Kuvituskuva Shutterstock/pikkukuvat Sirkku Korhosen ja Katja Hirvimäen kotialbumeista
Julkaistu 15.03.2020 08:06
Valpuri Haapala
valpuri.haapala@mtv.fi
On harvinaista mutta mahdollista, että kirurgi viiltää keisarileikkauksessa vahingossa lasta. Tuollaista arpea kantavat kaksi suomalaisnaista kuitenkin muistuttavat, että jälki kasvoissa on pieni hinta elämästä.
Keisarileikkauksella syntyy vuosittain noin 16 prosenttia suomalaislapsista. Vaikka keisarileikkaus on yleensä turvallinen sekä äidille että vauvalle, liittyy siihen enemmän riskejä kuin alatiesynnytykseen. Terveyskirjasto kertoo, että yleisimmät keisarileikkauksen haitat äidille ovat tulehdukset ja verenvuoto. Lisäksi leikkauksella syntyneellä lapsella voi olla enemmän hengitysvaikeuksia ja alttiutta allergiaan ja astmaan.
Harvinaista mutta mahdollista on myös se, että vauva vahingoittuu itse leikkauksessa. Noin 2–3 prosentissa sektioita lapsi saa vahingossa haavan itseensä, mutta valtaosassa tapauksista haava on lievä. Riski lapsen vahingoittumiseen keisarileikkauksessa on suurempi hätäsektiossa kuin suunnitellussa sektiossa.
Sektiossa arven saaneita lapsia ovat esimerkiksi nyt jo neljänkympin kieppeillä olevat Sirkku Korhonen sekä Katja Hirvimäki.
Hätäsektiolla synnyttänyt suomalaisäiti pelästyi vauvan nähdessään: Kirurgin terä oli viiltänyt kasvoihin – kaksi naista kertoo elämästä harvinaisen arven kanssa
Ohut viivamainen arpi otsassa
Katjaa sektiosta muistuttava vaalea ja ohut arpi on pienenä viivana keskellä otsaa. Vuosikymmenien myötä arpi on haalistunut, mutta edelleen noin neljän sentin mittaisen jäljen voi huomata, jos oikein osaa katsoa.
Katja syntyi hätäsektiolla 39 vuotta sitten. Äiti on kertonut Katjalle, että kirurgilla oli synnytyksessä kiire, sillä napanuora oli kiinnittynyt hänen kaulansa ympärille. Terveydenhoitoalalla nykyään työskentelevä Katja ymmärtää, ettei hätätilanteessa toimiva kirurgi voi ennustaa mahan sisällä liikkuvan vauvan liikkeitä. Tärkeintä on saada lapsi ulos elävänä. Katja selvisi hengissä, mutta lievästi vahingoittuneena.
Katja vuoden vanhana.Katja Hirvimäen kotialbumi
Synnytyksen jälkeen kirurgin terän viiltämä arpi kursittiin kokoon kahdella tikillä. Äidille sanottiin, että arven pitäisi hävitä kasvaessa. Niin ei tapahtunut, mutta ei se ole Katjan elämää ikinä haitannut.
– Ilman tuota haavaa minua ei olisi täällä, Katja sanoo.
Äiti pelästyi vauvan nähdessään
Keskosena syntynyt Sirkku tuli maailmaan hätäsektion avulla.Sirkku Korhosen kotialbumi
Sirkun arpi on poskessa, korvan ja silmänurkan välissä. Noin viisisenttisen pystysuoran arven huomaa erityisesti, jos kasvoilla ei ole meikkiä tai takana on esimerkiksi löylyt saunassa.
Nyt arpi näyttää jo pienehköltä, mutta kun Sirkku syntyi hätäsektiolla kilon painoisena keskosena, hänen äitinsä pelästyi. Arpi oli vereslihalla ja todella lähellä silmää. Vanhemman shokki väljeni vähitellen, ja pikkuisen Sirkun kunto parani sairaalassa. Muistoksi elämän alkumetrien kamppailusta jäi ”taisteluarpi”.
Sirkku ei syytä kirurgia tämän viiltämästä haavasta vaan on iloinen, että säilyi hengissä. Sen verran kauhutarinoita sektioista Sirkku on omalta äidiltään kuullut, että hän on iloinen, kun ei ole itse joutunut kummankaan lapsensa synnytyksessä turvautumaan keisarileikkaukseen.
– En lähtisi suunniteltuun sektioon omien kokemusteni perusteella, Sirkku sanoo.
Mutta jos pakko niin sanelisi, kyllä hänkin sektioon lähtisi.
Nykyään Katjan otsassa olevaa jälkeä ei enää hevin erota.Katja Hirvimäen kotialbumi
Sirkun arpi on helpommin hahmotettavissa.Sirkku Korhosen kotialbumi
Sekä Sirkun että Katjan arvet ovat helposti peitettävässä paikassa, jos jäljen haluaa piilottaa.
Katjan otsassa oleva arpi on mahdollista peittää otsatukalla, jollaisen hän leikkautti yläasteikäisenä – tosin ei viiltojälkeä peittääkseen. Nykyään otsatukka on kuitenkin sen verran lyhyt, ettei se edes peitä jälkeä.
Sirkun kampaus on aina leikattu sellaiseen malliin, että se peittää arpea. Se on tapahtunut alitajuisesti.
Yläasteikäisenä Sirkku muistaa pohtineensa, voisiko arven hävittää jotenkin, mutta muuten jälki on ollut aina osa häntä. Aikuisena hän ei ole enää uhrannut ajatuksia mahdolliselle arven häivyttämiselle.
Aikuisikään mennessä moni on jo saanut arpia muutenkin. Toisilla on kasvoissaan jälki kaatumisesta pyörällä, toisten kasvot muistavat ikuisesti teini-iän aknen. Jos arpia pitäisi verrata keskenään, voisi ajatella, että kirurgin veitsen viiltämä arpi on ainakin puhdas.
"Taisteluarpi" on pieni hinta elämästä
Molemmat naiset kokevat sektiosta kasvoihin jääneet arven olevan kuin syntymämerkki. Vanhemmat ovat pienestä pitäen kertoneet lapsilleen, että sellainen arpi todella on. Kenties se, että vanhemmat ovat kertoneet lapsilleen avoimesti arven alkuperästä, on auttanut heitä hyväksymään asian.
Samaa tarinaa ”taisteluarvista” Katja ja Sirkku ovat kertoneet eteenpäin. Heitä ei ole koskaan kiusattu arvistaan – tai siis syntymämerkeistään – vaikka ihmetystä on aiheuttanut se, että sektiosta voi jäädä jälki myös vauvaan. Välillä kampaaja saattaa kysyä oma-aloitteisesti, leikataanko hiukset jälkeä peittämään ja muut aikuiset udella, mistä arpi on tullut.
Naisten puheista käy hyvin ilmi, että jälki kasvoissa on pieni murhe, kun sen suhteuttaa siihen, että saa elää.
– En ole koskaan kantanut kirurgille kaunaa, että veitsi on minuun osunut, Katja sanoo.
