Tuhoaa selluliittia, laihduttaa, poistaa myrkkyjä – voikukka on hyödyllinen villiyrtti!

Nokkosen voi myös laittaa raakana pirtelöön, jos nauttii sen mausta. Nuori nokkonen saattaa olla vanhaa miellyttävämpi syötävä: lehdet ovat pehmeitä, eivätkä tuholaiset ole vielä nakertaneet lehtiä. 

Voikukka.Lehtikuva

Varjossa kasvanut

Villiyrttejä löytyy yllättävistä paikoista. Monen nurmikon vihollisena pidetty voikukka on itse asiassa syötäväksi kelpaava ja hyödyllinen kasvi. 

– Minkä ihmeen takia voikukkaa inhotaan niin paljon? Sitä voi hyvin käyttää, nuoria lehtiä voi pistää salaatin joukkoon tai tehdä teeksi. Se vie esimerkiksi selluliittia pois, laihduttaa, poistaa myrkyllisiä aineita, joita on kertynyt talven aikana. Reumaattisiin vaivoihin auttaa, sapen ja maksan toimintaan, Piippo listaa. 

Kitkeränä tunnettu voikukka on vähemmän kitkerää, jos se on kasvanut varjossa. Lehtien tulisi olla kokonaisia. 

– Kun (lehdet) ovat oikein kapeat, se on kitkerä. Kaikista eniten ravinteita on liuskoittuneimmassa ja kitkerimmässä. Hyvin paljon karotenoideja ja C-, ja K-vitamiineja, enemmän kuin missään muussa. Jos tekee salaattia, voikukalla saa sen toiselle tasolle.

Apilaa voi syödä.

Voikukka tuottaa kukkimisen jälkeen lisää lehtiä, jotka ovat maukkaita. Toinen nurmikostakin esiin ponnistava, syötävä kasvi on apila. 

– Niissä on C-vitamiinia ja myös kylläkin estrogeenipitoisia aineita, että kaikille apila ei välttämättä sovi. Esimerkiksi kiehautettuna vihannesten kanssa apila menee ihan hyvin. Apilan kukat ovat tosi hyviä, vaikka salaatissa. Ne tuovat hyvää makua teehen, makeutta. Monet kukat ovat hyvinkin syötäviä, Piippo sanoo. 

Koivussa desinfioivia aineita

Seuraavan puskan juurella kurottelee lillukka. Lillukan marjassa on isot kivet, mutta marjat ovat syötäviä. Lehdet voi käyttää samalla tavalla kuin vadelman lehdet. 

– Voi tehdä niistä esimerkiksi teetä. Jos on löysä vatsa, lillukassa on aika paljon parkkiaineita, saadaan ripulia tai nopeasti toimivaa suolistoa normalisoitua.  

Lillukan voisi käsitellä hiostamalla; se on parin vuorokauden lämpö-kosteuskäsittely. Esimerkiksi tavallinen musta tee tehdään hiostamalla. 

– Se tietysti muuttaa kemiallista koostumusta ihan täydellisesti. Monet yrteistä on parempia ravitsemukseltaan, kun sitä ei tee, Piippo neuvoo. 

Pihan reunassa saattaa jököttää koivu tai kaksi. Keväällä koivun pehmeät, vasta auenneet lehdet ovat herkkua. 

– Nyt koivunlehdet alkavat olla jo isoja ja sitkeitä. Niissä on kuitenkin paljon desinfioivia aineita, jotka vaikuttavat hengitys- ja virtsateihin. Niissä on myös salisylaatteja, jos on salisylaattiallergikko, voi tulla oireita. Aina kannattaa olla vähän varovainen, Piippo sanoo. 

Vuohenputki.

Monilta pihoilta löytyy vuohenputkea. Syömällä tästä innokkaasta kasvajasta ei pääse eroon, mutta nautiskelua kannattaa kuitenkin kokeilla. 

– Kun lehdet aukeavat, vuohenputki alkaa olla jo hyvin kitkerä ja aika kova. Ihmisillä on kuitenkin erilaisia mieltymyksiä, vuohenputken voi kiehauttaa vihanneksiksi ja laittaa lisäksi pannukakku- tai lettutaikinaan, kyllä se siinä menee. Kaikista parhaimpia ne ovat silloin, kun lehdet ovat supussa. Sitä voi salaattinakin jonkun verran käyttää. 

Vuohenputken kanssa aloittelijan kannattaa olla varovainen: kasvia ei missään nimessä saa sekoittaa muihin putkikasveihin, joista osa on hyvin myrkyllisiä. 

Vuohenputki kukkii.

Villivihanneksten paras satoaika lopahtaa juhannukseen mennessä. Marjoja kuitenkin kasvaa syksyisinkin. Yksi syksylläkin ruoaksi kelpaava kasvi on nokkonen. 

– Latvat voi käyttää ja varsinkin siemenet, ne ovat hirveän terveellisiä. Ne voi kuivata. Olen tehnyt sellaista, että olen kuivannut nokkosen siemeniä ja sekoittanut hunajaan. Se on aika hyvä juttu, jota voi käyttää vaikka teessä talvella. Se parantaa immuniteettiä melkoisesti ja ehkäisee allergioita seuraavana kesänä. Nokkonen on parhaimpia vastustuskyvyn ja allergioiden poistajia. Se tarkoittaa sitä, että sitä pitäisi käyttää joka päivä, Piippo neuvoo. 

Pitäisikö nokkonen ryöpätä tai muuten käsitellä? Piipon ukaan se ei ole välttämätöntä. 

– Olen kiehauttanut nokkoset, koska haluan käyttää myös keitinveden. Yleensä kuivatan ne, mutta niitä voi myös pakastaa, kun äkkiä kiehauttaa ja pakastaa talveksi. Sanoisin, että kuivaaminen on kaikista helpon tapa käyttää nokkosia, niin saadaan rouhetta ja jauhetta. Sitä voi ripotella mihin tahansa, itse asiassa hirveitä määriä. Kun menee kauppaan, nokkosjauhetta myydään pienessä pussissa. Siinähän tarvitsee vähintään yhden pussillisen, jos tekee lettutaikinan.