Talebanien lait eristävät afgaaninaisia yhä enemmän toisistaan, mikä on johtanut itsemurhien määrän kasvuun. Shekeba Ahmadin mukaan naisten toivo muutoksesta on hiipumassa.
Maryam on korkeakoulutettu nainen, jonka veli asui ennestään Suomessa. Silti pakomatka Afganistanista oli pitkä ja vaikea hanke. Se oli lähellä katketa kokonaan, kun talebanit estivät Maryamia pääsemästä lennolle.
– Lentoni lähtöön oli noin kaksikymmentä minuuttia. Pitelin lippua kädessäni. Talebanit sanoivat, etteivät he salli yhdenkään naisen tai tytön poistua Afganistanista ilman mahramia, miespuolista saattajaa.
Hän itki, aneli ja sanoi sairaan isän odottavan Iranissa. Lopulta talebanit antoivat Maryamin nousta koneeseen, kun hän maksoi noin 500 euron suuruisen lahjuksen.
Nyt Järvenpäässä sijaitsevassa yksiössään hän on luvannut kertoa oman tarinansa. MTV Uutiset ei kerro Maryamin oikeaa nimeä, koska hän pelkää Afganistanissa asuvien läheistensä turvallisuuden puolesta. Hän toivoo, että hänen kihlattunsa pääsisi myös Suomeen turvaan.
Rakas opetustyö yliopistolla vaihtui kodin seiniin
32-vuotias Maryam saapui lopulta Suomeen kesällä 2023. Sitä edelsi useiden kuukausien oleskelu Pakistanissa. Sieltä hän ei päässytkään eteenpäin, joten hän joutui palaamaan Afganistaniin saadakseen viisumin Iraniin. Iranin kautta matka Suomeen lopulta onnistui.
Maryamin elämä kääntyi ylösalaisin, kun Taleban otti vallan ja kansainväliset joukot vetäytyivät Afganistanista elokuussa 2021. Nainen kutsuu päivää Afganistanin historian synkimmäksi. Kun yli 12-vuotiaiden tyttöjen koulunkäynti kiellettiin, hän menetti työnsä Afganistanin historian lehtorina yliopistolla.
– En saanut enää mennä opettamaan oppilaitani. Yhdessä päivässä minulta riistettiin elämäni ilo ja se into, jota tuntien heräsin aamuisin, hän kuvailee.
Lopulta elinpiiri kutistui kodin kokoiseksi. Maryam ei käynyt enää kuntosalilla tai juuri ulkonakaan. Perhe kehotti pysymään sisällä, koska pelkäsi Maryamin turvallisuuden puolesta. Pelko oli läsnä myös siksi, että hän kuuluu hazaroiden etniseen ryhmään, jota talebanit pitävät vääräuskoisina.
Taleban siivoaa naiset yhteiskunnasta laki kerrallaan
Valtaan noustuaan talebanit ovat kiristäneen naisia koskevia lakejaan yksi toisensa jälkeen. Naisten tulee peittää kehonsa ja kasvonsa, he eivät saa matkustaa yli 80 kilometrin matkoja ilman miespuolista saattajaa ja tyttöjen koulutie katkeaa kuudenteen luokkaan. Naisten pääsy julkisiin tiloihin on tiukasti rajoitettua. Esimerkiksi puistot ja kirjastot ovat enää vain miesten kohtaamispaikkoja.
Mediatietojen mukaan joulukuun alussa viimeisetkin naisten kouluttautumismahdollisuudet lakkautettiin, kun Taleban sulki naisten kätilö- ja sairaanhoitajakoulut. Päätöksellä voi olla vakavia seurauksia naisten terveydelle, sillä mieshoitajat eivät saa hoitaa naisia ilman miessukulaisen läsnäoloa – joissain provinsseissa ei silloinkaan. Apteekkeihin tehdyissä ratsioissa on varmistettu, ettei naisille myydä ehkäisypillereitä.
Taleban kontrolloi kehojen lisäksi naisten ääntä ja katsetta. Naisilta on kielletty laulaminen ja Koraanin lausuminen julkisilla paikoilla, ja moni on tulkinnut naisten ääntä koskevat rajoitukset täydeksi puhekielloksi. He eivät saa katsoa perheensä ulkopuolisia miehiä.
Kielto elävien asioiden näyttämisestä ei koske ainoastaan naisia. Kielto on johtanut siihen, että talebanit ovat taluttaneet valokuvaajia pois hääjuhlista. Kirjastoissa teoksista on revitty pois kansia, joissa on ihmisten tai eläinten kuvia. Televisiotoimittajien ja -kuvaajien työt ovat vaakalaudalla.
