Esikoiskirjailijan kivinen alku

Tämän syksyn esikoiskirjoissa on tyylilajeja ja aiheita laidasta laitaan. Kirjoissa pohditaan muun muassa identiteettikysymyksiä, asutaan talossa, jossa tapahtuu yliluonnollisia asioita, etsitään kadonnutta isää Neuvostoliiton miehittämässä Suomessa ja punotaan Lontoossa mutkikkaita juonia, jotta maailma muuttuisi paremmaksi.

Alle prosentti saa esikoisensa julki

Kirjailijaksi ei tulla helpolla, ainakaan jos tilastoja on uskominen. Vain alle prosentti tarjotuista esikoisteksteistä päätyy kirjoiksi.

Kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Hannu Harju kertoo, että Tammeen tarjotaan 800-900 käsikirjoitusta vuodessa, mutta niistä yleensä vain 3-4 valikoituu julkaistavaksi.

Esikoiskirja on yleensä kirjailijan omakohtaisin teos, mutta aina kirjailija ei julkaise ensimmäiseksi sitä käsikirjoitusta minkä hän on ensimmäiseksi kirjoittanut.

Katso Minna Karilan juttu: (Huomenta Suomi 14.9.2011)

Neuvosto-Suomea ja mystisiä tapahtumia

Syksyn esikoisia on esimerkiksi Anna-Kaari HakkaraisenVerkossa, jossa merta ja kalastusta rakastava nuori Peter etsii kadonnutta isäänsä Neuvostoliiton miehittämässä Suomessa 1970- ja -80-luvuilla.

-Nyky-Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa Peter voisi toimia kauhean suoraviivaisesti. Hän voisi marssia virastoon tai ilmoittautua vaikka Kadonneen jäljillä -tv-ohjelmaan. Mutta minun luomassani fiktiivisessa Neuvosto-Suomessa Peterin pitää tehdä se paljon monimutkaisemmin, kun hän lähtee kalastamaan totuuden rippeitä, esikoiskirjailija Hakkarainen kertoo.

Mia Vänskän kauhukertomus Saattaja on puolestaan lajityypiltään Suomessa varsin harvinainen. Päähenkilön vanhassa kotitalossa alkaa tapahtua outoja asioita. Mystisten tapahtumien ohella Vänskä käsittelee avioeroa, perheväkivaltaa, alkoholismia ja lapsen kuolemaa mutta myös ystävyyttä ja arkisia asioita.

-Aika useinhan fantasia- ja tieteiskirjallisuuden maailma on ihan joku muu kuin tämä meidän reaalimaailmamme. Minä itse tykkään nimenomaan sellaisista tarinoista, joissa on selkeä kontrasti. On meidän tavallinen arkimaailma ja siihen elämään tulee jotain outoa ja yliluonnollista. Se tekee minusta tarinasta uskottavamman, arvelee esikoiskirjailija Mia Vänskä.

Lukijaa ei huijata

Kritiikki ei kohtele esikoiskirjaa lempeämmin uskoo Hannu Harju.

-En ole havainnut että tämmöistä olisi. Kyllä siitä muistutetaan että tämä on tekijän ensimmäinen teos ja pyritään hahmottamaan, millaisesta kirjailijasta on kyse, mutta ei häntä silkkihansikkain käsitellä, Harju sanoo.

Joka vuosi joku esikoiskirjailija lyö itsensä läpi. Esimerkiksi näyttelijä Peter Franzén löi itsensä merkittävästi läpi myös esikoiskirjailijana. Se, että on valmiiksi julkkis, ei kuitenkaan riitä kirjailijalle.

-Ei, se ei riitä alkuunkaan. Lukijoita ei missään tapauksesa voi huijata. Henkilöön liittyvä uteliaisuus voi herättää kiinnostusta, mutta tarinassa täytyy olla vastinetta ilman muuta. Franzén siis osaa myös kirjoittaa, sanoo Harju.

Esikoiskirjoihin ei kannata suhtautua ylimielisesti. On hyvä muistaa, että Mika Waltari, Jari Tervo, Laila Hirvisaari ja Arto Paasilinna ovat joskus olleet esikoiskirjailijoita.