Yhdistetyn tähdet Ilkka Herola ja Eero Hirvonen ovat läpi kauden tuskastelleet hyppäämisensä kanssa samalla kun suomalaiskaksikko on ollut hiihtovauhdillisesti lajinsa kärkimiehiä. Mäkiongelmat paistoivat myös Seefeldin MM-kisoissa. Mistä homma on kiikastanut? Asiaa selväpiirteisesti ruotii entinen yhdistetyn tähti, kolminkertainen arvokisamitalisti ja kauden 2008–2009 maailmancupin kokonaisvoittaja Anssi Koivuranta.
Herola ja Hirvonen ovat usein olleet hiihto-osuudelle lähdettäessä armottoman kaukana kärjestä, kun kriittinen takamatka palkintopallipaikoista taistelemiseen on nykyisin kutakuinkin yhden minuutin luokkaa.
Yhdistetyn päävalmentaja Petter Kukkonen sanoi Seefeldissä, ettei hän osaa tarkkaan sanoa, mikä mäessä mättää, vaikka monia asioita on yritetty. Toisaalta osa ongelmasta voi Koivurannan arvion mukaan piillä osaltaan tässä, monien asioiden yrittämisessä.
– Jos ammutaan haulikolla hauleja vain taivaalle ja kokeillaan vähän sitä, tätä ja tuota, ollaan koko kauden ihan kujalla välineiden kanssa, Koivuranta murjaisee MTV Urheilulle.
Haulikkoammuntaan Suomea ajoi se, että hyppyvarusteiden testaaminen jäi kauden alla lapsenkenkiin. Samansuuntaisesti on puhunut kauden aikana myös yhdistetyn mäkivalmentaja Jarkko Saapunki.
– Siinä vaiheessa, kun kausi alkaa syksyllä, pitää olla kaikki jo selvillä; millaisia pukuja käytetään ja mikä toimii ja mikä ei. Siitä pystytään lähteä kehittämään vielä parempia versioita kohti MM-kisoja, mutta perusrunko pitää olla siinä vaiheessa jo hyvällä mallilla ja hanskassa, että tiedetään, mitä tehdään, Koivuranta korostaa.
– Arvioin, että nyt vain nukuttiin syksyllä sen hyppypaketin kanssa. Se sisältää kaiken fysiikan ja tekniikan mutta myös varusteet. Kun huomattiin, että nyt ollaan mäkipuolella muita jäljessä, painettiin panikkinappi pohjaan ja ruvettiin kokeilemaan kaikkea.
Epävarmuudet olivat omiaan johtamaan lumipalloefektiin. Eero Hirvonen on esimerkiksi kauden aikana ihmetellyt hyppäämisensä tunnetta: sitä, ettei siitä saa kiinni.
– Kun hyppääjällä ei ole perushyvää, varmaa tuntumaa ja koko ajan kokeillaan välinepuolella jotain uutta, vähäinenkin itseluottamus hyppäämiseen hajoaa. Tunne muuttuu varusteiden kautta niin paljon, ja hyppääjä rupeaa yrittämään milloin mitäkin. Kun hyppääminen ei ole hyvällä perustasolla, välineiden testaaminenkin on vaikeaa. Huonoja hyppyjä vedellessä joku oikein hyväkin puku saattaa tuntua aika huonolta, koska se ei pääse oikeuksiinsa, jos sitä välinettä ei niin sanotusti aja oikein.
– Helposti käy niin, että on vain niin kuutamolla. Tulos on tuota, mitä se on.
Osakseen julkisessa keskustelussa ovat pyörineet Suomen yhdistetyn miesten hyppypuvut. Varsinkin Koivurannan entinen valmentaja, freelancer-urheilutoimittaja Tuomas Virtanen on kritisoinut Janne Ahosen tekemiä pukuja, jotka ovat hänen arvionsa mukaan olleet selkeästi saksalaisvalmisteisia Meiningerin pukuja huonommat.
– En näe sitä niin yksioikoiseksi. Siinäkin tärkein juttu olisi pitkäjänteinen hyvä yhteistyö jonkun tietyn pukuvalmistajan kanssa. Onko puku sitten kotimainen – esimerkiksi Ahosen valmistama – vai ulkomainen jonkun muun valmistama, mutta tehdään kimpassa yhteistyötä ja kehitetään. Sillä tavalla löydetään paras mahdollinen kilpailuväline.
