Suomessa suositaan liian kovia leipärasvoja, sanoo ravitsemusterapian professori.
Voita vai margariinia? Leipärasvarasiaansa hakeva kuluttaja ei pääse enää näin helpolla valinnalla, sillä varsinkin isoissa kaupoissa tarjolla on hyllymetreittäin vaihtoehtoja.
Kuluttajan mietittäväksi jää, valitako hinnan, maun tai terveellisyyden perusteella vai painottaako valinnassa esimerkiksi ympäristökysymyksiä tai vegaanisuutta. STT kysyi asiantuntijoilta ja alan toimijoilta, mitä asioita kuluttajan on hyvä tietää ja mitä kannattaa pohtia.
Rasvahyllyjen uutuuksissa on esimerkiksi kasvipohjaisia vaihtoehtoja, jotka sopivat myös vegaaneille. Niissä ainesosina on käytetty tutun rypsiöljyn lisäksi muun muassa kookos- tai kaakaorasvaa, sheaöljyä, kaurajuomaa ja härkäpapuvalmistetta.
Liian kovia leipärasvoja
Suomalaiset ovat leivänsyöjäkansaa. Ravitsemusterapian professori Ursula Schwabin mukaan meillä onkin terveyden kannalta aivan olennaista, mitä leipärasvaa käyttää.
Mistä sitten tietää, mikä on terveellinen leipärasva? Schwabilta löytyy jämpti neuvo:
– Sydänmerkki. Se ohjaa rasvoissa hyviin valintoihin.
Levitettävissä rasvoissa Sydänmerkki-tuotteen ehtona on, että kovan rasvan osuus rasvasta on enintään 30 prosenttia ja tuotteessa on suolaa enintään prosentti.
8:31
Levittyviin rasvoihin tarvitaan juoksevan rypsi- tai auringonkukkaöljyn rinnalle aina kiinteää, kovaa rasvaa. Kasvipohjaisissa levitteissä näinä kovina rasvoina käytetään trooppisia öljyjä kuten kookos- tai palmuöljyä, sheaa tai kaakaovoita.
Suomalaisista miehistä 97 prosenttia ja naisista 94 prosenttia saa liikaa kovaa rasvaa. Suuri tekijä tässä on, että meillä käytetään liian kovia leipärasvoja.
– Se on meillä ihan oikeasti ongelma, Schwab sanoo.
Kova rasva on elimistölle yhtä haitallista, tulipa se sitten voista, kermasta, palmuöljystä tai vaikka sheasta tai kookosrasvasta.
Kova rasva on huonoa kolesteroliarvojen, sydän- ja verisuonitautien riskin ja sokeriaineenvaihdunnan kannalta. Myös esimerkiksi verenpaineen hoidossa ja muistisairauksien ehkäisyssä on keskeistä, että ruokavalio on monipuolinen ja kovan rasvan osuus on pieni.
Hyvä rasvan laatu näyttää myös suojaavan naisia osteoporoosilta ja auttavan säilyttämään ikääntyneillä lihasmassaa, Schwab luettelee.
– En osaa edes sanoa sellaista ilmiötä elimistössä, jossa kova rasva olisi parempi kuin pehmeä rasva tai edes neutraali.
Hyvä sato, huono maine
Margariineissakin käytetty palmuöljy on monen kuluttajan mielikuvissa rasvojen pahis. Useissa tuotteissa mainostetaankin nykyään erikseen, ettei mukana ole palmuöljyä.
Sen maine rapautui taannoin sekä ihmisoikeus- että ympäristöperusteilla. Huolta herätti, että viljelmien tieltä hakattiin laajoja alueita sademetsää esimerkiksi Malesiassa tai Indonesiassa.
Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan palmuöljyä ei tarvitse nykyisin karttaa, kunhan katsoo, että öljy on sertifioitua.
Palmuöljy on yhtenä tuotteena mukana EU:n uudessa metsäkatoasetuksessa, jonka mukaan tuotanto ei saa aiheuttaa metsäkatoa eikä metsän laadullista heikkenemistä. Jos palmuöljy on lisäksi saanut kestävän palmuöljyn RSPO-sertifioinnin, öljyn käyttöä voi järjestön mukaan hyvin jatkaa.
