Kuusi vuotta sitten Anna Kantola oli tuore äiti, jonka hoidettavana oli pienen lapsen lisäksi 14 hevosen talli. Näin monen hevosen hoitaminen ilman äitiyslomaa oli Kantolalle kova paikka, ja kun mukaan tuli myös ulkopuolista rasitetta ihmissuhteiden muodossa, sekä fyysinen että henkinen sietokyky olivat koetuksella
Mitä pidemmälle stressi kehittyi, sitä enemmän oireita alkoi ilmaantua. Jatkuvan väsymyksen lisäksi Anna Kantola alkoi kärsiä myös jokailtaisista vatsakivuista ja uniongelmista, jotka verottivat naisen jaksamista entisestään. Samaan aikaan stressi heikensi myös vastustuskykyä ja teki alttiimmiksi tartunnoille. Näistä lievemmistä oireista Kantola ehti kärsiä useamman vuoden ajan ennen tilanteen kärjistymistä.
Kun oireet muuttuivat niin pahoiksi, että jo pelkkä puhuminenkin tuntui ylitsepääsemättömältä, se herätti naisen hakemaan todellista muutosta. Näin ei voinut enää jatkua.
– Ei pystynyt kuin muutaman juoksuaskeleen ottamaan ja tuntui siltä, kuin henki olisi lähtenyt, tärisytti ja sydän hakkasi miljoonaa. Olin joko koko ajan hiessä tai jäässä, jompikumpi vaihtoehto, eivätkä jalat oikein kantaneet. Siinä tuli mieleen, että tämä ei ole enää välttämättä normaalia, Kantola kertoo.
Oireiden ollessa pahimmillaan Kantola kertoo kaiken fyysisen rasituksen olleen stressaantuneelle ja kovasta ylirasituksesta kärsineelle keholle liikaa. Yöllä uni jäi vähäiseksi, kaikki asiat itkettivät ja olo oli kaikin puolin toivoton.
– Oli ollut jo paljon aikaisemminkin sellainen olo, että tähän oli saatava muutos, mutta siinä vaiheessa tuli ajatus siitä, että ei voi vain elää toisia varten, vaan on pakko elää myös itselleen. Se oli sellainen käännekohta, missä alkoi tapahtua muutoksia, Kantola toteaa.
