Vapaa hiihtotapa on ollut virallisesti mukana maastohiihdon arvokisaohjelmassa jo lähes 40 vuoden ajan. Suomalaismenetys nojaa kuitenkin yhä vahvasti perinteiseen hiihtotapaan. Viimeisin, sangen murheellinen osoitus tästä saatiin eilen ja tänään olympialaisten vapaan kympillä.
Lue myös: Reijo Jylhä tunnusti karun totuuden Suomen hiihdosta
– On vähän surullista, että meidän täytyy sanoa vapaan hiihtäjistä 10 kilometrin väliaikalähdössä, että tuossa on meidän paras.
MTV Urheilun asiantuntijaa Jari Isometsää ei juuri naurattanut osoitella 18:nneksi sijoittunutta Arsi Ruuskasta Suomen parhaana hiihtäjänä Milano-Cortinan olympiakisojen perinteikkäissä väiaikalähdöissä.
Vilma Ryytty oli päivää aiemmin sijoittunut naisten kisassa niin ikään 18:nneksi. Hänellä eroa kärkeen tuli lähemmäs kaksi minuuttia, Ruuskasella reilut puoli minuuttia vähemmän.
Sijoituksellisesti Suomen heikoimmat kympillä olivat sprinttereinä paremmin tunnetut Emil Liekari ja Joni Mäki sijoilla 47 ja 48.
– 21–22 minuuttia kesti kisa, ja ero kärkeen oli lähes kaksi ja puoli minuuttia. En ole ihan varma, hiihtivätkö kovempaa kuin (naisten kisan voittanut) Frida Karlsson tämän ladun – toki päivä on eri ja keli on eri, Isometsä puntaroi.
Kansainvälisen hiihtoliiton tulospalvelusta käy ilmi, että Liekari itse asiassa hävisi Karlssonille 0,2 sekuntia ja Mäki 5,9 sekuntia. Tämän suomalaisittain murheellisen faktan oli tainnut noteerata myös Suomen naisten vastuuvalmentaja Reijo Jylhä.
– Jos katsoo Fridan hiihtämistä, kai hän olisi miestenkin sarjassa kohtalaisesti pärjännyt. Se hiihtäminen näytti sellaiselta. Hän on ihan omalla planeetallaan tällä hetkellä varsinkin vapaan hiihtämisessä.
Päivää aiemmin, naisten kympin jälkeen Jylhä oli nostanut – taas kerran – esiin suomalaisten ongelmat vapaalla hiihtotavalla. Jylhä sanoi toivovansa, että tilanteeseen saadaan parannusta, kun ruotsalainen Joakim Abrahamsson aloittaa maastohiihdon päävalmentajana 1. huhtikuuta.
"Emme sittenkään tiedä kaikkea"
Nopeamman hiihtotavan pioneerina pidetään suomalaista Pauli Siitosta, joka toi luisteluhiihdon alkeellisen version kansainvälisiin kisoihin jo 1970-luvulla ultrapitkiä kisoja Euroopassa kiertäessään. Luisteluhiihdon lopullinen läpimurto nähtiin Seefeldin MM-kisoissa 1985, kun Kari Härkönen pisteli 15 kilometrin maailmanmestariksi.
Kaksi vuotta myöhemmin perinteisen ja vapaan matkat alettiin eritellä arvokisaohjelmassa omiksi kisoikseen, ja vapaata hiihtotapaa sisältäviä kisoja on tämän jälkeen hiihdetty arvokisoissa jopa enemmän kuin pelkkää perinteistä.
Tästä huolimatta Suomi tuottaa yhä ensisijaisesti perinteisen hiihtotavan menestyjiä.
Nyt käynnissä olevat olympialaiset ovat vuodesta 1987 lukien 31. arvokisat, ja tänä aikana suomalaiset ovat saavuttaneet pelkästään perinteisellä käydyissä 106 henkilökohtaisessa kisassa yhteensä 43 mitalia. Vapaalla käydyissä tai vähintäänkin vapaan osuuden sisältäneissä 124 kisassa mitaleita on 19.
Perinteisellä saavutettuja kultamitaleita on 16. Vapaata hiihtäen niitä on voitettu vain kolme, ja viimeisimmästä tulee ensi viikonloppuna kuluneeksi jo 25 vuotta.
– Noin kymmenen vuotta olen jauhanut tästä, että suomalaisten pitäisi panostaa luisteluhiihtoon enemmän ja miettiä, miksi se ei onnistu. Aina on sanottu, että kyllä meiltä löytyy tietoa, ei se siitä ole kiinni, ja nyt yhtäkkiä ilmoitetaankin, että on kiva, kun tulee ruotsalainen valmentaja, jos saisimme sieltä tietoa, Isometsä hämmästelee Jylhän sanoihin viitaten.
– Vähän tunnustetaan sitä, että emme me sittenkään ehkä tiedä ihan kaikkea luisteluhiihdon harjoittelusta.
"Huutolaispojan asemassa"
Isometsän mukaan Suomessa on syytä uudistaa niin ajattelua kuin asenteita.
– Suomessa on aina ollut tapana, että kun lapsi tulee hiihtämään, niin ensin pitää opetella perinteinen ja sitten opetellaan vapaa. Joo ihan hyvä peruste, mutta ei sen tarvitse olla niin. Meillä on tältä päivältä (kympin) pronssimitalisti Einar Hedegard, joka ei edes omista perinteisen suksia. Kyllä meille sellainen kelpaisi ottamaan vapaan pronsseja, vaikkei perinteistä hiihdäkään.
– Erityisesti tulosta tekevien urheilijoiden asennemuutos ratkaisee, että vapaallakin voi pärjätä. Mutta se ei auta enää siinä vaiheessa, jos on 30-vuotias, vaan 16–18-vuotiaista pitää alkaa kasvattaa vapaan hiihtäjiä. Nyt kaikki asennoituvat siihen, että olemme perinteisen hiihtäjiä ja perinteisellä on mitalimahdollisuudet, jolloin perinteisellä tehdään myös kaikki kovimmat harjoitukset. Vapaa on vähän huutolaispojan asemassa.
Isometsä muistuttaa myös siitä, että tasaisin väliajoin on puhuttu, hiihdetäänkö perinteistä tulevaisuudessa enää ollenkaan. Toisaalta, tunnelin päässä pilkistää myös hieman valoa.
– Nythän meille on tulossa uutta sukupolvea, joka ottaa vapaan aika tosissaan, esimerkkinä vaikka Remi Lindholm, joka hiihti seitsemänneksi viime vuonna Trondheimin MM-kisojen viidelläkympillä. Tällaisia me tarvitsemme lisää.
27:34