– Öljypalmu on erittäin tehokas kasvi tuottamaan öljyä hehtaaria kohti laskettuna. Jos palmuöljyä lähdetään korvaamaan muilla kasviöljyillä, tarvitaan paljon lisää pinta-alaa, ja se voi helposti tarkoittaa sitä, että raivataan metsää, vertaa WWF:n suojeluasiantuntija Elisa Niemi.
Palmu tuottaa 3–4-kertaisen sadon muihin öljykasveihin verrattuna.
Mielikuvat ohjaavat
Sertifioinnin mukaisessa palmuöljyn tuotannossa ei aiheuteta metsäkatoa, suojataan maaperää ja vesistöjä, rajoitetaan kemikaalien käyttöä sekä tuetaan ihmisoikeuksien toteutumista.
– Yrityksetkin saattavat tietää sen, että palmuöljyn vaihtoehdot eivät ole sen parempia, mutta siirtyvät niihin kuluttajien mielikuvien takia, Niemi sanoo.
WWF ei ole arvioinut muiden öljyjen ympäristövaikutuksia.
Muun muassa Keiju-tuotteita valmistavan Bunge Finlandin markkinointijohtaja Anri Saarinen vahvistaa mielikuvien voiman. Yhtiön käyttämä palmuöljy on sertifioitua. Kuluttajilla on kuitenkin siitä niin vahvan kielteiset mielikuvat, että tilalle on pyritty löytämään muita trooppisia öljyjä. Näistä uusimpana on margariineihin tullut shea eli karitevoi.
Raisiossa sijaitseva Bunge Finland on Suomen ainoa margariinitehdas. Sen emoyhtiö Bunge on maailman suurin kasviöljyjen tuottaja.
Bunge saa shean omilta tuotantolaitoksiltaan Ghanasta. Sheaa saadaan luonnonvaraisena kasvavan sheapuun hedelmistä, ja hedelmien alkuperä on Saarisen mukaan tarkkaan tiedossa. Yhtiöllä on Ghanassa oma vastuullisuusohjelma, jossa muun muassa työllistetään paikallisia naisia kerääjinä.
Kookokselle rakennetaan Saarisen mukaan parhaillaan sertifiointijärjestelmää kookosöljyn ostajien ja tuottajien yhteistyönä. Työ on yhä kesken, mutta Saarisen mukaan Bunge tietää ja valvoo nytkin, miten kookosöljyä sille myyvät yritykset toimivat.
Saarinen muistuttaa, että kasvipohjaisten tuotteiden hiilijalanjälki on kaikissa tilanteissa huomattavasti pienempi kuin voilla. Kasvirasvoissa öljy on puristettu suoraan kasvista, mutta eläinpohjaisten rasvojen tie on pidempi. Eläintä on ensin kasvatettava ja ruokittava parisen vuotta ennen kuin se edes pystyy tuottamaan maitoa, josta maitorasvaa saadaan.
Kysyntä muuttumassa
Isojen kauppaketjujen mukaan perinteiset rasvat jylläävät edelleen, mutta uusia ja uudenlaisia tuotteita on viime vuosina tullut runsaasti. Sekä tarjonnassa että kysynnässä on havaittavissa selvä suuntaus kohti terveellisempiä ja vastuullisempia vaihtoehtoja.
– Esimerkiksi nyt vuoden aikana tulleita uutuuksia yhdistää pehmeiden rasvojen käyttö ja kasvipohjaisuus, kertoo myyntipäällikkö Tuomo Makkonen SOK marketkaupasta.
Keskon tuoretuotteiden osto- ja myyntijohtaja Janne Vuorinen kertoo, että kolesterolia alentavat rasvat ovat kiinnostaneet kuluttajia jo pitkään ja nyt kysyntää on uusilla kasvipohjaisilla rasvoilla.
– Teollisuus on tehnyt tuotekehitystä, ja myös kuluttajat ovat ottaneet uudet tuotteet omikseen, hän sanoo.