Aira Samulin sanoo, ettei vanhuksia voi sälyttää vain yhteiskunnan vastuulle. Meistä jokaisen täytyy osallistua.
– Suomen vanhukset ovat hätätilassa.
Näin sanoo Aira Samulin, 85-vuotias tanssinopettaja ja yrittäjä, jota ei iästään huolimatta voi vanhukseksi sanoa. Jotain hän silti vanhustenhoidosta varmasti tietää: Samulin on kiertänyt yli 100 suomalaisessa vanhainkodissa virkistämässä niiden asukkaita.
– Koitan viedä iloa ja huumoria vanhainkoteihin ja saada vanhukset nauramaan ja laulamaan. Vaikka istuisi halvaantuneena rullatuolissa ja vain yksi käsi toimisi, jokaiselle löytyy sopiva tanssi, Aira kertoo.
– Laissa on pykälä, joka määrää, että vankien pitää päästä ulos tunnin verran päivässä. Vanhuksille sen sijaan ei ole olemassa mitään tällaista sääntöä.
Yli 65-vuotiaita on jo nyt Suomessa yli miljoona. Mistä heille kaikille löytyy hoitajat?
Työttömät, yksinäiset ja nuoret vanhuksia virkistämään
– Vanhusten auttamiseksi täytyy suorittaa samanlainen liikekannallepano kuin sota-aikana, Samulin ehdottaa.
– Ei riitä, että vedotaan yhteiskuntaan, hoitajiin ja omaisiin. Joka ikisen lähimmäisenrakkautta tuntevan pitäisi etsiä yksi vanhus ystäväksi. Se tarkoittaa, että mennään vanhainkotiin ja käydään vaikka kerran viikossa ulkoiluttamassa vanhusta ja kampaamassa tämän tukkaa – kuuntelemassa tarinoita ajoista, joista kukaan ei kohta ole enää kertomassa, Samulin sanoo.
