Erilaiset äijäliikuntamuodot kasvavat kohisten suurten ikäluokkien keskuudessa. Miesten lisääntynyttä liikuntaharrastusta on tervehditty ilolla. Nyt kuitenkin tasa-arvoviranomainen on puuttunut asiaan.
"Äijäjoogan isä" Veikko Tarvainen on vetänyt miehille suunnattuja joogatunteja viiden vuoden ajan. Idea miesten joogatunnista syntyi oman, parikymmentä vuotta kestäneen harrastuksen myötä. Tarvainen pani merkille, että hän oli yleensä tunneilla ainoa mies.
− Kun aloin itse ohjata joogaa, huomasin, että jos ryhmässä oli yksi mies, hän lopetti yleensä viimeistään neljännellä kerralla. Minulla heräsi ajatus, että onnistuisiko homma silloin, jos ryhmässä olisi vain miehiä.
Miehille oli jo aiemmin tarjottu joogaa miesjooga-nimellä. Asiaa tovin pohdittuaan Tarvainen päätyi astetta kuvaavampaan ilmaisuun. Syntyi äijäjooga.
− Minulle sanottiin, että idea on hyvä, mutta se ei tule onnistumaan; sitä on ennenkin yritetty.
Joogaa rennolla otteella
Tarvainen uskoi vastustuksesta huolimatta asiaansa. Ensimmäisille äijäjoogatunneille osallistui muutama mies. Vähitellen sana alkoi kiiriä.
− Ajattelin, että jos teen hirveästi töitä, niin yksi ryhmä pysyy Helsingissä pystyssä. Viisi vuotta myöhemmin toiminta on levinnyt Yli-Kiiminkiin ja Kuusamoon asti, Tarvainen iloitsee.
Äijäjoogan isä on saanut runsaasti myönteistä palautetta. Moni mies on löytänyt tiensä tunneille vaimon tai tyttöystävän houkuttelemana.
Äijäjoogan asenne on rennompi kuin perinteisessä, joskus aika vakavassakin, joogassa. Parhaimmillaan äijäjoogaaja on löytänyt kuusikymppisenä liikunnan ilon ensimmäistä kertaa elämässään.
