Burn out ja diagnoosi yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä pakottivat entisen suorittajan pysähtymään.
Tiina Parviainen itkee polkiessaan kotiin työterveyslääkärin vastaanotolta. Eletään syksyä 2015. Lääkäri oli kehottanut flunssaista naista lepäämään, mikä aiheutti suorittajaluonteiselle Parviaiselle suurta ahdistusta. Vielä tässä vaiheessa nainen ei ymmärtänyt oireiden vakavuutta, kunnes puoli vuotta myöhemmin asiat levisivät käsiin.
Paniikkikohtauksia alkoi esiintyä säännöllisemmin, ja mukaan tuli niin vatsa- kuin iho-ongelmiakin. Päätyö, kaksi sivutyötä, treenit ja arki perheen kanssa olivat olleet naiselle liikaa, ja hän koki burn outin.
– Miehen vakavien uniongelmien vuoksi kotonakaan ei ollut tasaista ja ihanaa, joten ajoin itseäni tiedostamatta tekemään kaikkea muuta, jotta en ajattelisi kotiasioita. Ajattelin, että se tekisi itselle hyvää, vaikka se tekikin aivan päinvastoin, Parviainen toteaa.
Vaikka sisällä ahdisti, ulkopäin kukaan ei olisi osannut arvata, että tilanne oli päässyt niin pahaksi. Lapsuudesta asti kehut reippaudesta saivat Parviaisen tsemppaamaan ja näyttämään, että kaikki olisi kunnossa, vaikka sisällä kulissit olivat kaatumassa.
– Burn out oli sellainen kropan hätähuuto, oli pakko ryhtyä hiljentämään.
Tekemättömyys tärkeässä roolissa
Syksyllä naiselle diagnosoitiin myös yleinen ahdistuneisuushäiriö, jonka saaminen oli Parviaiselle lopulta helpotus. Pitkään jatkuneille oireille löytyi vihdoin selitys. Diagnoosin ja siitä seuranneen lääkityksen ansiosta Parviainen kertoo arkensa muuttuneen huomattavasti. Hän jaksaa keskittyä ja olla enemmän läsnä.
