Kansallinen liittouma -puolueen johtoon kuuluva Marine Le Penin kavallustuomio aiheutti Ranskassa toisaalta helpotusta, toisaalta pelkoa levottomuuksista, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
Salamanisku, tsunami, maanjäristys!
Näitä sanoja käytettiin eilen Ranskassa, kun maan suosituin presidenttiehdokas, äärioikeiston Marine Le Pen tuomittiin kavallusten takia sopimattomaksi asettumaan ehdolle viiden vuoden ajan, kun presidentinvaalit ovat kahden vuoden kuluttua.
Tuomio aiheutti toisaalta helpotusta, toisaalta pelkoa levottomuuksista.
”Tous pourris sauf nous!” (suomeksi ”Kaikki mädäntyneitä paitsi me!”) on ollut Ranskan äärioikeiston iskulause kymmenien vuosien ajan.
Tv-kanavien arkistoista löytyy lukuisia debatteja – ja niitä on viime päivinä myös ahkerasti näytetty – joissa Marine Le Pen on puhtaana pulmusena syyttänyt "eliittiä", siis kaikkia muita puolueita, veronmaksajien rahojen väärinkäytöstä.
Samaan hengenvetoon hän on syyttänyt oikeuslaitosta lepsuksi ja flegmaattiseksi.
Mutta kolme kuukautta kestänyt tutkinta on osoittanut, että äärioikeistopuolue onkin itse syyllistynyt suurisuuntaiseen ja järjestelmälliseen veronmaksajien rahojen kavallukseen, peräti neljä miljoonaa euroa 11 vuoden aikana!
Siksi ääni on nyt muuttunut kellossa. Ankaran tuomion antaneelle oikeuslaitoksella onkin kuulemma poliittiset motiivit, kun presidentinvaalien lähestyessä vahvin ehdokas tuomitaan ankarasti ja hänen pääsynsä ehdokkaaksi estetään.
4:28Katso uutisjuttu: Ranskassa oikeus totesi Marine Le Penin syylliseksi kavallukseen.
Ranskassahan presidentinvaalit ovat elämääkin suurempi asia, sillä minkään muun maan presidentillä ei ole yhtä suurta valtaa kuin tällä gallialaisten kunkulla.
Hänen valintansa herättää siksi aina valtavasti intohimoja, ja tällä kertaa tavallistakin enemmän, kun vahvaa valtaa suvereenisti käyttänyt Emmanuel Macron ei voi enää asettua ehdokkaaksi kolmannelle kaudelle.
Ei vain äärioikeisto, vaan koko Ranska on saanut haukkoa henkeään.
Vielä viikonloppuna yleisesti arveltiin, ettei tuomioistuin uskalla estää Le Penin presidenttiehdokkuutta – se kun vain antaisi äärioikeistolle tilaisuuden esiintyä suurena marttyyrinä ja voisi aiheuttaa levottomuutta maassa, jossa raivokas kadulle ryntääminen on kansan dna:ssa ja jossa hallitukset ovat viime aikoina kaatuneet kuin korttitalot.
Eilisen tuomion langettanut tuomari on jo saanut osakseen tappouhkauksia, ja poliisivartiota hänen ympärillään on vahvistettu.
Le Penin saama tuomio on kyllä ankara: neljä vuotta vankeutta, joista kaksi ehdollista ja kaksi vuotta elektronisen pannan kantamista, jolla valvotaan maastapoistumiskieltoa ja kotiintuloaikoja.
Lisäksi Marine Le Pen sai sakkoja 100 000 euron edestä ja hänen puolueensa peräti kaksi miljoonaa euroa. Tällä hetkellä puolueella on siihen varaa, sillä suuren vaalimenestyksensä myötä se on saanut runsaasti julkista vaalirahoitusta.
Kaukana ovat ajat, jolloin Le Penin puolue joutui anomaan ja ottamaan rahoitusta Venäjän presidentti Vladimir Putinin kautta.
Melkein tragikoomista on, että samaan aikaan elektronista valvontapantaa nilkassaan kantavat sekä Ranskan entinen presidentti Nicolas Sarkozy että kolminkertainen presidenttiehdokas Marine Le Pen.
Muiden maiden äärioikeiston kannattajien äänekkäät syytökset siitä, että Marine Le Pen sai moisen tuomion vain äärioikeistolaisuutensa takia, ovat siis vailla pohjaa.
Lukuisat muut ranskalaispoliitikot eri puolilta puoluekenttää eivät ole vain kantaneet valvontapantaa, vaan oikeasti lojuneet vankilassa. Yhtä monet ovat saaneet vuosikausiksi kiellon asettua ehdolle julkiseen tehtävään.
Muista kiellon saaneista päällimmäisinä tulevat mieleen maltillista oikeistoa edustavat entinen presidentti Sarkozy sekä entiset pääministerit Alain Juppé ja François Fillon, samoin kuin sosialistipuoluetta edustavat entinen budjettiministeri Jérôme Cahuzac ja kaupunkiministeri Bernard Tapie sekä äärivasemmistojohtaja Jean-Luc Mélenchon, vain muutamia mainitakseni.
Voi siis onneksi todeta, että Ranska on oikeusvaltio, jossa toimii riippumaton oikeuslaitos.
Yhtä asiaa kuitenkin ihmettelevät monet Ranskan ulkopuolella.
