Yleensä ministerinpaikoista taistellaan puolueissa, mutta Matti Vanhanen on suomalaisen politiikan outolintu. Hänen poliittisen uransa kahta keskeistä peliliikettä määrittävät termit vastentahtoinen ja velvollisuudentuntoinen, kirjoittaa MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki.
Harvoin on vastavalittu ministeri näyttänyt yhtä vakavaa ja tuskaista naamaa kuin eduskunnan puhemies Matti Vanhanen, kun keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni esitteli seuraajansa valtiovarainministeriksi. Muita ehdokkaita Kulmunin paikalle ja hallituksen kakkossalkun haltijaksi ei enää loppusuoralla ollut.
Vanhanen sai itselleen mieluisan aseman ja yhteiskunnallisen keskustelijan roolin eduskunnan puhemiehenä kevään 2019 vaalien jälkeen. Hinkua ja pyrkyä hallitukseen ei ole ollut.
Kulmunin nopean eroilmoituksen jälkeen Vanhasen nimi putkahti ministeripörssiin mukaan, vaikka hän ehti käytännössä jo kieltäytyä viikonloppuna. Kaksinkertaisena pääministerinä ja finanssikriisin läpikäyneenä Vanhanen tietää mitä hallituksessa on odotettavissa tulevina kuukausina.
Myös terveyssyyt ovat varmasti painaneet vaakakupissa, kun hän on toppuutellut kyselijöitä. Vanhaselle tehtiin vaativa sydänleikkaus syyskuussa.
Niinpä tarvittiin suostuttelua, puheenjohtajan eilinen soitto ja harkintaa. Valintainfossa Vanhanen totesi, että velvollisuudentunto ajoi, kun häntä kyseltiin painokkaasti tehtävään. Poikkeusolot, koronakriisi ja Suomen hankala taloustilanne vaikuttivat, että entinen pääministeri lähti hallitukseen.
Vanhanen on kuin Volgan lautturi, joka lähtee tuskaisena kiskomaan Suomi-proomua ylävirtaan, velvollisuudentunnosta. Lastina jo nyt 18,8 miljardia velkaa tälle vuodelle.
Sattumapääministeriksi 2003
Vanhanen putkahti suomalaisen politiikan ylimmälle huipulle vuoden 2003 Irak-gaten seurauksena. Pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) menetti SDP:n luottamuksen, mutta demarit oli valmis jatkamaan hallituksessa, jos pääministeri vaihdetaan.
Jäätteenmäen seuraajaksi nousi puolustusministeri Matti Vanhanen. Vanhasta kutsuttiin noihin aikoihin sattumapääministeriksi. Hän itse sanoi ottaneensa tehtävän vastaan vastentahtoisesti, muun muassa perhesyistä.
Ei tule muuta poliitikkoa mieleen, joka lähtee hallitukseen ensin vastentahtoisesti ja nyt silkasta velvollisuudentunnosta.
Vanhanen on kokenut kansanedustaja, keskustan entinen puheenjohtaja ja Suomen kolmanneksi pitkäaikaisin pääministeri. Kokemusta ja osaamista siis on, vaikka hänen pääministerivuotensa muistetaan myös vaalirahakohusta ja vähintäänkin värikkäästä yksityiselämästä.
Kulmuni vetää ministeriryhmää – miten päätöksenteko hoituu käytännössä?
Päivän ratkaisu jätti ilmaan myös kysymyksiä hallituksen käytännön työstä. Vanhanen ei ota jäsenyyttä viisikossa eli hallituspuolueiden puheenjohtajaryhmässä. Tämä porukka setvii hallituksen erimielisyydet ja linjaa keskeiset päätökset. Vanhanen ei myöskään toimi pääministerin sijaisena.
Maria Ohisalo (vihr.), Li Andersson (vas.) ja Anna-Maja Henriksson (rkp) ovat myös puolueidensa puheenjohtajia. SDP:n puheenjohtaja on edelleen Antti Rinne, mutta Sanna Marin johtaa hallitusta pääministerinä ja on puolueensa suvereeni keulakuva.
Moni tuskin enää muistaa, että Rinne on elokuun puoluekokoukseen asti SDP:n puheenjohtaja. Tämäkin tilanne muuttuu, kun Marin valitaan myös puheenjohtajaksi ilman vastaehdokkaita.
Keskustan Katri Kulmuni aikoo siis jatkaa keskustan ministeriryhmän vetäjänä ja osallistua viisikon päätöksentekoon. Entä jos valtiovarainministeri ja puheenjohtaja ajautuvat eri linjoille? Onko Vanhasella täysi mandaatti hoitaa tehtäväänsä, kun valtiovarainministeriö ryhtyy valmistelemaan elokuun budjettiriihtä ja vääntää hallitusohjelman avaamisesta vai tarvitseeko hän kaikkeen hallituksen ulkopuolella olevan puheenjohtajan kuittauksen.
Tähän päätöshimmeliin hallitus joutunee sopimaan pelisäännöt eli miten kaksipäinen johto toimii käytännössä.
Muitakin epäselviä kysymyksiä on. Mitä tapahtuu syyskuun puoluekokouksen jälkeen, jos Katri Kulmunia ei valita jatkokaudelle? Onko valtiovarainministeriö kuin hollitupa, jossa ministeri vaihtuu muutaman kuukauden välein? Lähinnä tämä tilanne voi olla edessä, jos keskustan vetäjä vaihtuu ja uusi puheenjohtaja haluaa itselleen vahvimman eli valtiovarainministerin salkun.
Puheenjohtaja Kulmuni ehtii nyt kiertää keskustan kenttää, mutta luottavatko omat joukot, että Kulmunin johdolla kannattaa lähteä hakemaan vaalivoittoa kevään 2021 kuntavaaleissa. Tähän saadaan vastaus lähiviikkoina eli saako Kulmuni haastajan puoluekokoukseen.
Mistä ja miksi hallituksen kaatospekulaatiot lähtivät liikkeelle?
Viikonlopun tapahtumat ovat myös outoja. Kulmunin nopea ilmoitus halusta jatkokaudelle yllätti keskustalaiset. Keskustan sisäisestä tilanteesta ei anna hyvää kuvaa, että viikonloppuna velloivat myös huhut hallituksen kaatamisesta. Puheenjohtaja katkaisi spekulaatiot vasta sunnuntaina.
Se olisi näyttänyt todella rumalta, että reilun vuoden aikana keskusta olisi hajottanut hallituksen kolme kertaa. Ensin maaliskuussa 2019, sitten joulukuussa 2019 ja nyt keskellä koronakriisiä.
Keskustan riveissä on edelleen oma oppositionsa, joka ei ole sulattanut puolueen lähtöä hallitukseen viime kevään rökäletappion jälkeen. Hallituksen erospekulaatiot taisivat olla enemmän myrskyvaroitus muille hallituspuolueille.
Keskusta vaatii päätöksiä korona-ajan jälkeisestä talouspolitiikasta, sopeutuksesta sekä työllisyystoimista jo elokuun budjettiriihessä, ei myöhemmin. Tai muuten…
Tosin puolueen asema ei ole kovin vahva 10,7 prosentin kannatusluvuilla.
Isotella voi, mutta hallituksesta lähtö onkin sitten aivan eri asia.
