Koulussa nyt 27-vuotiasta Heiniä kiusattiin painon takia, ja kotonakin herkkuja oli aina tarjolla. Aiemmin lähes satakiloinen Heini on pudottanut elämänmuutoksen kautta paljon painoa. – Iso muutos on tapahtunut ulkonäössä, mutta isoin muutos pään sisällä, hän sanoo.
Vasta myöhemmin Heini on ymmärtänyt, että ahmintahäiriö on kulkenut mukana aina.
– En ole vain tajunnut sitä aikaisemmin. Nyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana olen jotenkin sisäistänyt, ettei kaikki ole ollut ok syömisen kanssa. Aina, kun elämässä on tullut vaikeuksia, on tehnyt mieli painua kauppaan ostamaan järkyttävät määrät herkkuja ja mättöjä, Heini Nevalainen muistelee nyt.
Koulussa nyt 27-vuotiasta Heiniä kiusattiin painon takia, ja kotonakin herkkuja oli aina tarjolla. Ahmiminen tapahtui aina samalla kaavalla: Heini söi tolkuttomat määrät herkkuja ja tuskaili sen jälkeen syyllisyyden taakan alla. Hän sai ahdistuskohtauksia eikä keksinyt muuta tapaa helpottaa kipua kuin ruoan.
– Muistan lapsuudesta asti, kun olen ahdistuksissani mättänyt herkkuja siihen olotilaan ja kokenut sen jälkeen järkyttävää katumusta. Myös salassa syömistä muilta on ollut: olen piilottanut ostoksiani muilta, etteivät muut näkisi, kuinka paljon mulla on esimerkiksi herkkuja ostettuna.
"Liikuin joka paikkaan autolla enkä nauttinut liikunnasta"
Viisi vuotta sitten Heinin elämässä alkoi rankka vaihe. Hänen kaksisuuntainen mielialahäiriönsä oireili, mutta Heini ei vielä tiennyt sairaudestaan mitään – hänhän saisi diagnoosin vasta vuonna 2015.
Masennus ja mania vuorottelivat. Heinin mieli oli sekaisin. Hän oli jäänyt yksinhuoltajaksi ja ilman tukiverkkoa.
– Se oli kova pala itselle.
Heini ei liikkunut. Ruokavalio oli täynnä herkkuja ja roskaruokaa.
– Liikuin joka paikkaan autolla enkä nauttinut liikunnasta, koska olin niin huonossa kunnossa, hän kuvaa.
– En halunnut elää loppuelämääni niin huonossa kunnossa. Fyysinen kunto oli surkea, oma ulkonäkö ei miellyttänyt silmääni, nukuin huonosti, voin fyysisesti huonosti, en jaksanut päivisin tehdä juuri mitään, vaatteet eivät enää mahtuneet päälle, oli huono olla.
"Näytän itselleni, mihin musta on"
Läheiselle kuntosalille tuli tarjous juuri sopivasti.
Heini oli pitkään pohtinut, että asioille on pakko tehdä jotain, kun hän vuonna 2018 huomasi läheisen kuntosalin mainostavan tarjouskampanjaa. Kotona Heini kaivoi vanhat, personal trainerin tekemät saliohjelmat esiin ja päätti, että nyt kaikki muuttuu.
– Päätin, että otan sen salijäsenyyden ja nyt otan itseäni niskasta kiinni. Näytän itselleni, mihin musta on ja mihin pystyn, kun vaan jaksan uskoa itseeni ja tekemisiini.
Heini pani kerralla kaiken uusiksi. Hän alkoi syödä puhdasta, terveellistä ruokaa ja juoda vettä päivisin. Herkut hän jätti vähemmälle, ja alkoholillekin sanottiin heipat. Lisäksi Heini alkoi liikkua: hän uurasti salilla kolmesti viikossa ja teki vaunulenkkejä lapsen kanssa.
Tammikuussa 2019 Heini huomasi netissä alkavan valmennuksen, joka tähtäsi uudenlaiseen elämäntapaan, ei kuuriluontoiseen kikkaan. Heini päätti osallistua.
– Siellä uskalsin kertoa valmentajalle syömishäiriöstäni. Hän kannusti hakemaan apua siihen, Heini muistaa.
Nyt Heini odottaa keskusteluaikaa mielenterveyshoitajalle. Sillä aikaa hän treenaa kolmesti viikossa ja harjoittaa aerobista treeniä 2–3 kertaa viikossa. Myös levon merkitys on avautunut.
– Lepopäiviä en ennen osannut pitää. Kun aloitin tämän projektin, vedin itseni aivan piippuun. Liikuin joka päivä hirveät määrät. Nyt valmennuksesta olen saanut uudet, tärkeät opit itselleni tähän: pidän joka viikko vähintään yhden lepopäivän, ja muutaman viikon välein lepoviikon, jolloin en treenaa ollenkaan.
