Suomi, 2013. Ohjaus: Saara Cantell. Käsikirjoitus: Outi Keskevaari. Kuvaus: Heikki Färm. Leikkaus: Jukka Nykänen. Musiikki: Sid Hille. Tuotanto: Jarkko Hentula. Pääosissa: Anna-Maija Tuokko, Ilkka Villi, Antti Reini. Kesto: 116 min. Levittäjä: Nordisk Film.
Saara Cantellia ei ainakaan voi syyttää laiskuudesta eikä jämähtämisestä yhden lajityypin ohjaajaksi. Joulun jälkeen Cantellilta tulee teattereihin romanttinen komedia Ainoat oikeat ja tammikuun puolivälissä lastenelokuva Onneli ja Anneli. Cantell on kertarysäyksellä halunnut näyttää osaavansa tehdä muutakin kuin tyylikkäitä draamaelokuvia.
Outi Keskevaarin käsikirjoituksessa kohtalo heittää kolmikymppisen Hannan (Anna-Maija Tuokko) kahden miehen keskelle. Ensin Hanna kirjaimellisesti törmää unelmamieheensä Markukseen (Ilkka Villi), joka hetkeksi katoaa mutta tupsahtaa takaisin hänen elämäänsä huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Toinen Hannan elämän miehistä on pääministeri Ismo Majuri (Antti Reini), jonka fysioterapeutiksi hänet palkataan. Suhde ei arvatenkaan jää pelkäksi kuntoutukseksi. Juorulehdistö seuraa haukkana pariskunnan romanssin pienimpiäkin käänteitä. Sattuman oikuilla ja väärillä ajoituksilla on tapana kuljettaa romanttisten komedioiden henkilöitä. Eikä Ainoat oikeat tee tässä poikkeusta.
Hannan bestiksillä on omia ryppyjään ja pettymyksiään rakkaudessa, mutta toistensa vankkumattomaan ystävyyteen he voivat aina luottaa. Koska ollaan Suomessa, naiset osaavat myös vetää viinaa ja kiroilla. Vaikka pinta näyttäisi kovalta, lopulta jokainen heistä etsii sitä todellista rakkautta. Sinkkumaailmaan sukeltavat elokuvat ja tv-sarjat ovat selvästi Keskevaarille tuttuja. Eikä siinä mitään: hyviä ideoita on lupa lainata ja soveltaa.
Katsoja on pitkään paremmin perillä monista käänteistä kuin päähenkilöt, mutta loppupuolella hänkin joutuu vähän arvailemaan. Sen ainoan oikean valinta ei ole Hannalle kivuton tehtävä. Mutta koska kumpikin mieskandidaatti on miellyttävä ja hyvännäköinen, katsoja voi joka tapauksessa olla valintaan tyytyväinen. Loppua paljastamatta sanottakoon, ettei kukaan jää itkeskelemään sydän ruvella.
En tiedä, onko Vareksena ja kovien kundien rooleissa nähty Antti Reini uskottava pääministerinä. Oleellisempaa on se, että hän on riittävän uskottava rakastuneena miehenä. Komediallisin osuus on kirjoitettu Hannan ystäville ja pääministerin avustajalle (), jolta puuttuu kaikenlainen tunneäly ja tilannetaju.