Daily Mail kertoo verkkosivuillaan, miten 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa laihdutettiin.
Viktoriaaninen aika – Karppaamisen alku?
Hautausurakoitsija nimeltä William Banting julkaisi vuonna 1863 ensimmäisen laihdutusta käsittelevän kirjan. Sitä ennen mies oli itse ollut niin lihava, että jopa kengännauhojen solmiminen oli mahdotonta. A Letter on Corpulence nousi 58 000 myydyllä kappaleella aikansa bestselleriksi.
Bantingin dieetin ideana on syödä ruokaa, jossa ei ole tärkkelystä tai sokeria. Ruokavalio perustuu kalaan, nautaan, siipikarjaan, riistaan, keitettyihin kananmuniin ja vihreisiin vihanneksiin. Perunoita ei syödä. Alkoholi sallitaan, mutta annoskokojen rajoittaminen on tärkeää.
Maailmanlaajuisesti Bantingin dieetti tuli tunnetuksi noin sata vuotta myöhemmin, kun muuan Robert Atkins lanseerasi siitä oman versionsa.
Edvardiaaninen aika – Tätä et purematta niele?
Edvardiaanisessa dieetissä jokaista suupalaa täytyy pureskella tasan 32 kertaa. Sen jälkeen päätä kallistetaan taaksepäin, jotta hyvin pureskeltu ruoka liukuu alas.
Idean keksi ensimmäisenä amerikkalainen Horace Fletcher, josta oli tullut niin lihava, että hänelle kieltäydyttiin myymästä henkivakuutusta. Fletcher uskoi, että ruoka pitää pureskella perusteellisesti, jotta se imeytyy elimistöön kunnolla.
Hätäinen syöminen johtaa Fletcherin mielestä siihen, että sulamaton ruoka tukkii elimistön. Se puolestaan aiheuttaa ummetusta ja nostaa suolen bakteerikantaa. Fletcherin dieetillä voi syödä mitä vain niin paljon kuin haluaa – niksi piilee siinä, että koska pureskelu kestää niin kauan, syömishimo lopahtaa. Ihminen siis syö automaattisesti vähemmän.
