Pääministeri Antti Rinteellä on edessään poliittisen uransa tärkeimmät tunnit ja päivät. Ennen tiistain välikysymyskeskustelua SDP:n pitää tietää, voiko se luottaa hallituskumppaneiden tukeen, kirjoittaa MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkö Eeva Lehtimäki.
Hallituskumppaneiden lisäksi myös demarien pitää uskoa, että hallitus on toimintakykyinen nimenomaan Rinteen johdolla. Enää ei riitä viesti, että Postin työntekijöiden työehdot saatiin pelastettua, vaikka rapaa roiskuikin.
Viisikko eli hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat kokoontuneet Rinteen kaudella harvoin, nyt kuitenkin pääministerin on pystyttävä antamaan aukoton selvitys Posti-sotkusta, omistajaohjauksesta sekä myös työmarkkinatilanteesta.
Tähänkin tarvitaan pelisääntökeskustelu. Jos Rinne jatkaa pääministerinä, miten taataan, että elintärkeät vientialojen neuvottelut eivät mutkistu ainakaan ay-taustaisen pääministerin sähläyksellä.
Rinne on päivän maakuntamatkalla ja hallituspuolueet voivat kokoontua aikaisintaan myöhään illalla ratkomaan tilannetta. Näillä näkymin siis Kesärannassa.
Vankin tuki vihervasemmistosta
Rinteellä näyttää tällä hetkellä olevan vankimmin vihreiden ja vasemmistoliiton tuki.
Vihreiden puheenjohtajan Maria Ohisalon mielestä "keskustelu hallituksen tilanteesta ja Rinteen asemasta on lähtenyt liian kovalle laukalle". Vasemmistoliiton Li Andersson puolestaan näkee taustalla jopa työnantajien tietoista provokaatiota hallituspohjan vuoksi:
– Vaikuttaa siltä, että Rinteen punavihreä hallitus on niin punainen vaate elinkeinoelämän etujärjestöjen eliitille, että se on valmis aiheuttamaan työmarkkinalevottomuuksia vain demaripääministerin riesaksi, Andersson kirjoitti kolumnissaan Kansan Uutisissa.
Vihreillä ja vasemmistoliitolla on paljon pelissä. Hyvät ministeripaikat sekä mieluinen ohjelma. Niitä ei hevillä uhrata.
Kulmunilla tuskaisin paikka
Tuskaisin paikka on keskustalla ja sen uudella puheenjohtajalla Katri Kulmunilla.
Puolue-eliitti halusi hallitukseen roiman vaalitappion jälkeen, hallitusohjelmaan saatiin kirjattua keskustalle mieluisia tavoitteita, mutta kentällä on ollut kovaa epäluuloa vasemmistolaista hallituspohjaa kohtaan.
Keskustassa on vahvaa epäilyä, että onko hallituksella oikeasti yhteinen päämäärä työllisyyden kohentamiseksi ja talouden vakauttamiseksi. Varsinkin jos hallitusohjelmaa joudutaan avaamaan ja muuttamaan esimerkiksi heikon työllisyystilanteen vuoksi.
Nyt keskusta joko nielee Rinteen selitykset, antaa tukensa, mutta kuittaa itselleen jotain vastineeksi. Keskustalaiset miettivät kuumeisesti, tarkoittaako Rinteen jatko keskustan vahvistumista hallituksessa.
Tai sitten keskustan vetää tukensa Rinteeltä.
Vastassa melko kokematon joukko
SDP ja keskusta eivät halua, eivätkä anna tilanteen valua vaaleihin asti, koska nykytilanteessa molempien puolueiden kannatusluvut ovat surkeat.
Yksi vaihtoehto roikkuu ilmassa eli pääministerin vaihtaminen vuoden 2003 tapaan, kun keskustan Anneli Jäätteenmäki vaihtui lennossa Matti Vanhaseen Irak-gaten vuoksi.
Miten Kulmuni joukkoineen siis asemoituu tämän illan aikana? Korviin kuiskuttelijoita varmasti riittää, mutta päätös kannattaa tehdä itsenäisesti.
Rinteen eduksi voi kääntyä se, että hänellä on vastassaan melko kokematon joukko poliittisia pelureita.
Rinne on taas monissa liemissä marinoitu kova neuvottelija, joka on taistellut itsensä ensin puheenjohtajaksi, ottanut lukua kokoomuksen kanssa hallituksessa sekä päässyt päämääräänsä eli vihdoin maan pääministeriksi. Rinne ei luovu unelmastaan taistelutta.
Hallituksen jatko ei ole kuitenkaan helppo, jos se jatkaa nykykokoonpanolla. Alku on ollut vähintäänkin takkuinen. Isojen hankkeiden etenemisestä ei ole saanut vakuuttavaa kuvaa ja aina kun on sattunut ja tapahtunut, paikalla on ollut sama mies: Antti Rinne.
Politiikassa voi aina ottaa uuden alun. Nyt se on tehtävä tavalla tai toisella.