Tamperelaisen Henna Heikan elämä muuttui perustavanlaatuisesti, kun nuorella naisella diagnosoitiin yllättäen iskeneiden oireiden jälkeen aivokasvain. Sairastaminen on opettanut Hennalle armollisuutta itseään kohtaan.
Pirteän oloinen nuori nainen vastaa puhelimeen. Henna Heikka, 23, on eilen käynyt treenaamassa ja juossut 600 porrasta. Kihlattu kannusti liikkumaan, kun Henna olisi halunnut jäädä sängyn pohjalle. Portaiden juoksu kannatti. Vaikka lihakset ovat nyt kipeät ja raskaat, on mieli kevyempi ja kohonnut. Itsestään voi olla ylpeä.
Satojen portaiden nouseminen on todella ylpeyden aihe. Vielä syksyllä Henna jaksoi parhaimmillaankin käydä happihyppelyllä korkeintaan kerran viikossa. Ne kilot, jotka hän nyt toivoo karistavansa kesään mennessä, eivät ole kertyneet tavallisesta kaamosherkuttelusta.
Keskiaivoissa oli jo pitkään muhinut kasvain
Heinäkuun 20. päivänä vuonna 2019 Hennan elämä kääntyi päälaelleen. Tuolloin 22-vuotias pienen lapsen äiti oli kesäteatterissa oman äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, aiemmin terve Henna alkoi oksentaa holtittomasti. Oksentaminen ei loppunut vaan jatkui jatkumistaan. Samalla Hennasta tuntui kuin hänen ohimojaan iskettäisiin veitsillä.
Henna vietiin kiireesti sairaalaan, jossa hän joutui hätäleikkauksiin. Henna muistaa, miten lääkäri tuli kertomaan leikkauksista virronneelle potilaalle, että tämä tulisi todennäköisesti kuolemaan.
Hennan keskiaivojen välissä oli jo pitkään muhinut kasvain, joka oli aiheuttanut aivonestekiertohäiriön.
– Oli se ihan jäätävä shokki, Henna kuvailee tilannetta.
Seuraavana päivänä kirurgi lievensi kollegansa lausuntoja. Kirurgi uskoi, että kasvain saataisiin pois. Hallitsematon kuolemanpelko oli kuitenkin jo vallannut Hennan mielen jokaisen sopukan. Hän mietti, mitä oli tehnyt väärin kohtalonsa ansaitakseen.
– Tuli semmoinen olo, että nyt rankaistaan jostain, mitä en ole itseasiassa edes tehnyt, aika isolla kädellä.
Lue myös: Kuolema onkin "euforinen kokemus" sanovat tutkijat: "Suuri osa muisti kokeneensa varauksettoman rakkauden"
Rakkaat ovat sairastavalle suuri voimavara
Aluksi Hennan aivoja leikattiin useita kertoja. Kirurgien oli hankala saada hankalaan paikkaan kiertyneestä kasvaimesta kunnon koepalaa, josta olisi pystytty selvittämään kasvaimen luonne.
Jokainen viiltävä päänsärky ja pahoinvointi sai Hennan pelkäämään. Koittaisiko kuolema nyt? Kuolemanpelostaan huolimatta Henna ei antanut itsensä romahtaa. Hän oli tottunut olemaan vahva ja kannattelemaan muita. Pelon ja taistelutahdon sekaisin tuntein Henna marssi asianajajan luo laatimaan testamentin ja hoitotahdon. Iso musta pilvi tuntui peittäneen koko elämän.
Sairaalassa vietettyjä öitä kertyi, ja kotonakin Henna lähinnä nukkui tai oli kipeä. Aina kun mahdollista, hän yritti viettää aikaa rakkaiden ihmistensä kanssa. Pientä tytärtään Henna näki aikaisempaa harvemmin, mutta joka kerta, kun he kohtasivat, toi äidin ja lapsen välinen läheisyys Hennalle voimaa.
Tukipilareina vierellä seisoivat myös vanhemmat, isoäiti, muutamat ystävät sekä uusi miesystävä. Pari tapasi vain paria viikkoa ennen Hennan sairastumista, mutta siitä huolimatta mies päätti jäädä ja käydä sairaalassa lähes joka päivä. Siitä Henna on ikuisesti kiitollinen.
– Sen haluan sanoa joka ikiselle, joka sairastuu, että pitäkää oikeasti ne rakkaat lähellä, se on niin suuri voimavara.
Sairastuminen muutti peilikuvaa
Vasta äskettäin syttynyt rakkaus ei sammunut Hennan sairastumisesta eikä sen aiheuttamista ulkonäkömuutoksista huolimatta. Kyseessä oli jotain pintaa syvempää, jotain oikeasti vahvaa.
Henna oli aina ollut sporttinen ja harrastanut liikuntaa säännöllisesti, mutta sairastuminen käänsi treenitottumukset päälaelleen. Aluksi haasteita toi jo pelkästään sairaalasängystä ylös nouseminen. Vähitellen Henna nousi pyörätuolista jaloilleen ja otti haparoivia askelia. Kun kävely sujui ja vointi alkushokin ja leikkausten jälkeen vähän parani, hän saattoi parhaimmillaankin jaksaa käydä happihyppelyllä pari kertaa viikossa.
Romahdus treenaamisessa sai hyvässä kunnossa olleen Hennan painon nousemaan. Paksut pitkät hiukset katkaistiin, jotta kirurgit pääsisivät operoimaan aivoja. Päähän ilmestyi leikkausarpia.
– Ulkonäkö muuttui tosi radikaalisti sellaiseen suuntaan, josta en itse oikeastaan suoraan sanottuna tykännyt yhtään. Muuttunut ulkonäkö oli haastavaa alkuun hyväksyä, Henna sanoo.
