2:24Perustulo on ollut vuoden aikana esillä useaan otteeseen. Artikkelissa esiintyvän Ritvan mukaan perustulo olisi yksi helpottava tekijä hänenlaisilleen silpputyöläisille.Lehtikuva
Kun tulot koostuvat pienistä, epäsäännöllisistä puroista, voi pienikin yllätyslasku tai elämän mullistus johtaa suuriinkin hankaluuksiin. Tämän tietää 55-vuotias Ritva, jolla on useita työnantajia, mutta joka on siitä huolimatta joutunut vuosien varrella turvautumaan muun muassa leipäjonon antimiin.
Perustulo on ollut vuoden aikana esillä useaan otteeseen. Artikkelissa esiintyvän Ritvan mukaan perustulo olisi yksi helpottava tekijä hänenlaisilleen silpputyöläisille. Katso video:
2:24
MTV Uutiset tutustui viime keväänä Ritvaan, joka hankki leipäjonosta ruokakomeron täydennystä. Kotona asuvat teini-ikäiset ja nuoret aikuiset oli ruokittava tavalla tai toisella.
Tuolloin Ritva halusi kertoa perheensä tarinan ja esitellä pienistä palkoista koostuvaa tiliään, jotta päättäjät ymmärtäisivät, millaisiin tilanteisiin ahkerakin ihminen voi Suomessa joutua.
Ritva, 55, työskentelee pitkiä päiviä ilman lomia, silti perheellä tekee tiukkaa selvitä – "Vaikea tulevaisuus on pilkottava mielessä niin lyhyiksi pätkiksi, että jaksaa mennä eteenpäin hetki kerrallaan"
Hän ei halua esiintyä artikkeleissa omalla nimellään suojellakseen muun muassa lapsiaan. Lähipiirin, naapureiden tai työnantajien tiedossa ei ole, miten tiukkaa perheellä välillä on.
– Kovinkaan moni ei tiedä, että käymme leipäjonossa joka viikko. Siihen liittyy iso häpeä, eikä jonossa juurikaan jutustella muiden kanssa. Tuotteet ovat aika satunnaisia, leipää ja joskus tuoretuotteita. Näitä täydennämme sitten kaupasta tehtävillä ostoksilla varallisuuden mukaan, Ritva kertoi helmikuussa.
Tieto töistä helmikuuhun saakka
Ulospäin Ritva vaikuttaa ahkeralta ihmiseltä, jolla on kiire töistä toiseen. Ritvalla oli keväällä viisi työnantajaa, joiden palveluksessa hän teki tunnin siellä, toisen täällä.
Nyt joulukuussa Ritva katsoo vuotta taakse päin ja huokaisee.
– Kesällä sain täyden työajan puutarha-alalla, sillä kunnassamme toteutettiin isoja projekteja, joihin pääsin mukaan. Nyt olen taas kouluavustajana, lisäksi teen muutamia tunteja varhaiskasvatuksessa avustajana ja toimin pienellä tuntisopimuksella kolmen ihmisen henkilökohtaisena avustajana, hän kertoo.
Sopimukset ovat olleet pääosin määräaikaisia. Nyt Ritva sanoo tietävänsä tuntinsa ja tulonsa suunnilleen helmikuuhun saakka.
– Jatkosta ei tietoa. Erilaisista kuvioista on sovittu muutaman uuden työnantajan kanssa, mutta niistä ei ole vielä sopimuksia tehty.
Lehtikuva
Ritva pysyy leivässä, mutta ei kotona
Töitä siis periaatteessa riittää. Ritva kertoo, että hänen keväällä kokemansa väsymys ei kuitenkaan ole juurikaan helpottanut.
– Esimerkiksi viime viikolla menin varsinaisen työpäivän jälkeen tekemään muutaman tunnin toiseen paikkaan ja olin kotona vasta alkuillan tunteina. Henkilökohtaisena avustajana keikat sattuvat usein iltaan ja näin joulun aikaan on mukavaa olla seuralaisena esimerkiksi joulukonserteissa. Ne kuitenkin alkavat esimerkiksi kello 19, joten myöhään menee.
Ritva sanookin pysyneensä leivässä, mutta ei kotona.
– Ja toki kotonamme on yhä kova säästökuuri. Ylimääräiseen ei jää rahaa. Nuorimmaiseni sai onneksi lukiokummin, joka maksaa hänen kirjansa, Ritva iloitsee.
Osa lapsista on ehtinyt vuoden aikana muuttaa pois kotoa. Keväällä ylioppilaaksi kirjoittanut tytär on aloittanut opisto-opinnot, poika on pääsemässä hiljalleen armeijasta.
