Mainos

Christinen kumppanin tarpeet menevät joskus lastenkin edelle: "Avioliittoni priorisointi hyödyttää koko perhettämme"

Kun perheen pyörittämiseltä ei jää ylimääräistä aikaa, ystävyyssuhteita kuihtuu ja kuolee.  Avioliitto ei kuitenkaan saisi jäädä hunningolle, Christine muistuttaa. 

Lastensa nukahdettua Christine Organ valvoo odottamassa aviomiestään töistä. Väsymyksestään huolimatta Organ valvoo, koska muuten pariskunta ei näe toisiaan kunnolla päiviin.

– Vanhemmuus on kovaa ja elämä on kovaa. Mieheni tekee kovasti töitä, ja minä teen kovasti töitä. Me kaikki teemme kovasti töitä. Raadamme maksaaksemme laskut ja huolehtiaksemme perheistämme ja käsitelläksemme kaikkea sitä sontaa, joka aikuisten täytyy käsitellä, koska, ollaanpa rehellisiä, aikuisuus ei ole sellaisia kuin lapsena oletimme, Organ kirjoittaa Scary Mommy -sivustolla.

Joka päivä Organ kokee ajan-, rahan tai energian puutetta ja tuskailee tekemättömiä töitään. Hän huomauttaa, että jokainen meistä on nykyisin äärimmäisen kiireinen; siksi priorisointi ja vaihtoehtojen punnitseminen on tärkeää. Kun aikaa ei ole, ystävyyssuhteita kuihtuu ja kuolee. Osa ihmisistä vain katoaa kokonaan.

– Suuntaamme fyysisen ja henkisen energiamme uudelleen, koska sitä riittää vain tietyn verran ja ne hiton lapset imevät energiasta niin paljon. Käännämme huomiomme lapsiimme ja pois muista aikuisista, Organ kuvaa.

Joskus kuluu päiviä ja viikkoja ilman soittoa ystävälle tai siskolle, koska lapset vaativat huolenpitoa. Vanhempi uhraa muut ihmissuhteet lastensa vuoksi.

– Meillä ei ole aikaa itsellemme, toisistamme puhumattakaan. Olemme uupuneita koko ajan, hitto vie, ja on iltoja, jolloin olemme ärsyyntyneitä emmekä voi sietää toista elävää ihmistä silmissämme, puhumattakaan hänen äänestään tai kosketuksestaan. On päiviä ja viikkoja, kun aikatauluissamme on konflikteja, ja pariskuntana olemme kuin kaksi laivaa ohittamassa toisiaan yössä. Joskus ikävöin aviomiestäni niin kovasti, että tunnen sen luissani asti, Organ kuvaa.

Organin mukaan ikävä kuitenkin muistuttaa siitä, että pari rakastaa ja tarvitsee toisiaan.

– Aikaa ja energiaa avioliittoani varten ei tule maagisesti putoamaan syliini. Minun pitää vuolla aikaa jostakin, ja puolustaa sitä raivokkaasti, kuin elämäni riippuisi siitä – koska niin monilla tavoilla se riippuukin. Joten punnitsen vaihtoehtoja ja priorisoin.

Aikaa ei kuitenkaan ole koskaan tarpeeksi: Organ voi vain haaveilla viikoittaisista treffi-illoista ja romanttisista viikonlopuista poissa. Lapsettomia lounaita ei ole olemassakaan, ja joskus pari ei keskustele päiväkausiin.

– On hiton vaikeaa saada tämä toimimaan ja löytää aikaa, mutta olen sitoutunut yrittämään. Ja joskus se tarkoittaa, että omat tarpeeni – jopa lasteni tarpeet – eivät ole etusijalla. Se ei tietenkään tarkoita, että rakastan lapsiani vähemmän. Mutta se tarkoittaa, että avioliittoni priorisointi hyödyttää koko perhettämme, myös lapsiani.

– Olemme edelleen me, mutta jos emme tee aikaa ja löydä aikaa huolehtia meistä, lopulta me olemme vain "sinä" ja "minä". Ja minä yksinkertaisesti välitän meistä liikaa antaakseni sen tapahtua.

Liittonsa tärkeyden vuoksi Organ valvoo odottamassa aviomiestään pitkälle yöhön – vaikka se tarkoittaakin, että hän on hyvin väsynyt aamulla.

***

0:49

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.