– Suomen mäkijoukkueessakin taitaa olla muutama hyppääjä, joka käyttää saksalaisvalmisteista hyppypukua, mutta nämä kaverit eivät taida silti joukkueesta erottua millään tavalla. Ei se autuaaksi tekevää ole, mutta lähtökohta on, että käytetään parasta mahdollista tuotetta. En silti usko, että materiaaleissa olisi tällä hetkellä isoja eroja. Enemmänkin se on siitä kiinni, millaiset leikkaukset ja ominaisuudet siitä materiaalista saadaan puvun kasaan parsimisella kullekin hyppääjälle aikaiseksi.
Hyppääminen on ollut suomalaisten yhdistetyn miesten kompastuskivenä. Kuvassa Ilkka Herola.Lehtikuva
Vaikeudet näyttäneet pahemmilta kuin ovat
Herola ja Hirvonen näyttivät jo MM-kisojen alla saaneen juonenpäästä kiinni. Seefeldiä edeltävistä henkilökohtaisista maailmancup-kisoista Herola nappasi sijat 6, 2 ja 4, Hirvonen puolestaan sijoitukset 8, 5 ja 7. Salpausselän parisprintissä kaksikko juhli myös voittoa. Vaikka kaikki parhaat eivät olleet näissä Lahden ja Klingenthalin kisoissa mukana, asetelmat Seefeldiin näyttivät parantuneen mäkikunnon myötä lupaavilta.
Mitalit jäivät kuitenkin haaveeksi ja MM-kokonaiskuva oli mäen tuskailun myötä alavireinen. Pieni valonpilkahdus Seefeldissä tuli, kun Herola nousi normaalimäen kilpailussa mäen 24. sijalta lopulta viidenneksi. Leevi Mutru tarjosi tukea 10. sijalla, mutta niin ikään hyvässä vahdissa ollut Hirvonen kaatui ja keskeytti.
Vaikka maailmancupia kisataan vielä Oslossa ja Schonachissa, talven kokonaismenestys jää joka tapauksessa suomalaisittain ohueksi ja katse on syytä kääntää jo pitkälti ensi kauteen.
Katastrofaalinen Herolan ja Hirvosen tilanne ei missään nimessä ole.
– Kovempi duuni, joka vie enemmän aikaa ja vuosia, eli hiihtokunto, on molemmilla kovaa luokkaa. Kyse on vain siitä, että saa vauhdin irti talveksi. Siinä on aina pikkuvääntö, mutta se ei varmasti ole ongelma. Niin hyvää vauhtia kaverit ovat pitäneet jo pari vuotta.
– Perushiihtovauhtia ei tarvitse enää yhtään lisää. Ainoa hiihdon kehityskohde on irtiottokyky: kun 10–15 äijää tappelee voitosta, on hyvä saada lisää suorituskykyä.
Herola ja Hirvonen ovat osoittaneet aiempina talvina osaavansa myös hypätä. Tämän talven mäkiongelmat ovat Koivurannan mukaan todennäköisesti näyttäneet suuremmilta kuin ne ovat oikeasti olleetkaan, ja Hirvosen kohdalla mäkiharjoittelun aloittamista viivästytti myös hyppääjän polven poteminen.
– Mäkipuolella varmasti näyttää siltä, että tekemistä on vielä enemmän kuin oikeasti onkaan, kun on ajanut itsensä siihen tilaan, että ei ole itseluottamusta. Kokeillaan vähän kaikkea, että saataisiin joku taikakonsti aikaiseksi, että hyppy rupeaisi siitä lentämään. Lopputulos näyttää silloin huonommalta kuin mitä perustaso oikeasti on, Koivuranta sanoo.
Kun pikkusuksi kulkee rivakasti, paukkuja voi lyödä jatkossa entistä isommin mäkihyppyyn. Koivuranta uskoo myös, että Suomen joukkue ottaa virheistään oppia.
– Uskon, että varustekehitys alkaa ensi kesänä jo heti ensimmäisistä kesähypyistä. Ainakin syytä olisi. Ensinnäkin saa varustepuolella umpeen sen pienen eron, joka mahdollisesti huippumaihin on. Ja kauteen mennessä mennään mielellään muista ohi – varustepuolella ei saa antaa yhtään tasoitusta. Kaikin puolin täytyy tarkemmin tehdä hyppypuolella hommia: hyppyfysiikan, -tekniikan ja myös -varusteiden kanssa.
Ja jos tästä otetaan koppi, yhä nuorilta Herolalta, 23, ja Hirvoselta, 23, on vara odottaa palkintopallitaisteluja entistä useammin. Kun vieressä on kehittymässä ajoittain väläytelleitä Leevi Mutrua, 23, ja Arttu Mäkiahoa, 21, suomalaisessa yhdistetyssä kajastaa paljon enemmän valoa kuin näkyy pimeää.
Meno hiihtobaanalla on maittanut myös kuvassa viilettävälle Eero Hirvoselle.Lehtikuva
