - paitsi ne muutamat toimittajat, jotka oli otettu lennolle mukaan. Kun sain selville, ketä toimittajat olivat, aloin odottaa heidän paluutaan langan päähän Pariisissa.

Euroopassa on neljän ison laatulehden huippurypäs, jolle annetaan aina tärkeät yhteishaastattelut; brittilehti Financial Times, saksalainen Frankfurter Allgemeine Zeitung, ranskalainen Le Monde ja espanjalainen El Pais. Koneessa oli mukana Le Monden kokenut politiikan toimittaja Philippe Ricard.

Sain Ricardin kiinni eilen keskiviikkoiltana. Hän kertoi, että lentokoneessa tilanne oli ollut aivan sama kuin Kiovan tiedotustilaisuudessa: Macron ei ollut kertaakaan käyttänyt suomettumissanaa, toimittajat itse kyllä. Sen sijaan Macron oli Ricardin mukaan sanonut, että pöydällä olevista vaihtoehdoista yksi oli Suomen nykyiseen asemaan verrattava eli Naton jäsenyyden sijasta Nato-kumppanuus.

Mikä oli Suomen ex-pääministerin päämäärä?

Kirjoittamassaan jutussa Le Monden toimittaja toteaa: "Macron tietää, että kylmän sodan aikaisen konseptin esittäminen voi heikentää hänen ukrainalaisen virkaveljensä Volodimir Zelenskyn asemaa, niin kiire tällä on päästä Atlantin puolustusliiton jäseneksi saadakseen suojaa Venäjän uhalta."

Perään Ricard täsmentää: "Termi viittaa Suomen asemaan, mikä tarkoittaa oloa Naton ulkopuolella, mutta ei Nato-jäsenyyden poissulkemista". Le Mondella on siis selvästi valistuneempi käsitys Macronin "Suomen mallista" kuin New York Timesilla.

Stubbin twiitistä hänen muistutuksensa Macronille ei ole häipynyt minnekään. No, sillä hän pääsi näkyvästi iltapäivälehden palstoille ja saattoi närkästyttää Macronin. Ehkä molemmat olivat hänen päämääriään? Pääministeriaikanaanhan Stubb onnistui jo suututtamaan Macronin edeltäjän François Hollanden.