Madridin ilmastokokouksen lopputulos oli suuri pettymys. Kokouksen jälkeen todettiin monella suulla, että lopputulos oli mitättömyydessään suorastaan katastrofaalinen.
Suuria odotuksia kokoukseen ei edes kohdistunut. Toivottiin kuitenkin, että viime vuoden kokouksessa hieman keskeneräiseksi jäänyt Pariisin sopimuksen sääntökirja saataisiin valmiiksi. Ei saatu. Kehitysmaat toivoivat saavansa lisää rahoitusta ilmastonmuutoksen aiheuttamien menetysten ja tuhojen korjaamiseen. Lupauksia lisärahasta annettiin jälleen, mutta uutta rahoitusmekanismia he eivät saaneet.
Toivottiin edes sitä, että kokouksesta saataisiin selkeä viesti maailmalle siitä, että valtiot ovat tosissaan taistelussa ilmaston lämpenemistä vastaan. Sitäkään viestiä ei saatu.
Kaikkien aikojen pisin ilmastokokous
Kokous saavutti sentään kyseenalaisen ennätyksen pituudessa. Koskaan aikaisemmin ilmastokokous ei ole venynyt näin paljon yliajalle. Kaksi yötä valvoneet neuvottelijat eivät riemuinneet huomatessaan valvoneensa turhan takia. Syyttävät sormet osoittivat puheenjohtajamaa Chilen suuntaan. Suomen ympäristöministeri Krista Mikkonen (Vihr.) arvioi, että kokous olisi voitu lopettaa ajallaan, jos puheenjohtaja olisi ollut jämäkämpi ja määrätietoisempi.
Vielä suurempia syyllisiä kokouksen epäonnistumiseen ovat kuitenkin päätöksiä jarruttaneet maat: Brasilia, Yhdysvallat, Kiina, Australia, Saudi-Arabia, Intia.
Ilmastonmuutos etenee vauhdilla
Vuosi 2019 jää historiaan lukuisista ilmastokatastrofeista: Valtavat tulipalot ovat roihunneet Amazonin sademetsissä ja Australiassa, helleaaltoja koettiin eri puolilla maailmaa, niin Etelämantereella kuin Grönlannissakin havaittiin kiihtyvää sulamista. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on ennätyskorkealla. Tutkijat ovat julkaisseet lukuisia raportteja ilmastonmuutoksen vääjäämättömästä etenemisestä ja varoittaneet, että olemme jo voineet ylittää kriittisiä rajoja, joiden jälkeen ilmastonmuutosta ei voi enää pysäyttää.
Nuoret ovat Greta Thunbergin esimerkkiä noudattaen nousseet barrikadeille vaatimaan aikuisia pelastamaan maapallon.
Ilmastoneuvottelut elävät omassa kuplassaan
Tuntuu siltä, että ilmastoneuvottelut elävät täysin omassa kuplassaan, jonka sisälle ihmisten hätä ja nuorten vaatimukset eivät kuulu.
Jälleen on syytä pohtia, mikä merkitys jokavuotisilla ilmastoneuvotteluilla on. Onko perusteltua kerätä 20 000 neuvottelijaa sekä järjestöjen ja yritysten edustajaa kahdeksi viikoksi kokoustamaan, jos lopputulos on näin mitätön?
YK-kokouksien ongelma on se, että päätöksiin vaaditaan kaikkien maiden yksimielisyys. Sellaista on lähes mahdotonta saavuttaa kuten nähtiin jälleen Madridissa. Oma etu tuppaa menemään yhteisen edun edelle.
Nyt kaikki paineet siirtyvät ensi vuoden ilmastokokoukseen, joka pidetään Glasgowssa. Siellä ei ole varaa epäonnistua.
Toivoa onneksi antaa se, että monet valtiot, kaupungit, järjestöt, yritykset ja ihmiset vähentävät jo tehokkaasti kasvihuonekaasupäästöjään. Jos päättäjät eivät kykene parempaan, vastuu on otettava ruohonjuuritasolla.