Antti Rinne on tuskin poistunut politiikan kirkkaimmalta näyttämöltä, kun hallituksessa alkoi jälkipyykki dramaattisten tapahtumien syntipukista.
Ulospäin hallituspuolueet vakuuttavat nopeiden hallitusneuvottelujen tarvetta ja nykypohjan ihanuutta. Ja tottahan se on. Maa tarvitsee toimivan hallituksen.
Jo eilisestä asti demarileirissä on purettu katkeruutta keskustaan. Kolme muuta hallituspuoluetta ja oma SDP:n ryhmä tukivat Antti Rinnettä, eikä keskustan luottamuksen puutteesta saatu kunnolla selkoa. Virallinen selitys kuuluu, että vasta tänään keskusta pakotettiin yksilöimään epäluottamuksen tarkemmat ainekset.
Luottamus on rikkoontunut puolin ja toisin
Keskustan mukaan Antti Rinne taas sai tietää puolueessa kytevästä epäluottamuksesta pääministerin jatkolle jo sunnuntaina hallituksen kriisikokouksen jälkeen. Asia ei mennyt jakeluun ja prosessi pitkittyi vuorokaudella. Rinne ei halunnut nähdä, että juna meni jo.
Eilisten viestintäsyyttelyjen jälkeen Rinne veti johtopäätöksensä ja ilmoitti tänään erostaan.
Suomalaisessa politiikassa näin harvinaisten tapahtumien jälkeen on päivän selvää, että keskusta ja SDP tarvitsevat rakkausloman ja roppakaupalla poliittista terapiaa. Luottamus on rikkoontunut puolin ja toisin.
Ja näitä haavoja paikkaillaan vielä pitkään.
Kepu pettää aina
Demarileiristä muistutettiin tänään, että kepu pettää aina. Ja onhan se tietysti yhden sortin ennätys, kun vuoden sisällä puolue hajottaa hallituksen kahteen kertaan.
Ensin pääministeri Juha Sipilä pisti sote-sotkujen tiimellyksessä oman hallituksensa telakalle ennen vaaleja viime keväänä ja suututti kokoomuksen. Nyt keskusta veti tukensa demaripääministeriltä ja hallitus jätti eronpyyntönsä.
Lue myös: Sipilä, Jäätteenmäki, Kanerva – muistatko vielä nämä dramaattiset erot? Rinne on jo toinen tänä vuonna paikkansa jättänyt pääministeri
Politiikan seuraajat muistavat, miten pitkään esimerkiksi vihreät ovat kärsineet maineestaan hallituksen jättäjinä, kun tiukka paikka yllättää.
Tällaisista politiikan mielikuvista on vaikea päästä eroon.
Demarien kannattaa puida kyllä myös keskenään, missä kohtaa homma lähti viettämään.
Antti Rinne kaatui omiin puheisiinsa eduskunnan edessä ja tarmokkuuteensa säätää eri asioissa joko taustalla tai näkyvästi.
Ruusujen sota vaarana
Antti Rinteen ero avasi myös pääministeripelin SDP:ssä.
Tällä hetkellä varapuheenjohtaja, liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marinia tarjotaan vahvempana suosikkina pääministeriksi Rinteen jälkeen. Marinin eduksi lasketaan myös se, että hänellä on jo ministerikokemusta. Hän hoiti myös Rinteen sijaisuutta tämän vakavan sairastumisen aikana.
Marinia tyrkytetään niin innokkaasti sisäpiirin suosikkina, että se voi kääntyä myös häntä vastaan. Päätöksen pääministeriehdokkaasta tekee SDP:n puoluevaltuusto.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman on väistellyt kovimpia vastuunpaikkoja viime vuodet. Perhesyyt ja pieni lapsi olivat syynä, että Lindtman kieltäytyi tarjotusta tärkeästä työministerin salkusta viime kesänä. Tällä kertaa Lindtman ei jäänyt vatuloimaan, vaan ilmoittautui pääministerikisaan mukaan jo iltapäivällä rinta rottingilla.
Demarileirissä on kuppikuntansa. Katkeruutta on jäänyt muhimaan Antti Rinteen valinnasta ja Jutta Urpilaisen syrjäyttämisestä Seinäjoen puoluekokouksessa vuonna 2014. Rinteellä on ollut omat vankat tukijansa, mutta matkalla pääministeriksi jälkeen on jäänyt myös vastustajia ja epäilijöitä.
Oman lisämausteensa tuo Rinteen jatko puheenjohtajana kesäkuun puoluekokoukseen saakka. Tänään hän sanoi olevansa jopa käytettävissä jatkokaudelle. Kauniisti sanottuna se oli jännittävä näkemys!
SDP voi pahimmillaan siis heikentää itseään sisäisellä ruusujen sodallaan.
Viisikko etsii siis lähiajat kadonnutta luottamusta hallituksessa.
Samaan aikaan pääministeripuolue SDP voi sössiä oman uuden alkunsa sisäisellä riitelyllä.