– Jatkosta hänellä ei ole mitään tietoa. Kovasti haluaisi töihin, äiti kertoo.
All Over Press
"Ihmiset jaetaan jo työnhaussa"
Se, minkä Ritva on kokenut haasteelliseksi, on erilaisten tietoteknisten vaatimusten koveneminen. Ennen haastatteluun pääsemistä saatetaan vaatia esimerkiksi videohaastattelu.
– Minulla ei ole tietotekniikkaa sen tekemiseen. Tuntuu pahalta, että ihmiset jaetaan jo työnhaussa. Taloudellisesti paremmassa asemassa olevat voivat hakea paremmin palkattuja töitä.
Hän ei ihmettele sitä, että esimerkiksi taloudelliset huolet lykkäävät niin monen suomalaisen perheenperustamista.
– Yhä suuremman joukon on tehtävä useita töitä etenkin naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla, jotta saavat edes perustoimeentulon. Yhdistä siinä sitten työ- ja perhe-elämä! Tai yksinhuoltajuus, kuten olen itse vuosia tehnyt.
Siivosta lattialla maaten
Ritva kertoo kärsivänsä selkävaivoista ja polven kulumasta, johon hän joutuu käyttämään kortisonia. Ne, jotka tietävät totuuden ahkeran työntekijän tilanteesta, ovat huolissaan naisen jaksamisesta.
– Myönnettäköön, että työelämän hajoaminen stressaa. Yöunet kärsivät, kun ensin ei nukahda ja sitten heräilee. Päiväunilla paikkailen yön katkonaisuutta.
Terveysvaivat hankaloittavat välillä myös töiden tekemistä.
– Viime kesänä siivosin asiakkaani alakaappeja maaten lattialla, koska en pysty kyykistymään ja kumartaminen ei riittänyt, jotta olisin ylettänyt kaappien perälle. Siirryin siitä ryömien seuraavalle kaapille, koska kontata ei voi, hän kuvailee hankalia päiviä ja työtehtäviä.
Ritva ei kuitenkaan halua valittaa työnantajalle tai jättää keikkoja väliin, sillä siivoustöistä hän saa tarvittavaa lisätuloa joka kuukausi.
COLOURBOX
Yksittäiset vapaapäivät korvaavat loman
Keväällä Ritva kertoi, ettei pidä juurikaan lomaa. Jos yhdessä työssä on lomaa, riittää hommaa muissa paikoissa. Lisäksi lomalla on tärkeää tehdä töitä varastoon, jos palkkaa ei seuraavassa kuussa tulekaan tarpeeksi.
Vuoden aikana hän kertoo pitäneensä lähinnä yksittäisiä vapaapäiviä.
Alkuvuodesta Ritva pyörtyi kaiken kiireen keskellä. Lääkäri olisi määrännyt sairauslomaa, mutta hän ei uskaltanut jäädä kotiin lepäämään.
– Oma jaksaminen ja terveys kyllä huolettavat. Jos en enää pystyisi tähän työmäärään, pitäisi luopua omistusasunnosta. Se tuntuisi aivan kamalalta, Ritva murehti keväällä.
Iso päätös helpotti henkisesti
Nyt hän sanoo vuoden aikana tehneensä henkisesti päätöksen siitä, että kodista on turha pitää väen väkisin kiinni.
– Se helpotti kun päätin, että asuminen ei saa rasittaa enää. Jos töitä ei ole, käytän lainanlyhennysvapaan ja myyn kodin pois. Sinnittelen nuorimmaisen lakkiaisiin. Sitten lähden sinne, mistä saan ostettua edullisen, pienen asunnon.
Se tarkoittaisi todennäköisesti sitä, että Ritva jättäisi nykyiset silpputyönsä ja katsoisi, mitä tulevaisuus ja uusi asuinpaikka toisi tullessaan.
– Tajusin, että jos minulla on velaton koti, minulla ei ole kiire yhtään minnekään! Tämä päätös on vapauttanut minut. Nyt helpottaa se tieto, että tätä kestää maksimissaan enää kaksi ja puoli vuotta.
Hän sanoo oppineensa suhtautumaan elämään ja arkeen uudella tavalla.
– Vaikea tulevaisuus on pilkottava omassa mielessä niin lyhyiksi pätkiksi, että jaksaa mennä eteenpäin hetki kerrallaan. Jos edessä raskas viikko, en ajattele sitä, vaan vain seuraavaan työhön siirtymiseen asti, hän kertoo.
– Olen myös onnellinen siitä, että minulla on ollut uskomaton onni löytää uusia duuneja, vaikkakin pienillä sopimuksilla ja pienellä palkalla.