Muuttuneesta peilikuvasta huolimatta uusi rakas muisti kertoa, kuinka kaunis Henna on ja kuinka rakkaus ei katso ulkonäköä. Se on tuonut Hennalle itsevarmuutta ja hyvää oloa. Ja mitä varmemmin ihminen itsensä kantaa, sitä kauniimmin ihmiset häntä katsovat.
– Yksi ystävä sanoi, että susta näkee tosi pitkälle, että olet kokenut tosi paljon, mutta sä kannat sen ylpeydellä.
Myönteiset uutiset antoivat voimaa treenata
Nyt vaikuttaa siltä, että Hennan kasvain on hyvänlaatuinen. Positiiviset uutiset ovat tuoneet Hennalle voimia treenata: aluksi kevyesti ja nyt viikon ajan jo vähän rankemmin. Vaikka kunto ei ole vielä ehtinyt palata aiemmalle tasolleen, tuo liikunta hyvää mieltä ja saa olon tuntumaan paremmalta muuttuneessa vartalossa.
– Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kiitollinen, että saan treenata ja että on sydän, joka lyö, Henna sanoo.
Aiemmin häntä saattoi harmittaa, jos treeni ei kulkenut. Nyt jokainen tehty treeni tuntuu todella hyvältä.
Vaikka välillä kilpailuhenkinen ja ulkonäöstä välittävä minä nostaa päätään, Henna pystyy näkemään itsensä positiivisemmassa valossa ja hyväksymään kehonsa huolimatta siitä, kuinka isot painot tai tiukka vatsa vieressä treenaavalla on. Henna haluaa olla itsekin paremmassa kunnossa, mutta ei väkisin. Joskus on ihan hyvä ottaa päiväunet sen sijaan, että menisi polttamaan kaloreita salille. Sairastuminen on opettanut löysäämään ja antamaan armoa itselleen.
– Mitä armollisempi itselle on, niin sen parempi oma olo ja henkinen hyvinvointi on. Koska se on kuitenkin kaiken a ja o loppujen lopuksi. Eihän sillä ole mitään väliä, kuinka paljon suoritat ja teet ja touhuat, jos et voi itse hyvin ja nauti siitä.
Lue myös: Valtava määrä naisia on tyytymättömiä rintoihinsa – tästä syystä tyytymättömyys on terveysriski
Kuolemanpelko on ajettu nurkkaan
Henna on onnistunut ajamaan hallitsemattoman kuolemanpelkonsa nurkkaan, antamaan sille näpäytyksen. Apua siihen hän on saanut terapiasta, jossa vaietusta aiheesta voi puhua avoimesti ja rohkeasti. Nyt jos Hennaa kolottaa, hän antaa kolottaa, vaikka aiemmin hän ajatteli sen olevan enne lähestyvästä kuolemasta.
Kuolemanpelko ei enää hallitse Hennaa, vaan Henna hallitsee kuolemanpelkoa.
Sen sijaan, että Henna ajattelisi olevansa jokaisena hetkenä lähempänä kuolemaansa, hän uskoo, että huominen on uusi mahdollisuus tehdä jotain uutta ja elää täysillä. Iso musta pilvi on muuttunut pienemmäksi, ja sen takaa paistaa aurinko.
– Toivon, että tulevaisuus tuo tullessaan paljon ihania ihmisiä mun elämään ja että saan pitää nykyiset ihanat ihmiset lähellä, Henna sanoo.
Hän toivoo pääsevänsä matkustamaan ja kokemaan uutta, leikkimään lapsensa kanssa hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa. Auttamaan muita suomalaisia äitejä ja naisia olemaan armollisempia itselleen. Sosiaalisessa mediassa kun on helppo törmätä kuviin täydellisen kauniista ihanneihmisistä, mutta toisinaan olisi syytä katsoa pintaa syvemmälle.
– Täydellisyyden takana on persoonia ja ihmisiä ja sieluja, jotka eivät ole niin täydellisiä. Kenenkään ei tule tavoitella mitään täydellisyyttä vaan pitää uskaltaa olla just se, kuka on, Henna sanoo.
Ihmisyyteen kuuluvat myös heikkoudet. Ja kun heikkoutensa tunnistaa ja näyttää, voi ne kääntää voimavarakseen. Henna nimeää omiksi heikkouksikseen äkkipikaisuuden ja armottomuuden. Sairastuminen on opettanut hänelle kärsivällisyyttä ja armoa. Kaikkea ei pidä saavuttaa heti, eikä itseään pidä ruoskia epäonnistumisista. Sen sijaan kannattaa olla ylpeä pienistäkin onnistumisista.
"Heikoille ei anneta näin suuria vastoinkäymisiä"
Treenin jälkeinen lihaskipu on siitä mukava kipu, että sen aiheuttajasta voi olla ylpeä.
Pienet haparoivat askeleet sairaalan käytävillä ovat muuttuneet loikiksi rappusilla. Kovia kokenut Henna on jälleen selättänyt yhden vastoinkäymisen ja saanut arvokkaan oppitunnin siitä, mitkä asiat elämässä todella merkitsevät.
Sitä, miksi juuri hän, läheistensä positiiviseksi ja auttavaksi kuvaama henkilö, sairastui aivokasvaimeen, ei vieläkään tiedetä. Hennan ystävillä on oma teoriansa.
– Aika moni sanoi, että ei heikoille anneta näin suuria vastoinkäymisiä, koska he eivät jaksaisi sitä kantaa.
Vielä ei ole täysin varmaa, onko Hennan aivokasvain hyvänlaatuinen vai ei. Hyvältä kuitenkin näyttää, ja siitä tunteesta on hyvä pitää kiinni ennen kuin toisin todistetaan.