Aktivisti ja poliitikko Fawzia Koofi on yksi Afganistanin tunnetuimmista naisten oikeuksien puolestapuhujista.
Koofi neuvotteli Talebanin kanssa tasa-arvokysymyksista rauhanneuvotteluissa Dohassa ainoana naisena. Talebanin valtaannousun myötä moni pelkää naisten oikeuksien puolesta. Vaikka tilanne Koofin kotimaassa on kaoottinen, aktivisti tuo ajamiaan tavoitteita yhä esiin sosiaalisessa ja kansianvälisessä mediassa.
Lähes vuosi sitten joukko Afganistanin hallituksen ja Taleban-järjestön edustajia istuutui saman pöydän ääreen Qatarin Dohassa. Syyskuussa 2020 käynnistyivät historialliset rauhanneuvottelut Afganistanin ja ääriliikkeen välillä.
Neuvotteluja oli edeltänyt ääriliikkeen taistelu Afganistanin hallitusta ja sitä tukevia amerikkalaisjoukkoja vastaan 19 vuoden ajan.
Näin Afganistanista Suomeen palannut Zahra Karimy kommentoi naisten tilannetta: Naisten olot talebanien valloittamassa Afganistanissa huononivat hetkessä.
4:00
Neuvottelupöydän toisella puolella yhdessä Afganistanin hallituksen edustajien kanssa istui myös Fawzia Koofi. Afganistanilainen poliitikko ja aktivisti on yksi maansa tunnetuimmista naisten oikeuksien puolestapuhujista.
Maan hallitus haki neuvotteluista lopputulosta, jossa Afganistanin ei tarvitsisi luopua maan tasa-arvoon ja demokratiaan nojaavasta perutuslaista.
Ääriliike Taleban taas noudattaa ajatusta, jonka mukaan kaikkien päätösten ja linjausten tulisi pohjautua sharia-lakiin, joka suhtautuu erityisen tiukasti esimerkiksi naisen näkymiseen ja kuulumiseen julkisessa tilassa.
– Koen edustavani vähemmistöä, vaikka todellisuudessa edustan Afganistanin enemmistöä – naisia, Koofi totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa viime syksynä rauhanneuvotteluiden alussa.
Neuvottelupöydässä Koofi kuului kuitenkin vähemmistöön. Hän oli ainoa varsinaisissa neuvotteluissa mukana ollut nainen.
Lue myös: Suomessa asuva afgaanimies pelkää vaimonsa puolesta, muttei saa tätä Suomeen: Vaimoni ei uskalla nukkua kotietsintöjen pelossa
Ovet kouluun ja politiikkaan avautuivat
Fawzia Koofi syntyi vuonna 1975 suureen perheeseen, jossa isä oli poliitikko. Taistelu omista oikeuksista alkoi heti syntymän jälkeen, sillä perhe hylkäsi tyttärensä aluksi lapsen sukupuolen takia. Vanhemmat toivoivat poikalasta ja siksi Koofin äiti jätti tyttärensä auringon alle kuolemaan. Äiti tuli kuitenkin toisiin ajatuksiin ja pelasti vastasyntyneen tyttärensä karulta kohtalolta.
Lopulta Koofi oli perheensä ainoa tyttö, joka lähetettiin koulutielle. Myöhemmin hän opiskeli itsensä maisteriksi asti.
Poliittisen uransa Koofi aloitti vuonna 2001, kun Talebanin ensimmäinen valtakausi Afganistanissa päättyi. Koofi kampanjoi tyttöjen koulutuksen puolesta.
Vuosien 1996–2001 aikana Afganistanissa tulkittiin islamia äärimmäisen konservatiivisella tavalla. Tämä vaikutti erityisesti naisten asemaan: naiset jätettiin ulos julkisesta elämästä lähes täysin, eikä heillä ollut mahdollisuutta opiskeluun ja työhön kodin ulkopuolella.
Konservatiiviset linjaukset vaikuttivat kansalaisten elämään kaikilla osa-alueilla: esimerkiksi musiikki ja monet muut taiteen, urheilun ja huvin muodot kiellettiin ihmisiltä kokonaan.
Valtakauden päätyttyä Koofi taisteli tyttöjen koulutuksen puolesta. Tavoitteitaan Koofi ajoi muun muassa Afganistanin parlamentissa, jonne hänet valittiin ensimmäisten naisten joukossa vuonna 2005. Hänestä tuli myös maansa ensimmäinen nainen, joka toimi parlamentin toisena varapuhemiehenä ja ensimmäinen nainen, joka asettui maassaan presidenttiehdokkaaksi.