Tiedonvälitykselle tilanne on mahdoton. Kuvia ihmisistä ei saa näyttää ja samalla tyttöjen lukutaito rapistuu.
– En olisi koskaan uskonut, että asiat voisivat edetä tähän pisteeseen. Valitettavaa on se, että tämä ei pääty tähän. Taleban kiristää sääntöjä jatkuvasti, varoittaa Shekeba Ahmadi, rauhanvälitysjärjestö CMI:n Naiset ja rauhanvälitys -tiimin projektiassistentti.
Evakuointilennolle jätevesikanavaa pitkin kahlaten
Tapaamme Ahmadin kanssa hänen suosikkipaikassaan Suomessa, keskuskirjasto Oodin kahvilassa. Oodia hän pitää tiedon, taiteen ja luovuuden symbolina – täytenä vastakohtana sille, mitä Taleban edustaa. Haastattelun tekeminen tällä tavoin ei tulisi kuuloonkaan, jos olisimme Afganistanissa.
– Ensinnäkin olemme kaksi naista julkisella paikalla kahvilassa. Keskustelemme politiikasta ja muista hyvin herkkäluontoisista aiheista avoimesti. Minulla ei ole huivia, en peitä kasvojani ja pukeudun muutenkin länsimaisesti, Ahmadi luettelee esimerkkejä olemuksistamme, jotka rikkoisivat lakeja hänen kotimaassaan.
Suomalaisessa kirjastossa ei tarvitse vilkuilla olan yli ja pelätä, että joku tulisi millä hetkellä hyvänsä pidättämään meidät.
Yli kolme vuotta Suomessa asunut Ahmadi kertoo löytäneensä paikkansa yhteiskunnasta työn ansiosta. CMI-järjestössä hän voi tehdä konkreettisesti jotain kotimaansa ahdingon eteen. Maisterinopinnot Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuksen ohjelmassa ovat gradua vaille valmiit.
Suomeen hän saapui vain joitain päiviä Talebanin Kabulin-valloituksen jälkeen. Tuolloin hän työskenteli Suomen suurlähetystössä, joten hänen nimensä lisättiin Suomeen evakuoitavien listalle.
Kotimaasta lähtö oli kaoottinen. Lentokentän muurien toiselle puolelle päästäkseen hänen täytyi kahlata jätevesikanavaa pitkin.
– Muistan kaaoksen ja epäjärjestyksen. Monia ihmisiä tapettiin. Heidät ammuttiin silmiemme edessä, Ahmadi kertaa näkemäänsä.
"Eristyksissä tytöt luulevat ongelmiensa koskevan vain heitä"
Ahmadi pelkää, että yli kolme vuotta kestänyt naisten sorto ja eristys alkaa olla pisteessä, jossa moni tyttö on menettänyt toivonsa.
Elokuussa YK:n naisjärjestö UN Women julkaisi raportin, jonka mukaan 18 prosenttia afgaaninaisista ei ole tavannut perheensä ulkopuolisia naisia kolmeen kuukauteen. Selvä enemmistö maan tytöistä ja naisista kertoi kärsivänsä mielenterveysongelmista. Kahdeksan prosenttia vastaajista kertoi tuntevansa ainakin yhden tytön, joka on yrittänyt itsemurhaa vuoden 2021 jälkeen.
– Se vähäinenkin ilmassa ollut vastarinta on saattanut kadota. Suuri huolenaiheeni on toivottomuus. Hiljattain itsemurhaluvut Afganistanissa ovat olleet hyvin korkeita, Ahmadi kuvailee.
Hänen mukaansa huolestuttavinta on se, kuinka Taleban eristää naiset toisistaan. Eristettyjä ihmisiä on helpompi alistaa ja hallita.
– Eristyksissä naiset saattavat luulla, että heidän jokapäiväiset ongelmansa ovat vain heidän omiaan. Muutoshan alkaa, kun ihmiset kokoontuvat yhteen, keskustelevat ja huomaavat yhteisiä haasteita.
Hyveiden edistämisen ja paheiden vastustamisen ministeriön alaisuudessa työskentelevät moraalipoliisit tarkkailevat naisten pukeutumista ja käyttäytymistä. Osa säännöistä on epämääräisiä ja niitä tulkitaan eri puolilla maata eri tavoin, mikä lisää pelon ilmapiiriä ja naisten jatkuvaa valppautta. Yksinäisyyden tunnetta lisätään valvonnalla, joka lävistää kotienkin seinät.
– Taleban asettaa myyriä myös perheiden sisälle, mikä tekee jopa oman kodin sisällä toimimisesta hyvin vaikeaa, Shekeba Ahmadi sanoo.
