Yrityksiä syytetään työntekijöiden ulkoistamisesta pakkoyrittäjiksi

Ammattiliitot syyttävät yrityksiä työntekijöiden pakottamisesta yrittäjiksi.

Lähinnä palvelualoilla toimivien firmojen katsotaan pyrkivän välttämään normaalien työsuhteiden velvoitteet painostamalla työntekijöitään itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi. Työntekijät on näin poistettu työsuhdeturvan, työ- ja palkkaehtojen sekä työlakien piiristä.

Nämä yhden hengen yritykset joutuvat usein täydelliseen riippuvuuteen toimeksiantajastaan, eivätkä pääse kovallakaan työllä samoille ansioille kuin tavalliset työntekijät.

Pakkoyrittäjyys on nousemassa jo työmarkkinaneuvotteluiden kiistan aiheeksi. SAK:lainen Palvelualojen ammattiliitto Pam aikoo viedä yrittäjyydellä keinottelun neuvottelupöydälle jo

tämän syksyn tuloneuvotteluissa. Menettelyyn halutaan pelisäännöt, joilla pahimmat epäkohdat voitaisiin karsia.

Syynä liiton huolestumiseen ovat yhä räikeämmiksi muuttuneet painostustavat. Pamin mukaan palvelualojen työntekijöitä on pakotettu yrittäjiksi uhkaamalla muun muassa työsopimuksen päättymisellä. Työntekijöitä ei myöskään vakinaisteta eikä heidän kanssaan tehdä työsopimusta, vaan heille tarjotaan yrittäjäksi ryhtymistä.

Pamin 2. varapuheenjohtaja Kaarlo Julkusen mukaan eniten pakkoyrittäjyys on yleistynyt siivous- ja ravintola-alalla. Esimerkiksi tanskalainen siivousalan suuryritys ISS käyttää paljon niin sanottuja Laatutakuu-yrittäjiä. Henkilöstömäärältään Pohjoismaiden suurin yritys käyttää itsensä työllistäviä yrittäjiä vain Suomessa.

Ravintoloissa vahtimestareiden yrittäjyys on viime aikoina yleistynyt etenkin Kaakkois-Suomessa. Perinteisesti pakkoyrittäjyys on yleistä parturi-kampaamoissa sekä erilaisissa kioskeissa ja pikaruokaloissa. Myös kuntasektorilla huonosti kannattavia töitä ulkoistetaan.

Pakkoyrittäjät työskentelevät omalla riskillään, eivätkä ole yrityksen palkkalistoilla, mutta yritys käytännössä käyttää heihin työnjohto-oikeutta ja taloudellinen hyöty menee yritykselle.

Muodollisesti työntekijät näyttävät itsenäisiltä ammatinharjoittajilta, mutta tosiasiassa he ovat täysin sidoksissa yhteen yritykseen, koska monessa tapauksessa yrittäjälle asetetaan kilpailurajoitteita.

- Yrittäjä voidaan sitoa tiukasti vain tiettyyn tuotemerkkiin, jolloin hän on täysin riippuvainen emoyrityksestään. Tämä on yleistä esimerkiksi kauneudenhoitotuotteissa.

Yrittäjät ovat hiljaista väkeä

Julkunen muistuttaa, että toimeentulon saaminen pakkoyrittäjyydestä edellyttää yleensä pitkiä työpäiviä ja kohtuutonta työtahtia.

- Pärjäämisen paineet voivat sitten purkautua pitkinä sairaslomina ja mahdollisesti johtaa jopa työkyvyttömyyteen. Pakkoyrittäjyys päättyy ja seuraukset jäävät yhteiskunnan maksettavaksi.

Pakkoyrittäjien määrästä ei ole tietoja. Asia viedään Julkusen mukaan tupopöytään myös siksi, että ongelman laajuus saataisiin kartoitettua.

Taloudellinen sidos, sopimuksissa mainitut kilpailurajoitukset, sekä pelko epäonnistumisen maineesta pitävät nämä pakkoyrittäjät hyvin hiljaisina ihmisinä.

- Meidän tietoomme tapauksia tulee yleensä vain räikeimpiä tapauksia siinä vaiheessa, kun jonkun terveys on pettänyt.

Julkunen sanoo hiljattain tavanneensa yrittäjän, joka kertoi tekevänsä 14 tunnin työpäiviä kuutena seitsemänä päivänä viikossa.

- Viimeksi hän oli pitänyt vuosilomaa 2002. Sairauslomaa ei voi pitää, joten hän oli kuumeisenakin käynyt kotona lepäämässä parin tunnin verran.

Julkusen mukaan edunvalvonta-ongelmia aiheuttaa se, että vaikka asia kuuluisi ehkä paremmin Suomen yrittäjien hoidettavaksi, tilanne on vaikea kun käytännössä vastakkain on kaksi yrittäjää.

Asia viedään tupo-pöytään, koska sitä kautta voidaan myös vaikuttaa lainsäädännön muutoksiin.

(MTV3-STT)