Kaikki ovat sodan uhreja asemaan katsomatta
Koofin näkyvä ura ja kampanjointi naisten aseman puolesta on asettanut hänet vaarallisiin tilanteisiin. Koofi on selvinnyt useista salamurhayrityksistä, joista yksi kohdistui häneen juuri ennen Dohassa järjestettyjä rauhanneuvotteluja.
Elokuussa 2020 aseistautuneet miehet yrittivät ampua Koofin lähellä Kabulia. Koofi selvisi, mutta hänen kätensä vahingoittui ja se jouduttiin kipsaamaan. Asiasta uutisoi muun muassa The Guardian.
Näin ollen Koofi asteli Dohan rauhanneuvotteluihin käsi kipsissä. Ampujia ei koskaan tunnistettu. Taleban kiisti olleensa iskun takana.
– Myönnän. Käytän kättäni symbolina, siitä kuinka kaikki asemastaan riippumatta ovat Afganistanin pitkän sodan uhreja, Koofi kertoi Suomen Kuvalehdelle neuvotteluiden aikana.
Koofin mukaan Talebanin edustajat eivät voineet välttyä näkemästä kipsiä neuvotteluissa.
Vuoden takaisessa haastattelussa Koofi kuvaili kolmannen neuvottelupäivän jälkeen, että neuvotteluilmapiiri "ei ollut huono".
Omien sanojensa mukaan molemmilla osapuolilla vaikutti olevan aito halu löytää sodalle päätös, joka olisi kunniallinen kaikille sen osapuolille. College of Europe -yliopiston kanssa järjestämällään luonnolla viime vuoden marraskuussa Koofi kuvaili, että neuvotteluiden tulos oli erityisen tärkeä Afganistanin nuoremmalle yhteisölle, joka haluaa päättävisesti rakentaa tulevaisuudesta vakaamman.
Nopea käänne shokeerasi
Nyt, lähes vuosi myöhemmin Taleban on jälleen Afganistanin vallankahvassa. Koofin mukaan tilanteen nopea eskaloituminen on ollut shokki monille.
– Ihmisiä vaivaa epävarmuus. Tämä koskee erityisesti nuorempia kansalaisia, joilla ei ole kokemusta siitä, millaista on elää Talebanin hallinnon alla. Nuori sukupolvi ja naiset ovat Afganistanin viimeisten 20 vuoden tuote. He ovat kasvaneet teknologian ja erilaisen elämän ympäröimänä, Koofi kuvaili CNN:n haastattelussa viime viikolla.
Lue myös: Afganistanin sairaanhoitajat vaarassa: ”Olemme erittäin huolestuneita heidän turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan”
Aktivisti, joka ei hiljene
Pelko ja huoli tulevasta on vallannut afganistanilaisten mielet. Tulevaisuus huolettaa myös Koofia, joka omien sanojensa mukaan oli vielä viime viikolla Kabulissa.
– Aloitan päiväni katsomalla Kabulin tyhjiä katuja, Koofi kirjoitti Twitterissä.
Koofi on nostanut Afganistanin tilannetta aktiivisesti esiin omalla Twitter-tilillään myös viime päivinä. Lisäksi aktivisti on antanut haastatteluja kansainvälisille medioille niin puhelimitse kuin kasvotustenkin.
– Olen todella huolissani maan tulevaisuudesta ja naisten asemasta. Tällä hetkellä tilanne on hyvin epävarma ja kaoottinen. Talebanin historian takia Afganistanissa asuvat naiset ovat kaikista eniten huolissaan omasta asemastaan.
Koofin mukaan monet naiset ovat ottaneet aktivistiin yhteyttä. Moni haluaisi päästä pois Afganistanista.
Koofin mukaan Talebanin suhtautumista naisten oikeuksiin tällä kertaa on vaikea ennustaa.
– He yrittävät esittää, että se (naisten asema) tulee olemaan "okei". Olemme kuitenkin kuulleet ja nähneet raportteja naisiin kohdistuvasta väkivallasta jo nyt.
Moni pelkää, että naisten aseman ja tasa-arvon eteen tehty työ 2000-luvulla on pian historiaa. Koofin mukaan pelosta ja epätoivosta huolimatta naiset eivät halua luovuttaa.
– Olen todella ylpeä siitä, että he ovat valmiita protestoimaan ja vastustamaan, jos tilanne kehittyy heidän kannaltaan huonommaksi.
Tekstissä on hyödynnetty seuraavia lähteitä: Suomen Kuvalehti, CNN, BBC, Frontline Club, The Guardian ja Fawzia Koofin Twitter-tili.