Tuhansia ilmaisia annoksia ja 200 päivää vuodesta matkoilla – miten pääsee salamyhkäiseksi Michelin-tarkastajaksi?

Tiesitkö, mitä kaikkea Michelin-tähtien jakamiseen vaikuttavien tarkastajien työhön kuuluu?

Michelin-tarkastajan yllätysvierailu Hans Välimäen Rikhard von Trappe -ravintolassa soi huippukokille mahdollisuuden keskustella ammattilaisen kanssa Michelin-tarkastajan työstä.

– Ehdin kyllä kysymään, että miten kyseiseen opukseen pääsee töihin, Välimäki nauraa.

Kuinka Michelin-tarkastajaksi pääsee?

Välimäki kertoo, että Michelin-tarkastajaksi on kaksi tietä, joista kumpikaan ei ole helppo. Ensimmäinen vaihtoehto kohti salaperäistä uraa on se, että Michelin organisaatio kiinnostuu itse tietystä henkilöstä ja kokee, että henkilöllä voisi olla organisaatiolle jotain annettavaa. Toinen vaihtoehto on hakemuksen kirjoittaminen oma-alotteisesti.

– Sinne pitää lähettää hakemus, mutta heillä ei ole virallista hakua. Sitten hakijoiden joukosta valitaan muuutama onnekas, joka haluaa matkustaa sen 200 päivää vuodessa, Välimäki kertoo.

– Hakuprosessi on aika salamyhkäinen ja se on mun mielestä hauska organisaatio, Välimäki toteaa.

Matkustamista ja lukuisia ravintolakäyntejä

"Luulen, että siinä on vähän samanlainen systeemi kuin vaikkapa Salaisella palvelulla", Hans Välimäki arvioi Michelin-organisaatiota.

Käytännössä Michelin-tarkastajan työ on suurilta osin matkustamista maailman eri kolkkiin. Työmatkoja on kaiken kaikkiaan jopa 200 päivää vuodessa.

– Kaikkeen kuitenkin tottuu. Kun olet sen 200 päivää vuodessa muutaman vuoden matkustanut, niin en ole ihan varma, että leipääntyykö siinä, mutta niin voi käydä, Välimäki toteaa.

– Moni ajattelee että matkustaminen ympäri maailmaa ja syöminen on hauskaa. Voin kuitenkin sanoa, että kun siitä ruvetaan maksamaan palkkaa ja syömisellä on ihan eri kriteerit, niin luulen, että kyllä sekin käy työstä. Parhaimpina päivinä pitää varmaan käydä 2–3 paikassa syömässä pitkä menu ja pitää huoli siitä, että maistaa kaikkia ruokalajeja ja analysoida ne, Välimäki kertoo.

Tunnustettujen huippuravintoloiden lisäksi Michelin-tarkastajat kartoittavat jatkuvasti mahdollisia uusia ravintolatuttavuuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että kulinaristi joutuu tekemään reissussa myös uhrauksia.

– Siinä joutuu ihan laidasta laitaan käymään läpi erilaisia ruokia, eikä välttämättä pelkästään huippuravintoloita. Joukossa saattaa olla vähän epäonnistuneitakin valintoja, ja se saattaa vähän harmittaa, Välimäki kertoo.

Lähtisikö Hans Välimäki itse Michelin-tarkastajaksi, jos hänelle tarjottaisiin työtä?

– Riippuu vähän elämäntilanteesta. Juuri nyt en ehkä lähtisi, mutta kyllähän se olisi kiinnostavaa ainakin leikkiä hetken aikaa tarkastajaa.