Miten on mahdollista, että jo alemman asteen tuomioistuin voi tehdä päätöksen syytetyn sopimattomuudesta asettua vaaleissa ehdokkaaksi useiden vuosien ajaksi, vaikka hänellä on mahdollisuus valittaa tuomiosta ja viedä asia ylempään oikeusasteeseen?
Kyseessä onkin verrattain uusi, tiukennettu laki vuodelta 2017.
Sen mukaan alempi oikeusistuin voi todellakin heti viedä syytetyn kelpoisuuden asettua ehdokkaaksi, jos se katsoo, että syytetty saattaa jatkaa samaa rötöstelyä koko oikeusprosessin ajan, ellei sille panna heti stoppia.
Marine Le Pen ja hänen puolueensa kansanedustajat ovat sitä paitsi olleet itse äänestämässä lain tiukentamisen puolesta.
Ehkä Le Pen oli valinnut väärän strategian, kun hän kielsi sinnikkäästi koko kolmen kuukauden oikeudenkäynnin ajan syyllistyneensä mihinkään muuhun kuin korkeintaan EU-parlamentin hallinnollisten sääntöjen väärinkäsittämiseen.
Le Pen on itse juristi, joten väite kuulostaa vähintään ontuvalta.
Niinpä oikeus päätteli, että koska Le Pen ei omien sanojensa mukaan ymmärrä parlamentin sääntöjä eikä tunnista virhettään, hän jatkaa samaa käytäntöä, jos hänen sopimattomuuttaan ehdokkaaksi ei panna heti voimaan. Näin asiaa selitti EU-parlamentin oma juristi Ranskan mediassa.
Mutta se päätös voi antaa Le Penin 11 miljoonalle äänestäjälle tunteen siitä, että oikeuslaitos on vienyt heiltä presidenttiehdokkaan.
Jopa Le Penin vastustaja, äärivasemmiston nokkamies Jean-Luc Mélenchon oli eilen sitä mieltä, että vain kansan itsensä pitäisi saada päättää, hylkääkö se tuomitun ehdokkaan vai ei.
No, Yhdysvalloissa äänestettiin rikoksista tuomittu ehdokas presidentiksi seurauksin, jotka ovat nyt kaikkien kauhisteltavina.
Joka tapauksessa tilanne antaa vettä myllyyn maailman kaikille äärioikeiston edustajille ja autoritaarisille johtajille, jotka pyrkivät murentamaan Eurooppaa sisältä päin.
Kuvaavaa on, että ensimmäiset epäilyt demokratian toimimisesta Ranskassa tulivat Kremlistä, oikeasta demokratian temppelistä. Seuraavaksi ehätti Unkarin autoritaarinen pääministeri Viktor Orbán sympatiaviestillään somessa: "Je suis Marine" (suomeksi "Minä olen Marine").
Ja kun rapakon takana herättiin, tuli sekä Elon Muskilta että presidentti Donald Trumpin pojalta viestiä siitä, että Ranskassa pannaan vankilaan ehdokas, jonka ainoa rikos on olla presidentinvaalien todennäköinen voittaja.
Kun samansuuntaisia viestejä tulee muualtakin, antaa se maan äärioikeistolle helposti vettä myllyyn ja syyn liikehdintään. Le Penin puolue on jo ennättänyt painattaa julisteen, jota levitetään nyt kiireen vilkkaa maan joka kolkkaan.
Julisteessa katsoo totinen Marine Le Pen horisonttiin tekstin kanssa: "Pelastetaan demokratia – kannatetaan Marinea!”
Kansallinen liittouma -puolueessa vallitsee nyt paniikki, sillä "plan B" eli varasuunnitelma on jäänyt tekemättä. Puoluejohtaja ja tulevaisuuden toivo Jordan Bardella on vasta 29-vuotias ja vailla kokemusta.
Muita pressaehdokkaita ei puolueella yksinkertaisesti ole – ellei Marine Le Penin sisarentytär, tätiään oikeistolaisempi Marion Maréchal, tule ja tee vallankaappausta.
Kaiken kaikkiaan täytyy toivoa, että Ranskan oikeuslaitos ottaa Le Penin mahdollisimman nopeasti käsittelyyn ylemmässä oikeusasteessa, sillä kun asia pitkittyy, se mutkistuu.
Ennen presidentinvaaleja etenkin maltillinen oikeisto kävelee munankuorien päällä, sillä jokainen ehdokkuudesta haaveileva havittelee nyt Le Penin ääniä.
Kukaan ei uskalla edes hiljaa huokaista helpotuksesta sen johdosta, että äärioikeiston valtaannousun vaara saattaa olla jälleen kerran vältetty. Ellei käy niin, että nuori Bardella sittenkin nousee presidentiksi ja ottaa Le Penin pääministerikseen.
Euroopan unionille varsinkin tähän maailmanaikaan olisi painajainen, jos niin suuri ja keskeinen jäsenmaa kuin Ranska saisi johtoonsa EU-vastaisen, Putinia myötäilevän presidentin.
Jos pienen Unkarin pääministeri Viktor Orbán on jo onnistunut panemaan pahasti kapuloita unionin rattaisiin, EU-vastainen Ranska halvaannuttaisi EU:n viideksi vuodeksi.
Siihen Euroopalla ei ole varaa.
Mainittakoon vielä tässä yhteydessä, että ranskalaiset itse käyttävät Le Penin puolueesta määritelmää äärioikeisto. Ei laitaoikeisto.