"Olen oppinut taas rakastamaan itseäni tällaisena"
Heini on pudottanut jo 25 kiloa. Omaan tajuntaan se upposi vasta valokuvista; Heini näki vanhan kuvan itsestään tuoreen kuvan rinnalla.
– En meinannut uskoa silmiäni. Muutos oli aivan jäätävä. Myös vanhat vaatteet sujahtivat päälle tuosta noin vaan. Se oli todella hieno hetki: nähdä oman työn tulos noin hyvin, Heini pohtii.
– Iso muutos on tapahtunut ulkonäössä, mutta isoin muutos pään sisällä. On hyvä olla kaikin puolin, jaksan tehdä asioita ihan eri tavalla, nukun paremmin, olen tullut itsevarmemmaksi enkä häpeä itseäni. Olen oppinut taas rakastamaan itseäni tällaisena, ja se on varmaan tärkein oppi.
Nyt Heini uskaltaa julkaista kaikenlaisia kuvia esimerkiksi Instagramissa. Aiemmin hän vältteli kuvatuksi tulemista.
– Rakastan nykyisin salitreeniä ja terveellistä ruokaa. Minulla on tosi hyvä olo kaikin puolin. En enää juokse kameroita pakoon tai pakoile peilejä; voin ihastella itseäni ja olla tyytyväinen itseeni juuri näin. Ihmiset sanovat, että olen muuttunut positiivisemmaksi ja minusta löytyy taas elämäniloa, joka oli masennusjaksolla kadoksissa. Herkuttelut olen jättänyt vähemmälle ja opetellut käsittelemään ahdistuskohtauksia eri tavalla, Heini kuvailee.
Tukiverkostokin on löytynyt uudelleen.
– Haluan kiittää tukiperhettämme: he ovat mahdollistaneet saliharrastukseni. Ilman heitä en pääsisi salille ja heidän avullansa saan viikoittain omaa aikaa salilla, kun tyttö on siellä hoidossa.
"En kyllä ymmärrä, missä ihmisten käytöstavat ovat"
Kaikille painonpudotus ei kuitenkaan ole ollut iloinen uutinen. Osa ei usko elämäntapamuutoksen kantavan; toiset ovat somekiusanneet Heiniä alusvaatteista, joissa hän esiintyy ennen-kuvissaan.
– Ihmiset eivät todellakaan ymmärrä, mitä on masennus. Siinä kohtaa ei kiinnosta oma ulkonäkö eikä siihen panostaminen. En halunnut uskoa itsestäni, että olen niin iso, ja puin pieniä, vanhoja vaatteita päälleni. Niistä on tullut kuviini irvailijoita, Heini kuvailee.
– En kyllä ymmärrä, missä ihmisten käytöstavat ovat. Mutta on myös paljon hyvää: ihmiset ovat olleet hirveän kiinnostuneita ahmintahäiriöstä, siitä on tullut eniten kyselyitä ja mitä vinkkejä voisin antaa muille. Olen myös motivoinut monia aloittamaan oman elämäntapamuutoksen, luon kuvillani uskoa kaikenkokoisiin. Että kaikki on mahdollista, kun jaksaa vaan yrittää.
Tavoitteena pysyvä, terveellinen elämäntapa
Tämä muutos ei ole pikakuuri, vaan aidosti pysyvä elämäntapa. Sitä Heini tavoittelee.
– Tällä hetkellä keskityn lihaksen kasvatukseen, ja myöhemmin poltan vielä ylimääräistä rasvaa. Nyt opettelen syömään riittävästi ja pitämään ahmimisen kurissa. Haluaisin päästä ahmimisesta eroon kokonaan, ja uskon pystyväni siihen ammattiavulla, Heini sanoo.
– Koen että masennusjaksosta olen päässyt kyllä yli ja nyt on pitkän aikaan mennyt hyvin ja elämä tuntuu tasapainoiselta. Myös psykiatrian käynnit voitiin lopettaa hyvän voinnin takia, eli ei siis ollut mitään syytä jatkaa.
Ahmintahäiriö on edelleen siellä, olemassa Heinin alitajunnassa. Nykyisin se pysyy hyvin kurissa riittävällä terveellisellä syömisellä ja tasaisella ateriarytmillä.
– Mitä pidemmäksi välit kasvavat, sitä herkemmin tekisi mieli repsahtaa syömään niin sanotusti ohi ruokavalion.
Viisi vuotta sitten Heini kävi pohjalla. Mitä hän sanoisi silloiselle itselleen?
– Haluan sanoa, että vaikka elämä heittelisi ja veisi huonompaan, niin aina sieltä voi nousta ylös. Mikään virhe tai muukaan ei määritä loppuelämää, Heini sanoo.
– Aina voi ihminen muuttua ja saada elämäänsä hyvää, voida vielä joku päivä hyvin, vaikka elämä siinä kohtaa tuntuisi toivottomalta. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Pitää vaan jaksaa uskoo siihen parempaan ja tehdä asioita sen eteen.