Pyysimme juttua varten haastattelun myös Taleban-hallinnolta, mutta naisen äänikin haastattelijana oli lopulta liikaa.
MTV:n haastattelu Taleban-hallinnon kanssa peruuntui yllättäen – naisen ääni oli liikaa
YK:n tekemässä selvityksessä 96 prosenttia afgaaninaisista ajatteli, että muihin ihmisiin, esimerkiksi naapureihin, ei voi luottaa. Kuka tahansa voi vasikoida eteenpäin. Rajoja ei lähdetä kevyin perustein rikkomaan, koska rangaistus voi kohdistua myös muihin perheenjäseniin.
– Perheiden miehiäkin voidaan asettaa vastuuseen muiden teoista. Jos minä teen jotain väärin, veljeni voi joutua vankilaan.
Maryam kertoo, että monta hänen ystäväänsä on joutunut Kabulin vankilaan, koska he ovat osallistuneet mielenosoituksiin. Hazarataustaisten naisvankien kohtelusta hän on kuullut hyytäviä tarinoita.
– Talebanit kysyvät vangilta, mikä hänen etninen taustansa on. Hazaranaisia he ovat kiduttaneet henkisesti ja fyysisesti, esimerkiksi raiskanneet, Maryam kertoo.
Myös Ahmadi korostaa, että etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin, kuten hazaroihin, hinduihin, sikheihin tai kristittyihin kuuluvat naiset ovat kaikista haavoittuvimmassa asemassa.
Turvapaikan hakeminen on enemmistölle lähes mahdotonta
Suomessa Maryam odottaa yhä turvapaikkahakemuksensa päätöstä. Suomi on tosin linjannut, että kaikki afganistanilaiset tytöt ja naiset saavat turvapaikan sukupuolensa perusteella – jos vain Suomeen saakka pääsevät hakemuksen jättääkseen. Viisumien saaminen ja matkan järjestäminen Suomeen asti on valtaosalle naisista mahdottomuus Talebanin sääntöjen ja rahan vuoksi.
Maahanmuuttovirastosta saatujen tilastojen mukaan vuosina 2021–2024 afganistanilaisille miehille on myönnetty 1202 turvapaikkaa, kun taas afganistanilaisille naisille 394. Ensimmäinen oleskelulupa puolestaan on myönnetty vuodesta 2021 eteenpäin 826 afgaanimiehelle ja 1228 afgaaninaiselle. Ensimmäistä oleskelulupaa pitää yleensä hakea ulkomailta, toisin kuin Suomessa haettavaa turvapaikkaa.
Lisäksi vuosina 2022–2023 Suomi vastaanotti 820 afganistanilaista kiintiöpakolaista Iranista. Heistä 515 oli naisia. Vuonna 2025 Suomi aikoo vastaanottaa 150 afganistanilaista pakolaista Iranista.
"Kohta kielletään hengittäminenkin"
Tällä hetkellä Maryam yrittää keskittyä suomen kielen opiskeluun, sillä pelkällä darin kielellä selviytyminen on Suomessa vaikeaa. Aiemman elämän ajattelu on haikeaa.
– Aiemmin minulla oli hyvä asema, työtä ja palkkaa. Minulla oli varaa auttaa palkallani myös vähävaraisista perheistä tulevia tyttöjä. Ostin heille koulutarvikkeita, kuten vihkoja ja kyniä. Sattuu ajatella kaikkea mitä minulla oli, ja miten ne riistettiin minulta.
Hän muistuttaa, että Afganistanissa jokainen tyttö – hän itse mukaan lukien – on aina joutunut taistelemaan unelmiensa eteen, sillä maa oli konservatiivinen jo ennen talebaneja. Hazarataustaiselle naiselle esimerkiksi lehtorin virka oli kovan työn takana.
– Nyt täällä joudun aloittamaan kaiken alusta. Ensin minun tulee opetella suomea ja Suomen kulttuuria, jotta voisin löytää paikkani tästä yhteiskunnasta.
Hän kertoo, että kihlattunsa ja oppilaidensa lisäksi hän kaipaa myös vuosien ajan huolella keräämäänsä kotikirjastoa, joka jäi Afganistaniin. Lukeminen on ollut hänelle aina tärkeää.
Eniten Maryam toivoo, että kansainvälinen yhteisö tekisi jotain painostaakseen talebaneja sallimaan koulunkäynnin tytöille. Hänen mielestään julkilausumat ja puheet eivät enää riitä.
– Afganistanin naiset on saarrettu täysin neljän seinän sisälle. Heillä ei ole mitään oikeuksia. Kohta heiltä kielletään hengittäminenkin, Maryam varoittaa.