Pakuria voi kerätä talvellakin – näin tunnistat Suomen metsien superfoodin

Pakuria on hyödynnetty monin tavoin ruoanlaitossa jo vuosisatoja. Esimerkiksi sota-aikana suomalaiset korvasivat jopa kahvinsa pakurijauheella. Maultaan mieto pakuri sopiikin yhteen monien makujen kanssa.

Pakuria kasvaa luonnossa yleensä koivujen rungossa. Pakurin tunnistaminenkin on helppoa, vaikkakin toisinaan pakurin voi kauempaa katsoessa sekoittaa puunrungon epämuodostumiin eli pahkoihin.

Ravintoasiantuntija Jaakko Halmetojan mukaan pakurin kerääminen onnistuu hyvin myös kevyen lumikerroksen pudottua maahan.

– Paras ajankohta pakurin keruulle on myöhään syksyllä tai alkukeväästä, kun puissa ei ole vielä lehtiä. Pakurin näkee tällöin helpommin, Halmetoja sanoo.

Kolme vinkkiä pakurin tunnistamiseen:

1. Tunnista isäntäpuu. Pakuria kasvaa pääasiassa koivujen kyljillä. Esiintymät muilla lehtipuilla ovat harvinaisia.

2. Varmistu muodosta. Pakuri on muodoltaan puunmyötäinen ja epäsymmetrinen, eikä sillä ole yleisille koivulla eläville kääville tyypillistä ”lippaa” tai ulkoisesti näkyvää pillistöä.

3. Varmistu materiaalista. Pakuri irtoaa puusta suhteellisen helposti, eikä se ole läheskään yhtä kovaa materiaalia kuin puuaineksesta koostuva pahka.

Lähde: Halmetoja, Jaakko: Pakurikääpä (2013)

Ensilumi puolestaan muodostaa lumilipan pakurin päälle, mikä saattaa helpottaa pakurin löytämistä.

Kerääjän on syytä muistaa, että pakurin kerääminen omilta mailta on sallittua, mutta muualla kerääminen vaatii aina maanomistajan luvan.

Pakuri ja pakurikääpä sekoitetaan toisinaan virheellisesti toisiinsa. Toisin kuin joskus luullaan, superfoodina tunnettu pakuri ei ole sieni.

Pakurikääpä sen sijaan kuuluu lahottajasieniin, jotka lahottavat lehtipuita tuhoamalla niitä. Lahoamisen seurauksena pakurikääpä muodostaa puun pintaan näkyviä mustia epämuodostumia eli pakuria.

Pakuria voidaan kerätä, kuivattaa ja jauhaa. Keittämällä pakurista saadaa teetä, jota puolestaan voi hyödyntää keittojen, kahvin tai vaikkapa riisin pohjanesteenä.

***